Koko Perheen Korppisoturit

Luku 2: Rakkautta tyyrpuurissa, ongelmia horisontissa

Sinä päivänä ei koulussa muusta puhuttukaan kuin sen illan tansseista. Jokaisella tunnilla Erika saattoi kuulla ihmisten takapulpeteissa supattavan asuistaan ja historianopettajana toimiva rehtori Dinma joutui karjumaan luokalle, jotta kaikki tajuaisivat olla hiljaa. Hyvä, ettei hän heittänyt pulpettia ulos ikkunasta, niin vihainen hän oli.
Myös Namida ja Arashi olivat menossa tansseihin, tosin eivät niin suurella innolla, kuin Erika. Namida tuhisi, ettei hänellä ollut aikaa moiseen ja että hän aikoi tulla vain vahtimaan Erikaa ja Arashia. Arashi taas valitti siitä, etteivät ne tanssiaiset mitään olleet verrattuna niihin keikkoihin, mihin hän oli päässyt. Mutta Erika oli näistä juhlista aidon innoissaan. Hän ei ollut koskaan käynyt latotansseja fiinimmissä juhlatilaisuuksissa. 

Oli neiti Piigrinin äidinkielentunnin aika ja Erika istui arkana pulpetillaan. Kaikki muut istuivat pareissa, paitsi hän. Viereinen pulpetti ammotti tyhjyyttään ja Erikalla oli hieman yksinäinen olo.
"No niin oppilaat", neiti Piigrin hymyili aurinkoisesti, vaikka puolet luokasta nuokkui pulpeteillaan.
"On erittäin tärkeää, että tunnette klassisia kaunokirjallisia teoksia. Sen takia me käymme tänään läpi yhden Shakespearen klassikoista-"

"Anteeksi, että olen myöhässä!" Tofan ääni kantautui ovelta.
"Ei se mitään, tulit juuri sopivasti. Istu vain alas."
Erika katsoi ensin Tofaa ja sitten tyhjää pulpettia ja tunsi sielunsa poistuvan ruumiistaan. Poika ei ollut huomaavinaankaan hänen järkytystään, istui vain viereen viattomasti hymyllen.
"Kuten olin sanomassa, tänään käsittelemme pareittain Shakespearin Romeon ja Julian. Koko kirjaa emme tietenkään ehdi tunnissa lukea, joten arvon jokaiselle parille yhden kohtauksen, jota saatte käydä läpi."
Erikan sydän hakkasi niin lujaa, että hän pelkäsi sen kuuluvan muillekin. Neiti Piigrin alkoi kulkemaan ympäri luokkaa ja jakelemaan paperilappuja ja kirjoja. Lopulta hän pääsi Tofan luokse ja ojensi hänelle lapun ja kaksi kopiota näytelmästä. Poika taitteli lapun auki ja hänen kasvoilleen nousi huvittunut hymy.
"Kas, mehän saimme sen legendaarisen kohtauksen."
Erika vilkaisi lappua ja viimeistään tässä vaiheessa hänen sielunsa päätti lähteä maailmanympärysmatkalle. Paperissa luki "Parvekekohtaus Romeon ja Julian välillä" ja sivunumero. 
"Hassu juttu", totesi Erika, jonka ääni oli yhtäkkiä oktaavia kimeämpi.
Kauhunsekaisen riemunsa keskellä hän huomasi kuitenkin jäätävän katseen, joka tuijotti häntä luokan toiselta puolen. Pitäen katsekontaktia luokan toiselta puolen Erikalle tuntematon ruskeahiuksinen tyttö ilmaisi tuntemuksiaan tekemällä käsillään eleen, minkä saattoi tulkita kaulan katkaisemiseksi. Siinä samassa tyttö kuitenkin jo kääntyi parinsa puoleen ja jatkoi elämäänsä, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Luokka oli hajaantunut lukemaan Romeota ja Juliaa ympäri koulua ja Erika päätyi Tofan kanssa pihan penkille. Puiden lehdet varjostivat heitä paahtavalta auringolta ja Erika mietti, johtuiko huimaus auringonpistoksesta vai Tofasta. Hän yritti leyhytellä itseään omalla kirjallaan Tofan vielä etsiessä oikeaa sivua omastaan.
"Eiköhän sitten aloiteta", Tofa totesi lopulta.
Ja ennen kuin Erika ehti henkisesti valmistautua koitokseen, poika oli jo aloittanut.

"Vait! mikä loisto tuolla ikkunassa?
Se itä on, ja Julia aurinko! --
Oi, nouse, kaunis aurinko, ja surmaa
Tuo kade kuu, mi kalvas kaihost' on,
Kun sinä, hänen piika-neitsyensä, Hänt' olet monta vertaa ihanampi!"

Erika ei voinut kuin nauraa Tofan ylidramaattiselle versiolle Romeosta. Kun hänen vuoronsa tuli lukea, lähti hän mukaan ja veti oman osuutensa niin kärsivän dramaattisesti, kuin vain oli mahdollista.

"Oi, Romeo, Romeo! Miksi olet Romeo?
Isäsi, nimes kiellä; tai jos sinä Et sitä tahdo, vanno lempes mulle,
Ja Capulet en enään ole minä."

Tunti sujui Tofan kanssa kuin siivillä. Se ei edes ollut niin kiusallista, kuin Erika oli pelännyt. Osittain se johtui siitä ylinäyttelystä, osittain siitä, että Tofan kanssa oli niin tavattoman helppo olla. Aina välillä kesken lukemisen Tofan katse kohtasi Erikan katseen ja lapsenomainen riemu täytti hänen rintansa. Kun kohtaus oli loppu, molemmat eivät voineet kuin nauraa heidän uskomattomalle roolityölleen. Nauru kuitenkin laantui hihitykseksi ja lopulta jäljellä oli vain odottava hiljaisuus.
"Uskotko sinä tosirakkauteen?" Tofa kysyi yhtäkkiä.
"Mitä sinä tarkoitat?" töksäytti Erika.
"Siis tarkoitan sitä..", Tofa haeskeli hetken sanoja. "Että vähän niin kuin Romeo siellä juhlissa. Näet vain jonkun ja tajuat siinä hetkessä, että se on tähtiin kirjoitettua."
Erika muisteli sitä hetkeä, kun oli ensimmäistä kertaa nähnyt Tofan ruokalassa ja niitä vatsaan ilmestyneitä perhosia, jotka tällä hetkellä yrittivät parhaansa mukaan paeta sieltä ja täyttää ilman siivillään.
"En tiedä", hän tyytyi lopulta sanomaan.
Tofa oli hetken hiljaa, eikä Erika ollut ihan varma, mitä pojan mielessä pyöri. Lopulta hän kuitenkin nousi penkiltä ja hymyili tavanomaiseen tapaansa.
"Eiköhän mennä takaisin luokkaan."

Tunnin jälkeen Erika oli lokerollaan ja yritti parhaansa mukaan pitää ajatuksiaan selkeinä, vaikka hänestä tuntui siltä, että hän olisi leijunut katonrajassa. Leijailu kuitenkin loppui lyhyeen, kun joku törmäsi häneen takaapäin. Tällä kertaa ihan tarkoituksella.
"Hei, sinä siinä."
Erika kääntyi ympäri ja näki edessään punatukkaisen tytön, jonka pinkki mekko erottui selkeästi muiden oppilaiden joukosta. Hän tujotti Erikaa tiukasti, kuin yrittäen murhata hänet katseellaan. Tämä oli varmasti se Rinsai Halona, josta Namida oli puhunut. Hänen vieressään, hieman taaempana virnuili se tyttö, joka oli tuijottanut häntä äidinkielentunnilla.
"Luitte sitten Romeota ja Juliaa yhdessä? Kuinka suloista", Rinsai sanoi pehmeästi hymyillen.
"Harmi vain, että Tofa Norrgen kuuluu minulle. Joten pyytäisin sinua ystävällisesti pitämään näppisi erossa hänestä. Ota tämä varoituksena."
"Niin juuri, Rinsai voi tuhota maineesi yhdessä iltapäivässä!" komppasi hänen apurinsa.
"Turpa kiinni Kodora!" kuului Rinsain kiitos.
Sitten koulun kuningatar napsautti sormiaan ja kääntyi dramaattisesti ympäri apurin seuratessa nöyrästi perässä. Erika seisoi paikoillaan itkua pidätellen. Mihin sotkuun hän olikaan joutunut?

Ruokatunnilla Erika sai maaniteltua Namidan ja Arashin syömään ulos, vaikka Arashi valittelikin olevansa yliherkkä auringolle. Koulun pihan pöydillä istuen Erika selitti ystävilleen kaiken, mitä oli tapahtunut aina äidinkielentunnista lokeroilla tapahtuneeseen välikohtaukseen.
"On sillä diivalla otsaa", Arashi mutisi tarinan loputtua. "Mutta hei, sinullahan on jopa mahdollisuuksia Tofan kanssa. Maailman seitsemäs ihme!"
Namida oli lopettanut biologiantutkimuksen tekemisen ja pyöritteli lukulasejaan hajamielisesti käsissään. Hänen vaaleat hiuksensa oli sidottu moitteettomalle nutturalle ja hänen asunsa olisi mennyt läpi tärkeässä virallisessa konferenssissa.
"Mahdollisuudet ovat korkeat, mutta sanoisin, että ne jäävät edelleen alle viidenkymmenen prosentin. Tämän illan tanssit saattavat hyvinkin olla se ratkaiseva tekijä", hän totesi.
"Voi ei.." Erika mutisi hermostuneena.
Arashi tuijotteli tyttöä päästä varpaisiin: "Mtä ajattelit laittaa päällesi?"
"En minä vielä tiedä. Eivätkö nämä käy?"
"Farkut, kulahtanut t-paita ja kumisaappaat? Haloo, oletko tosissasi?"
"En minä mitään kauhean fiiniä omista.. Onhan minulla se pinkki mekko."
"Jos laitat pinkin mekon, voin luvata että Rinsai ainakin syö sinut välipalaksi. Ei, meidän täytyy käydä ostamassa sinulle jotain, missä voit jopa näyttäytyä."

Siispä Erika päätyi koulun jälkeen ystäviensä kanssa ostoskeskukseen. He kiertelivät ympäri kauppoja ja Arashi ja Namida ehdottelivat hänelle mekkoja toisensa perään. Arashin mekot olivat Namidan mielestä liian synkkiä tai epäsopivia ja Namidan mekot saattoivat taas Arashin mielestä kuulua johonkin hyönteiskirjan julkistustilaisuuksiin, niin tylsiä ne olivat. Lopulta Erikan oma katse osui keltaiseen, kukkakuvioiseen mekkoon. Se muistutti häntä paljon kodin heinäpelloista, joita pitkin hän oli aina lapsena kirmannut. Astuessaan sovituskopista ulos hänen ystäviensä ilmeet jo paljastivat, että tämä oli se oikea mekko.
Arashi hymyili leveästi: "Minä sanon sinulle, kaveri. Jos et tässä mekossa saa Tofan sydäntä niin et sitten missään!"