Koko Perheen Korppisoturit

Luku 1: Uusi tulokas

Sinä päivänä Remnain yläasteen käytävillä kuhisi. Pitkään oli jo puhuttu uudesta oppilaasta, joka saapuisi jostain korvesta sivistyksen keskelle ja heidän yläasteelleen. Nyt se päivä oli koittanut ja oppilaiden uteliaat katseet pälyilivät siniseen farkkutakkiin pukeutunutta tyttöä, joka puolestaan vilkuili heitä takaisin. Tytön nimi oli Erika Enckell ja häntä jännitti kovasti. Hän ei ollut koskaan käynyt oikeaa koulua ja nyt pitäisi totutella kokonaan uuteen elämään. Eikä Erika ihan tiennyt, miten sen tekisi.

"Äsh, miksi neiti Dinma valitsi juuri sinut parikseni?" Namida tuhahti ärtyneesti ja vilkaisi vierellään seisovaa Arashia, joka huojui kärsimättömästi paikoillaan ja näytti siltä, kuin hän olisi tullut paikalle suoraan 2010 MCR-konsertista.
"Jaa-a. Sitä kelpaa miettiä", totesi Arashi. "Ehkä hän pelkäsi, että säikäytät uuden oppilaan pois tai uuvutat hänet nörtteilylläsi."
Namida vastasi kommenttiin jäätävällä katseella ja Arashi ymmärsi vaieta. Hetken hiljaisuuden jälkeen rehtori Dinman työhuoneen ovi avautui ja hämmentyneen näköinen tyttö astui ulos. Hän pyöritteli hermostuneesti käsissään ruskeita, letitettyjä hiuksiaan.
"Hei!" huudahti Arashi ja heilutti innoissaan kättään. "Sinä olet varmaan Erika."
Tulokas kääntyi säikähtäneenä heitä kohti, mutta hymyili sitten: "Juu, niin olen. Erika Enckell, hauska tavata."
"Minä olen Arashi Kurokomori ja tässä on Namida Sieger. Me esittelemme sinulle nyt koulun ja sen jälkeen olemme parhaita kavereita, eikö niin?"
Erika ei ehtinyt edes vastata myöntävästi, ennen kuin Arashi veti hänet mukaansa.

Koulu oli nyt esitelty ja Erika istui ruokalassa uusien kavereidensa kanssa pää pyörällä kaikesta uudesta informaatiosta. Namida, joka oli esittelyn aikana enimmäkseen kertonut säännöt ja etiketin, istui hänen vieressään ja oli uppoutunut matematiikan kaavojen pariin lukulasit silmillä. Arashi, joka oli taas esittelyn aikana kertonut ne hurjimmat tarinat ja mehukkaimmat juorut jokaisesta vastaantulijasta, istui häntä vastapäätä ja kuunteli musiikkia kuulokkeistaan ja naputteli rytmejä sormillaan pöytään. Kumpikaan ei erityisemmin yrittänyt keskustella Erikan kanssa, joten hän söi ruokaansa ja vilkuili ympärillä olevia ihmisiä.
Silloin jokin iski hänen silmäänsä.
Ruokalan ovesta astui kavereittensa kanssa ulos poika, joka pyöritteli kädessään koripalloa. Maailma tuntui liikkuvan hidastetusti, kun hän nauroi ja pyyhkäisi kädellään blondit hiuksensa pois silmiltään. Siinä samassa hän huomasi Erikan tuijotuksen ja väläytti hänelle pikaisen hymyn, joka herätti tytön sisällä massiivisen perhosparven. Sitten taianomainen hetki oli ohi ja poika istuutui kavereittensa viereen syömään. Erika jäi tuijottamaan hänen peräänsä ja haaveili mielessään jo hääkoristeluista. Voi, kun hän oli niin suloinen!

"Jaha, Tofa Norrgenillä on uusi uhri."
Erika säpsähti haaveiluistaan ja kääntyi katsomaan kohti Arashia, joka oli ottanut kuulokkeet pois korviltaan ja katseli Erikan tosirakkautta huvittuneena.
"Kuule, unohda hänet. Varmaan puolet koulun tytöistä ovat ihastuneita häneen. Sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia. Kaiken lisäksi.." Arashin naamalle nousi hymy, joka enteili juoruja. "..Tiedät-Kai-Kuka on ihastunut häneen, eikä kukaan uskalla sen takia mennä juttelemaan herra Norrgenille."
"Voldemort?" Erika kummasteli.
"Rinsai Halona", Namida vastasi katse edelleen matematiikankirjassa. "Koulun kaunein tyttö, joka lähestulkoon omistaa koko paikan. Hänet on valittu joka vuosi koulun kuningatar-palkinnon ja hän on myös joka vuosi voittanut Suuren Bändikisan "Orjantappurat" -bändinsä kanssa. Rinsain tunnistaa siitä, että hän pukeutuu aina pinkkiin. Tulet varmasti tapaamaan hänet vielä."
Erika kuunteli Namidan selostuksia puolella korvalla ja vilkuili edelleen haikailevasti Tofaa. Siinä samassa kello soi.

Erika oli uuden kaappinsa luona ja yritti parhaansa mukaan saada hänen tavaroitaan järkevästi sen sisälle. Ensimmäinen päivä uudessa koulussa oli onnistunut yli odotusten ja hänellä oli jo kaksi uutta kaveria. Ja jo huomenna järjestettäisiin tanssiaiset, joissa hän varmasti tutustuisi moniin muihin ihmisiin. Ehkä hän jopa uskaltaisi pyytää Tofaa tanssimaan hänen kanssaan.. Erika puristi vihkoja ja papereitaan haaveilevasti kohti rintaansa ja pyörähti haaveillen ympäri. Siinä samassa hän törmäsi johonkin. Paperit lennähtivät ilmaan ja Erika kaatui iskun voimasta maahan. Hän kääntyi katsomaan ylöspäin vain kohdatakseen Tofan kauhistuneen katseen.
"Anteeksi, olen niin pahoillani!"
"Ei se mitään, minun vikani se oli", Erika sai sanottua. Hän tunsi punan leviävän kasvoilleen ja hänen oli vaikeaa katsoa poikaa silmiin.
Tofa ojensi kätensä Erikalle ja tytöllä kesti hetken, ennen kuin hän tajusi tarttua siihen ja nousta ylös. He alkoivat yhteistuumin poimia lattialle tippuneita papereita.
"Sinä olet siis se uusi tyttö?" Tofa uteli.
Erika kykeni vain nyökkäämään.
"Sinusta liikkuu kaiken maailman huhuja. Onko totta, ettet ole aiemmin käynyt kunnon koulua?"
"E-en minä. Aikaisemmin äiti opetti minua ja sitten vietin vapaa-aikani lehmien ja hevosten kanssa. Oli tosi jännittävää tulla tänne kouluun, koskan noh, aikaisemmin kavereillani on ollut vain kaviot ja eivät ne eläimet kunnon kavereita olleet-"
Erika tajusi jääneensä selittelemään, mutta Tofa vain nauroi hyväntahtoisesti. Hän ojensi keräämänsä paperit Erikalle.
"Noh, nähdään sitten..", poika jäi odottamaan nimeä ja Erika ei tajunnut hetkeen reagoida.
"Erika. Minun nimeni on Erika."
"Hauska tavata, minun nimeni on.."
"Tofa", Erika möläytti.
"Arashi taisikin jo ehtiä kertoa minusta", Tofa virnisti. "Minun pitää nyt ehtiä koripallotreeneihin, nähdään pian!"
"Nähdään!" Erika vastasi liian nopeasti ja liian innoissaan.
Tofan kävellessä kohti pukuhuoneita Erika saattoi kuulla, kuinka hänen päänsä sisällä soi rakkaudella kyllästetty pop-biisi. Vai kuuluikohan se sittenkin kaiuttimista..