Koko Perheen Korppisoturit

Luku 4: Ryppyjä rakkaudessa ja ystävyydessä

Koulun seinillä oli sinä torstaipäivänä kaksi merkillepantavaa asiaa. Ensimmäinen oli suuri, värikäs juliste joka mainosti perjantain bändikilpailua ja vieressä oli lista liittyneistä, johon Erika oli jo kirjoittanut Cryovuksen nimen. Toinen oli kuva Erikasta itkemässä mekko boolissa. Oikeastaan niitä kuvia oli monta ja ne oli levitelty ympäri koulua. Ei ollut vaikeaa arvata, kuka niiden takana oli. Cryovus sai käyttää aamun siihen, että etsi ne kaikki käsiinsä ja repi ne alas. Erika oli juuri löytänyt yhden alakerran ilmoitustaululta ja yritti saada korkealla riippuvaa kuvaa alas, kun tuttu hahmo näki hänet käytävän toisesta päästä.

"Hei, Erika! Meidän pitää jutella."
"Saanko kieltäytyä?" Erika puuskahti Tofalle ja yritti saada kuvaa ripeämmin alas.
"Ei, ihan oikeasti, sinä et ymmärrä-"
"Kuule, minä tajuan oikein hyvin ja olen iloinen puolestasi. Hän oli sittenkin sinun tyyppiäsi."
"Täh?"
Erika oli saanut kuvan alas ja tuijotti Tofaa silmiin. Perhoset vatsassa muistuttelivat olemassaolostaan, mutta hän oli liian ärtynyt ottaakseen niitä tosissaan.
"Sinä ja Rinsai ilmiselvästi kuulutte yhteen ja toivon, että olette onnellisia yhdessä."
Tofa tuijotti Erikaa, kuin tyttö olisi alkanut puhumaan tosissaan siitä, miten maailma oli oikeasti litteä. Erikaa pojan hämmentynyt ilme ei kuitenkaan pysäyttänyt.
"No mutta, jos haluat muistella eilisestä jotain muutakin kuin ihanaa ensisuudelmaasi niin tässä", hän ojensi hymyillen Tofalle kuvaa itsestään. "Voit sitten vanhoilla päivilläsi muistella minua, uutta tyttöä joka onnistui nolaamaan itsensä julkisesti toisena koulupäivänään."
"Ei, Erika, sinä olet nyt käsittänyt väärin-"
"Näkemiin."
"Ole kiltti ja kuuntele-"
"Näkemiin."
Erika tyrkkäsi kuvan Tofalle ja tönäisi poikaa samalla kauemmas. Sitten, ennen kuin toinen ehti sanoa enää yhtään mitään, hän kääntyi ympäri ja käveli pois. Ääni hänen sisällään hurrasi hänelle, mutta toinen, jota Erika yritti epätoivoisesti vaientaa, rukoili häntä kääntymään ympäri ja antamaan toisen mahdollisuuden.
Erika jatkoi matkaansa.

Ruokatunnilla Cryovus oli kokoontunut vahtimestarin huoneeseen vahtimestarin ollessa ansaitulla ruokatauollaan.
"Ookei", aloitti Arashi hetken tauon jälkeen. "Me tarvitsemme biisin huomiseksi. Onko kenelläkään mitään ideoita?"
Kenelläkään ei ollut ideoita.
"Sinun ideasi tämä oli", huomautti Namida.
"Bändi oli minun ideani, mutta en minä mitään biiseistä puhunut."
"Mitä ihmettä se oikein tarkoittaa?" Namida tiukkaisi. "Kuule, minulla on muutakin tekemistä, kuin täällä kököttäminen ja nyt alkaa näyttää siltä, että tulin turhaan."
"Äiti tulisi hulluksi jos löytäisi minut täältä", Naadra pisti väliin hermostuneena.
"Keksi meille sitten biisi ja lopeta se äitikullasta kimittäminen", Arashi tiuskaisi takaisin.
Naadra näytti valmiilta itkemään.
"Hei, lopeta tuo!" Namida sähähti Arashille. "Sinunlaisellasi kävelevällä variksenpelätillä ei ole mitään oikeutta lähteä haukkumaan muita."
"Mitäh?" Arashi näytti siltä, kuin olisi voinut syöksyä Namidan kimppuun.
"Lopettakaa tuo tappeleminen..", Erika yritti, mutta hänen sanansa kaikuivat kuuroille korville.
"Jos minun seurani ei kerta kaikkiaan neiti nörttiä miellytä niin ovi on tuossa."
Arashi osoitti Namidalle ovea iloisesti hymyillen.
"Minä ainakin lähden", julisti Naadra, joka oli noussut ylös tuoliltaan. "Halusin vain kavereita, mutta te olettekin vain onnettomia riitapukareita. Kerron tästä äidille."
"Jos prinsessa lähtee niin sitten lähden minäkin! Tuon rillipään kanssa minä en Cryovukseen jää", julisti puolestaan Arashi.
"Minä en edes halunnut tähän typerään bändiin mukaan!" sähähti Namida.

"LOPETTAKAA!"
Erika oli pompannut seisomaan tuolinsa päälle. Loput Cryovuksesta olivat vaienneet ja katselivat häntä enemmän tai vähemmän ärtyneenä.
"Meillä ei nyt ole varaa riidellä turhasta. Minä tiedän, että tämä tilanne vaikuttaa epätoivoiselta, mutta pystymme voittamaan Rinsain vain yhdessä. Ystävinä. Nyt on meidän aikamme loistaa ja näyttää kaikille, mihin pystymme, emmekä voi tehdä sitä jos emme tule toimeen keskenämme. Minä pyydän, älkää luovuttako."
Namida katseli hetken seinää ajatuksiinsa vaipuneena.
"Erika on oikeassa. Rinsai on saanut olla vallassa jo liian pitkään ja nyt meillä on mahdollisuus voittaa hänet, eikä sitä voi tehdä tapellen. Anteeksi Arashi, sinun ideasi bändistä oli hyvä."
"Ei se mitään, ei minunkaan olisi pitänyt sinua nörtiksi kutsua. Ja anteeksi Naadra, että nimittelin sinua, ethän kerro äidillesi?"
"Saat anteeksi. En minä aio oikeasti kertoa tästä äidilleni."
Erika läimäytti kätensä yhteen: "Mahtavaa! Nyt aloitetaan biisin teko."
"Onko sinulla ideoita?" uteli Arashi.
Erika oli hetken hiljaa ja pohti. Hän mietti kahta viimeistä päivää ja sen aikana tapahtuneita asioita. Hän katseli hajamielisenä Namidaa, joka avasi parhaillaan biologiankirjaansa, Arashia, joka kaiveli kuulokkeitaan laukustaan ja Naadraa, joka katseli häntä kuuliaisena.
"Itse asiassa minulla on idea."

Koulun kello soi viimeisen kerran päivän päättymisen merkiksi ja Erika oli parhaillaan lokeronsa luona, kun joku ilmestyi hänen viereensä. Hän oletti sen olevan anteeksiantoa anova Tofa tai ilkkumaan tullut Rinsai mutta Erikan yllätykseksi kyseessä olikin Kodora, Rinsain kätyri.
"Mitä sinä haluat?" Erika kysyi tiukasti.
"Tuota.." Kodora mutisi ja tuijotteli maassa olevaa roskaa. "Olisiko mitenkään mahdollista päästä porukkaasi mukaan."
Erika ei voinut uskoa korviaan. Hän sulki lokeronsa ja kääntyi Kodoran puoleen, katsoen tyttöä päästä varpaisiin. Missä olivat piilokamerat?
"Onko tämä joku juoni? Jos on, niin lähetä vain terveisesi Rinsaille. Minä en lankea tähän."
"Ei tämä ole juoni! Minä vain..."
"Kakista ulos", Erika tivasi.
"Kuule, minä olen pahoillani siitä, mitä tein sinulle eilen. Minä vain halusin kuulua joukkoon ja Rinsain kautta se tuntui onnistuvan. Mutta sitten näin teidät siellä ulkona penkillä juttelemassa ja tajusin, että siltä sen ystävyyden kuuluu näyttää. Se on asioiden tekemistä yhdessä, ei toisen palvelemista. Toivon, että voit antaa anteeksi."
Erika katseli Kodoraa harkiten. Tyttö vaikutti olevan aidosti pahoillaan ja vaikka Erika oli vihainen, hän oli enemmän vihainen Rinsaille. Ehkä hän voisi antaa Kodoralle toisen mahdollisuuden.
"Saat anteeksi", Erika sanoi. "Osaatko soittaa kitaraa?"
"Kyllähän minä."
"Mahtavaa. Cryovukselta uupuukin kitaristi. Haluatko mukaan bändiin?"
"Todellakin!"

Cryovus oli aluksi puhtaan hämmentynyt Erikan astellessa ulos Kodoran kanssa, mutta Kodoran selitettyä asiansa he heltyivät nopeasti. Heidän jutellessaan pihalla Erika huomasi äkisti Rinsain tuijottavan häntä koulun pihan toisesta päästä. Hänen tajutessaan tulleensa huomatuksi diiva kurtisti kulmiaan, kääntyi ympäri ja käveli pois. Erikan sydämessä sykähti jälleen vahingonilo. Siitäs sait! Silti tässä hiljaisessa valtataistelussa Rinsai oli edelleen johdossa. Hän oli vienyt Erikalta Tofan ja maineen, mutta Erikalla oli nyt sentään hänen entinen kätyrinsä. Huominen bändikilpailu saattoi ratkaista kaiken. Äkisti Erikaa alkoi jännittää. Mitä tapahtuisi, jos tämä ei toimisikaan? Entä, jos Orjantappurat voittaisivat? Se ei varmasti tietäisi hyvää Cryovukselle, ei ainakaan Erikalle. Hän saattoi kuvitella ainakin kaksitoista eri tapaa, jolla Rinsai saattoi murskavoiton jälkeen tuhota hänen maineensa loputtomasti. Entä, Erika tajusi tuumivansa,  mitäköhän Tofa ajattelisi, jos hän mokaisi lavalla? Ei, häntä ei nyt saanut ajatella. Se oli mennyttä.

Erika nosti katseensa ystäviinsä, valmiina paljastamaan ajatuksensa, mutta nähdessään heidät kaikki nauramassa yhdessä, hänen huolensa äkisti väistyivät. Sitten Erika vilkaisi nuotteja, jotka pilkistivät hänen laukustaan ja itsevarmuus täytti hänen kehonsa.
"No niin kaverit, eiköhän mennä treenaamaan!" Erika julisti.
Tämä tulisi toimimaan.
Sen oli pakko toimia.