Koko Perheen Korppisoturit

Luku 3: Katastrofi tansseissa

Koulun ulkopuolella parveili oppilaita näteissä mekoissa ja upeissa puvuissa, kuin muurahaisia keossa. Erikan saapuessa paikalle Namida ja Arashi odottivat häntä jo ulko-ovien lähellä. Namida oli pukeutunut moitteettoman siistiin, punavalkoraidalliseen mekkoon, joka ylettyi häntä nilkkoihin. Hän näytti siltä, kuin olisi ollut valmis sukukokoukseen. Arashi taas oli pukenut päälleen mustan mekon ja jokaisen korun ja ketjun, jonka oli suinkaan kaapistaan löytänyt. Mustat hiukset oli laitettu sotkuiselle kampaukselle. Arashi vilkutti iloisesti Erikalle.
"Ei hullumpaa", Namida totesi nähdessään Erikan.
"Oikeasti? En ole juuri meikannut ennen. Tai laittanut hiuksiani."
"Hyvältä se näyttää!"

Erikan astellessa sisään juhlasaliin hän tunsi äkisti itsensä huomatuksi. Monet pojat vilkuilivat uteliaana hänen suuntaansa. Sellaista huomiota hän ei ollut koskaan saanut ja se tuntui omituiselta. Omituiselta, mutta silti hyvältä. Hän yritti olla keskittymättä äkilliseen julkisuuteensa ja sen sijaan keskittyi ihastelemaan juhlasalin koristeluja ja valaistuksia. Se oli yllättävän vaikeaa, sillä hänen katseensa pyrki etsimään itsepintaisesti juhlaväen joukosta yhtä tiettyä henkilöä. Siinä samassa hän löysikin Tofan.. ja Rinsain. He juttelivat keskenään nauraen ja pojan katse ei harhaillut pois tytöstä. Rinsai sen sijaan huomasi Erikan ja väläytti hänelle herttaisen hymyn, ennen kuin jatkoi jutustelua ja huomaamattaan ujutti kättään lähemmäs Tofan kättä. Erika tunsi jo palan nousevan kurkkuun, ennen kuin hänen olkaansa koputettiin ja eräs tyylikkäästi pukeutunut herrasmies Irsido pyysi häntä mukaan tanssimaan. Toivoen unohtavansa äskeisen Erika suostui.

Erika ei oikein tiennyt kuinka paljon aikaa kului. Hän tanssi Irsidon kanssa jonkin aikaa ja yritti olla ottamatta huomioon toisen flirttailun. Lopulta hän tajusi vinkin ja jätti Erikan rauhaan. Tyttö istui sivussa ja yritti saada laihaa mehuboolia alas kurkustaan. Hänen olonsa oli lievästi sanottuna yksinäinen. Namida oli jo hyvin varhaisessa vaiheessa kadonnut jonnekin ja Arashi yritti vaivihkaa harhauttaa Battoshi-nimistä DJ:tä jotta saisi soitettua omasta mielestään kunnollista musaa. Erika hautautui melankolisiin ajatuksiinsa, kunnes tuttu ääni herätti hänen huomionsa.
"Onko kaikki okei?" Tofa katseli häntä pää hieman kallellaan. Voi ei, hän näytti niin upealta punaisessa puvussaan.
Erika kiitti Jumalaa siitä, ettei ollut itkenyt ja pakotti hymyn huulilleen: "On on, olin vain ajatuksissani."
Tofa hymyili takaisin: "No se on hyvä. Ajattelin vain kysyä, jos haluaisit tanssia?"
"Etkö sinä tullut tänne Rinsain kanssa?"
"Hän kysyi monta kertaa, mutta kieltäydyin", Tofa sanoi hiljentäen hieman ääntään. "Hän ei ole ihan minun tyyppiäni, jos ihan rehellisiä ollaan."
Erika tunsi suorastaan kuplivan vahingoniloa.
"Eiköhän se tanssiminen onnistu."

Erika tuntui suorastaan liitelevän Tofan kanssa tanssiessaan. Poika piti hänestä kiinni ja johdatti häntä varmoin ottein halki tanssilattian. Hassua, että jalat tiesivät mitä tehdä, vaikka hän ei ollut koskaan tanssinut kunnolla. Erika tunsi itsensä prinsessaksi juhlasalin keskellä ja Tofa oli tosiaankin oikea satuprinssi. Tai ehkä he olivat Romeo ja Julia. Paitsi että mikään suku ei voisi estää heidän rakkauttaan, pelkästään Rinsai. Siinä samassa Erika huomasikin koulun kuningattaren juhlasalin reunalla. Rinsai yritti kovasti muuttaa hänet tuhkaksi pelkän katseen voimalla. Erika vastasi katseeseen sillä samalla herttaisella hymyllä, minkä neiti diiva oli hänelle aikaisemmin antanut. Miten nyt suu pannaan? Siinä samassa musiikki alkoi hiljetä ja Erika tajusi, että väkeä oli kerääntynyt hänen ja Tofan ympärille.
"Pussatkaa!" huusi joku ja yleisö remahti hyväntahtoisiin aplodeihin ja hurrauksiin.
Erika katsoi Tofaa suoraan silmiin ja alkoi miettiä tosissaan. Mitä jos hän suutelisi poikaa, tässä ja nyt, kaikkien edessä. Miltäköhän satuprinssin huulet tuntuisivatkaan hänen huuliaan vasten ihmisjoukon hurratessa heidän ympärillään? Pyörisikö maailma heidän ympärillään? Pysähtyisiköhän se kokonaan?

"Tuletko vähän tänne?"
Tuttu ääni ravisti Erikan takaisin maan tasalle ja sai hänen verensä kiehumaan raivosta. Rinsai oli astunut esiin väkijoukosta ja viittoi Tofaa seuraamaan häntä. Satuprinssi vilkaisi vielä pikaisesti Erikaa ja soi hänelle pahoittelevan hymyn, ennen kuin poistui sen oikean prinsessan perään. Erika oli nyt yksin väkijoukon keskellä ja ihmiset katsoivat häntä säälivästi, kuin sanoen "Sinun ei olisi kannattanut tehdä tuota". Tyttö oikaisi hieman keltaista mekkoa ja pakotti itsensä pysymään tyynenä kävellessään pois ringistä. Hyvin pian ihmisten kiinnostus katosi ja juhlat jatkuivat. Maaginen hetki oli ohi, mutta Erika oli sentään voittanut tämän erän.