To The Boy I Love

Minun Potterini

Draco odotti selityksiä poikaystävältään, joka pysyi kasvot hiljaa Jacobin rintakehään päin. Hän ei tiedä mitä vastaisi. Oliko tämä oikeasti tahtonut Jacobia sen pienoisen hetken, vai mikä hänelle oli tullut?
-Ei sinun tarvitse vastata, Harry. Joka tapauksessa... Otin tämän paidan pois sinun takiasi, joten ethän tee minusta naurettavan näköistä? korpinkynteläinen kuiskaa nuoremman korvalle. Harry nielaisee musertuneena. Hän tietää Dracon tekevän sauvallaan jotain, jos tämä näkee yhdenkään liikkeen.
-Suutele minua. Ihan mistä vain kohdasta. Lupaan, että Malfoy jättää sinut rauhaan sen jälkeen... Lupaan myös, että pääset lähtemään, jos teet niin, Wrights vannoo salamyhkäisesti.
Arpinaama nielaisee toisen kerran. Hänen päänsä lyö tyhjää ja olo tuntuu sekavalta. Aivan kuin poikaa ohjailtaisiin omien tunteidensa takana. Toinen osa hänestä sanoo, että suutele vanhempaa poikaa, kun taas toinen sanoo, että pysy liikkumatta ja anna Dracon hoitaa loput. Mutta luihuinen pysyi vaiti. Kaikki olivat hiirenhiljaa. Mitä sekaisin olevan rohkelikon muka pitäisi tehdä?
-Harry... Lupaan, ettei sinua satuteta enää, jos teet niinkuin käsken. Suutele minua, niin pääset pois täältä, Jacob hymähtää hiljaa pää melkein arpinaaman olalla. Draco katsoo tätä murhaavasti sauva pystyssä. Potter vetää syvää henkeä, kunnes hivuttautuu hiljalleen korpinkynteläisen kaulalle. Hän pussaa kohtaa ensin vain nopeasti, mutta vanhemman kädet, jotka vierivät hitaasti rohkelikon ympärille taskuistaan, estää liikkumisen taakse päin.
-Jatka vain... Jacob ohjaa tyytyväisenä.
Harry pistää silmänsä tiukasti kiinni ja jatkaa suutelemistaan toisen kaulaa vasten. Draco kalpenee hetkessä hänen puristaessaan käsiänsä nyrkkiin.
-MITÄ SINÄ TEET, HARRY?! hän ärähtää kimpaantuneena. Jacob alkaa nyt tosissaan virnuilemaan.
-Juuri niin, Harry. Olet todella hyvä tässä... Tiesinhän, että halusit kuitenkin. Jatka vain, hän sanoo omahyväisenä suudellessaan toista päälaelle. Harrysta tuntuu kuin hänen kehonsa tekee kaikki päinvastaisesti mitä olisi tarkoitus. Hän halusi vain pois sieltä. Pois kummankin pojan nähtäviltä takaisin Ronin ja Hermionen luo.
-LOPETA! Draco käskee järkyttyneenä aikeissaan jo tehdä jonkin loitsun, joka vahingoittaisi vuoden vanhempaa poikaa. Mutta Jacob ottaa tiukemman otteen arpinaamasta.
-Noh, noh, Malfoy... Oletpa tosikko. Huomautan, että jos vahingoitat minua, vahingoitat myös Harrya. Etkai tahdo sellaista? hän kysyy ilkeästi. Harry pysähtyy liikkeissään ja katsoo nyt tyhjästi pölyistä hyllykköä. Tai ainakin yrittää nähdä Jacobin olkien takaa. Hyllyn yhdellä tasanteella on keskikokoinen peili, josta näkee Dracon pettyneen ilmeen. Miten hänen kalpeat kasvonsa muuttuvat synkäksi. Suu pysyy tiukasti kiinni ja hänen kolean harmaat silmänsä alkavat tuikkimaan ulos pyrkivistä kyynelistä. Kuinka hän laskee sauvansa pidettyään sitä ahnaasti suorassa, vaikka se olikin väsynyt pysyttelemään enää sekuntiakaan ylhäällä. Draco tunsi ensimmäistä kertaa, ettei hän voinut tehdä mitään. Ei hän aikonut vahingoittaa Harrya mistään hinnasta. Jos Jacob oli käskenyt suutelemaan vain sillä tiedolla, että hän päästäisi Harryn menemään ja tämä pääsisi eroon Dracosta, luihuisen oli pysyttävä poissa. Ei hän voinut vaikuttaa toisen pojan valintoihin. Ei varsinkaan nyt, kun itse oli tehnyt kauheita asioita.
-Ei ole totta! Oletko sittenkin itkupilli?! Kuka olisi uskonut? Jacob naurahtaa irrottaessaan Harryn syleilystään ja hakiessaan paitansa. Potter kääntyy hitaasti luihuiseen, jonka silmistä valuu kyyneleitä.
-Dra... rohkelikko yrittää sanoa, mutta hän lopettaa heti, kun näkee Malfoyn kasvoille ilmestyvän ilmeen. Luihuinen tosiaan hymyilee. Surullisesti, mutta niin kauniisti. Kuin aurinko olisi alkanut paistamaan sadepilvien takaa. Sellaiseksi Harry näki tuon ihmeellisen pojan ilmeen.
-... Olethan sinä onnellinen nyt? Jos jätän sinut rauhaan, olethan edelleen oma itsesi? Draco kysyy yllättäen. Harry katsoo toista hiljaa. Mitä onnellisuus edes tarkoitti? Oliko Harry juuri koskaan tyytyväinen elämäänsä, jossa tapahtui jatkuvasti jotain hirveää.
-Pelottaako sinua? Draco jatkaa kyselemistään. Harry katsoo maata sekaisin kaikista tapahtuneesta. Malfoy lysähtää lattialle vaimeasti itkien. Hänen kyyneleensä tipahtelevat koulupuvulleen.
-Draco! Harry menee polvillensa tullessaan katsomaan toisen vointia.
Jacob pudistaa turhautuneena päätänsä nojatessaan seinää vasten.
-Anna anteeksi, Harry... Yritin tehdä kaikkeni! En pystynyt siihen vieläkään, Draco ottaa ihastuksensa käden ja puristaa sen omien käsiensä väliin.
-Lapsellista... Wrights puuskahtaa kyllästyneenä.
-HÄN ITKEE, JACOB! MEIDÄN TAKIA! Harry kajahtaa kääntäessään päänsä vanhemman puoleen.
-Itkekööt. Mitä sinä siitä välität? Itsepä pilasit kaiken, Jacob kohauttaa olkiaan kuin kaikki olisi ollut hänelle vain pilaa.
-Minäkö? Sinä käskit minun... Harry värähtää.
-Teit sen omasta tahdostasi, Wrights sanoo hupaisasti. Rohkelikko nousee vihaisena ylös jättäen maassa istuvan pojan hetkeksi yksin. Malfoy yrittää pyyhkiä kyyneleitään poskiltaan, jotta voisi taas ryhdistäytyä.
-Sinä pakotit minut suutelemaan sinua! Harry sanoo loukkaantuneena.
-Niinkö se menikin? Oletko aivan varma, ettet vain sinä ollut se, joka juuri halusi sitä? Jacob sekoittaa asioita entisellään. Harry katsoo tätä sekavasti silmiin.
-Mitä sinä oikeasti haluat? hän kysyy turhautuneena. Jacob tulee lähemmäksi.
-Sanoinhan jo, että tahdon sinut. Tahdon tehdä sinun kanssa asioita, joita et vielä ole kokenut... hän kuiskaa ilkikurisesti yrittäessään taas lähennellä toista. Harry kuitenkin tönii toista kauemmas, jottei taas joutuisi ansaan. Hän tuntee pian mahansa ympärillä olevat kädet ja pään olallaan.
-Mistä tiedät, ettei hän ole tehnyt haluamiasi asioita jo minun kanssani? Dracon upean itsepäinen ääni kysyy takertuessaan ihastuksensa lähelle tiukasti. Harry kääntää hiljaa katseensa oikeanpuoleisen olan suuntaan. Dracon silmistä loistaa edelleen kyyneleet, josta huomaa hänen itkeneen. Mutta siinä hän kuitenkin oli. Hän oli noussut uudelleen tekemään parhaansa, jotta voisi viedä ainoan rakastamansa henkilön kauaksi muusta maailmasta ja sen kamaluuksista.
-Hah. Sinun kanssasi? Etkai ole tosissasi? Yritätkö vain pelotella minut pois? Jacob naurahtaa huvittuneena uskomatta korviaan. Harry silmäilee edelleen luihuisen sivuprofiilia. Hän ei halunnut lähteä siitä, muttei hän samalla tahtonut, että häneen koskettaisiin. Draco katselee hetken vanhempaa, kunnes alkaa virnuilemaan.
-Perjantain ja lauantain välinen yö. Vein hänet Luihuisen torniin, jossa vietimme koko yön. Tahdotko kuulla kaikki yksityiskohdatkin? hän selittää omahyväisesti. Jacobin ilme muuttuu hetkessä vähän panikoivaksi saadessaan tarkemman lisäyksen toisten puuhista. Harry punastuu päätä pahkaa. Ei ollenkaan hyvä juttu, että näin kävi. Nyt Jacob sai tietää Harryn käyneen Luihuisen tuvan oleskeluhuoneessa.
-... Nytpähän sain tietää, että Harry tosiaankin pystyy ylittämään odotukseni. Voimme koittaa joskus myöhemminkin, Wrights irvistää jälleen. Harry kääntää päänsä korpinkynteläisen suuntaan, jolloin hänen keuhkonsa puristavat kivuliaasti.
-En halua... hän henkäisee pelokkaana tiukentaessaan käsiään Malfoyn käsivarsille. Jacob mulkaisee arpinaamaa ärsyyntyneenä, kun taas Dracon ilme muuttuu entistä tyytyväisemmäksi.
-Kuulitko? Hän ei halua sinua. Enkä aiokaan antaa sinun koskea minulle kuuluvaan. Kukaan ei vie minulta Potteriani, Draco sanoo painottaessaan vielä joitakin sanoja varsin tiukasti. Silloin Harryn sydän jyskyttää entistä kovemmin. Draco oli edelleen sitä mieltä, että mikään, joka joskus oli kuulunut hänelle tai kuuluu edelleen, on tosiaan hänen eikä kenenkään muun.
-Tästä kaikesta tekemästäsi sotkusta on vaikea siivota jäljet... Mutta voin luvata, että sinut potkitaan pihalle mahdollisimman pian. Eikä unohdeta isääsi... Taika ministeriö taitaa tarvita pian uuden työntekijän, Malfoy sihisee kylmästi takertuessaan silmälasipäisen lähelle.
-Sinä senkin... Jacob nostaa nyrkkinsä pystyyn aikeissaan lyömään, kunnes huoneen läpi kantautuu kenkien kopina.
-Mitä ihmettä täällä riehutaan?! Vauhkomieli karjuu tuodessaan mukanaan professori Kalkaroksen, McGarmiwan, vahtimestari Voron sekä Ronin ja Hermionen jonossa perimmäisinä.
-Oli jo aikakin... Draco murahtaa kääntyessään kokonaisen ryhmän puoleen.
-No, eikö teillä ole mitään sanottavaa? Mitä ensinnäkin sinä teet täällä, herra Malfoy? McGarmiwa kysyy hämmentyneenä.
-Pelastan Potterin tuolta iljettävältä ääliöltä! Draco vastaa kiukkuisena.
Hermione ja Ron silmäilevät poikia huolestuneina. Harry katsoo maahan musertuneena tuntiessaan jokaisen paikalla olevan henkilön tuijottavan häntä.
-Onko sinulla jotain sanottavaa tähän? Vauhkomieli kysyy kiinnostuneena katsahtaessaan korpinkynteläiseen poikaan. Jacob aukaisee suunsa, mutta sulkee sen pian takaisin ilmeisesti miettiessään mitä sanoisi.
-Tsik. Oletko nyt sitten hiljaa? Pelottaako? Kiittämätön penikka... Listin sinut! Draco huutaa raivostuneesti yrittäessään käydä toisen kimppuun, mutta Harry yrittää pitää hänet visusti aisoissaan.
-Älä... Aiheutat itsellesi vain hankaluuksia... rohkelikko mutisee hiljaa.
-Ei todellakaan haittaa! Tuo himputin Wrights... HÄN KOSKI HARRYYN ILMAN MINUN LUPAANI! Draco jatkaa jääräpäisesti. Opettajat vilkaisevat toisiaan nopeasti.
-Mitä täällä tarkalleen ottaen sitten kävi? Vauhkomieli rykäisee kysyvästi.
-Wrights ahdisteli Potteria ilman suostumusta siihen. Hän... Hän yritti riisua Harrya... Tuo ääliö on mielipuoli! luihuinen kertoo nopeasti.
Jacob näyttää ensimmäistä kertaa siltä, että hätääntyisi nyt toden teolla.
-En ole tehnyt mitään! Malfoy valehtelee! hän tiuskii tuimasti.
-Rauhoittukaa nyt hyvänen aika! Kerro sinä, Potter, kuka puhuu totta? Rohkelikon tuvan johtaja professori McGarmiwa käskee rankasti. Harry nielaisee vaivaantuneena. Miksi hänen piti olla aina kaiken keskipiste? Potterin hengitys alkaa vaikenemaan nyt toden teolla. Jacobin läpitunkeva katse kohdistuu juuri häneen, kuten myös Dracon.
-Harry? Malfoy hymähtää hämmentyneenä. Arpinaama katsoo vuoron perään jokaista huoneessa olijaa, kunnes laittaa kämmenensä luihuisen kädelle ja menee hänen taakseen.
-Haluan pois... hän ilmoittaa niin hiljaa, että vain Draco kuuli sen.
-Malfoy puhuu totta, Ron toteaa niin, että herättää yllättävän paljon huomiota lauseellaan.
-Mistä tiedätte, ettei tuo itserakas tyyppi ole vain käskenyt Harrya tekemään noin, jotta häntä uskottaisiin? Jacob naurahtaa tyytymättömänä.
-Tunnetko edes Harrya?! Et selvästikään edes tiedä hänen tunteitaan! Harry tekee noin, kun hän etsii turvaa ja luottaa johonkin henkilöön! Hermione avaa suunsa lopulta. Hän on raivoissaan, kuten varmasti moni muukin. Malfoy alkaa väkisin hymyilemään. Harry luottaa häneen taas... Tästä lähtien hän ei enää koskaan aio päästää irti kädestä, josta pitää kiinni. Silloin Vauhkomielen ilme muuttuu mietteliääksi, kunnes vie katseensa huolestuneeseen McGarmiwaan ja ilmeettömään professori Kalkarokseen.
-... Jutellaan tästä jossain rauhaisassa paikassa. Sopisiko työhuoneesi, professori Kalkaros? Vauhkomieli murahtaa tyhjästi.
-Sopii mainiosti... Minä todella tahdon kuulla näiden kolmen selityksen siitä, mitä ovat touhunneet keskellä tärkeää jälki-istuntoa, Kalkaros sihisee ahnaasti mulkoillessaan jokaista oppilasta vuoronperään. Opettajat ohjaavat teinit matkaansa, kun Voro jää Tarvehuoneeseen. Harry on pysynyt visusti Malfoyn takana puhumatta sanaakaan muille. Kalkaros on joutunut viemään niska otteella Jacobin työhuoneeseensa tai hän ei olisi muuten edes vaivautunut lähteä mukaan. He saapuivat Kalkaroksen huoneen eteen.
-Professori McGarmiwa... Voinkohan... Harry menee opettajansa luokse onnettomana.
-Tahdot puhua Dumbledoren kanssa, muttei hän ole nyt täällä, nainen jatkaa tietäessään mistä oli kyse. Potter hiljentyy katsoessaan käsiään, joita näpertää ahdistuneena. McGarmiwa pistää kätensä pojan olalle huolestuneena.
-Saat jäädä tästä keskustelusta pois, jos et pysty siihen. Sinulla on taitanut olla todella rankka vuosi, hän lohduttaa myötätuntoisesti. Arpinaama nyökkää surkeana. McGarmiwa oli todellakin oikeassa. Kun nainen oli lähtenyt kertomaan toisille aikuisille tilanteen, he vilkaisivat Potteria hetkellisesti, kunnes syöksyivät pimeään huoneeseen. Draco oli jähmettynyt katsomaan ihastustaan.
-Ootatko mua täällä? hän kysyy varovaisesti. Harry epäröi hetken, mutta nyökkää lopulta. Hän menee istumaan ikkuna tasanteelle, jolloin Hermione ja Ron tulevat ystävänsä lähelle.
-Miten sinulla menee, Harry? tyttö kysyy hätääntyneenä.
-Anteeksi, etten vain kuunnellut teitä... Harry henkäisee nojatessaan seinää vasten. Hän oli aivan puhki kaikesta tapahtuneesta, ettei edes tiennyt kuinka paljon kello oli. Ulkona oli pimeää, muttei kuu loistanut tällä kertaa, vaan se oli tummien pilvien takana.
-Ei se haittaa. Kaikki tekee joskus virheitä! Ron kertoo hymyillen.
-Ei ole kyse virheistä... Vaan luottamuksesta. Luotin siihen hirviöön, vaikka hän oli tehnyt näin ennenkin... Harry mutisee kankeasti silmällessään sormusta kädessään, jonka oli juuri ja juuri saanut Jacobin taskusta.
-Olit vain vihainen! Hermione yrittää parantaa toisen mielialaa.
-Edes vihaisena ei saisi tehdä näin! Huomaatteko nyt? Minua on selvästi helppo käyttää hyväksi, sillä en osaa koskaan pysyä pois hankaluuksista! Potter älähtää nyt vähän vihaisemmin. Hermione vilkaisee punahiuksista ystäväänsä haikeana.
-Jättäkää minut nyt vain rauhaan... silmälasipäinen murahtaa hiljaa. Granger ja Weasley tekee sen mitä käskettiin ja jättivät pojan yksin oman onnensa nojaan menemällä kolme metriä kauemmas. He eivät voineet jättää ystäväänsä kokonaan yksin, sillä tässä välissä voisi sattua vaikka mitä, ja entä, jos professoreilla on jotain asiaa heille?
-Kurjaa nähdä Harry tuollaisena... Ron kuiskaa Hermionelle silmäillessään surullista teiniä.

...
Kaksi tuntia oli vierinyt siitä, kun Dracoa ja Jacobia ollaan kuulusteltu Kalkaroksen työhuoneessa. Harry oli ehtinyt nukahtaa istuaalteen. Muttei hän todellakaan ollut ainoa, joka oli väsynyt odotteluun, nimittäin Ronin silmät menivät väkisin kiinni hänen odotellessaan tapahtuvan jotain jännittävää. Hermione pysyi vikkelästi hereillä tarkistaessaan Harryn vointia aina vähän väliä. Yhdessä vaiheessa professori Lipetitkin käveli heidän luokseen, kunnes katosi Kalkaroksen työhuoneeseen. Olihan hän sentään Korpinkynnen tuvan johtaja, jonka takia hänellä oli oikeus tietää mitä hänen oppilaansa on tehnyt.
-Voit mennä, Malfoy, McGarmiwan jämäkkä ääni kertoo oven takana, jolloin luihuinen ilmestyy käytävälle. Hermione tökkäisee Ronia, joka hätkähtää säikähtäneenä hereille. He menevät ripeästi vaaleahiuksisen pojan luo.
-Harry ehti jo nukahtaa. Olen pitänyt häntä silmällä koko ajan ja näytti siltä, että tämä on alkanut menemään jo liian raskaaksi... Tälläinen ei saa enää jatkua tai Harry oikeasti romahtaa! Granger kuiskaa vakavasti.
-Hei! Minäkin tarkkailin häntä! Ron puuskahtaa loukkaantuneena.
-Sinä nukuit puolet ajasta! tyttö tiuskaisee hermostuneena. Draco vilkuilee kumpiakin vuorotellen, kunnes päättää mennä itse katsomaan mikä tilanne oli. Hän asetti kätensä nukkuvan pojan kämmenillä ja silmäili tätä haikeasti.
-Millaista unta näet? Onko unessasi kaikki hyvin? Paistaisi aurinko ja sinä saisit käydä rakastamaasi koulua ilman minkäänlaisia ongelmia. Saisit pelata huispausta ja pitäisit hauskaa toisten rohkelikkojen kanssa. Sinua ei kiusattaisi eikä sinulla olisi tuota arpea otsassasi. Sellaisen tulevaisuuden sinä haluaisit, niinhän? Draco selittää mietteliäänä. Hän tuntee pian, kuinka toisen kämmenet puristuvat hiljalleen omiin kätösiinsä.
-... Unessani olivat vain me kaksi. Oli kesä ja me juoksimme niityllä auringon laskiessa... Otit minut viereesi yöksi ja sain herätä aamulla sinut lähelläni. Me asuisimme kahdestaan kaukana muista... Semmoista unta minä näin, Harry henkäisee silmät raollaan, jotta voisi nähdä toisen kasvot. Malfoyn suu on vähän raollaan, mutta hän hymyilee lopulta lumoavaa hymyään.
-Teen unestasi todellisen, enkä välitä kuinka kauan siihen menee. En jätä sinua milloinkaan, hän vannoo sydämellisesti.

~~~~
Tästä tuli nyt taas vähän pidempi luku, mutta mä uskon ettei teitä se haittaa ✨
Olisi vielä noin kolme päivää etäopetusta ja sitten palattaisiin taas kouluun, joten toivottavasti teillä on hyvät fiilikset 💖☀️ Mutta jos ei oo, niin ottakaa ihmeessä mukava lukuhetki tän tarinan (ja ehdottomasti myös muiden kirjojen) parissa 💖
Toivottavasti nautitte lukemisesta!!
Byee!! ~🌹