Koko Perheen Korppisoturit

Luku 5: Esiriippu avautuu

Perjantaina Cryovus oli kokoontunut yhteistuumin juhlasaliin harjoittelemaan illan esitystään. Tunnelma ja jännitys olivat molemmat katossa, kun laulu oli ensimmäistä kertaa vedetty tyylipuhtaasti läpi. Jos ei tällä voitettaisi Orjantappuroita, niin ei sitten millään.
"Ja minä sanon teille, olen ihan varma siitä, että Bangiri vain näyttelee viatonta ja on oikeasti pelottavin ihminen ikinä!" Arashi selitteli huitoen samalla käsillään innostuneesti.
"Älä taas aloita", Namida sanoi, mutta ihan hyväntahtoisesti.
"Rinsai ei ainakaan uskaltanut koskaan astua hänen varpailleen", huomautti Kodora.
Naadra ei sanonut mitään. Hän ei ollut sitä tyyppiä, joka piti juoruilusta. Eikä sen puoleen Erikakaan. Hän katseli hajamielisenä lavaa ja sinne aseteltuja soittimia. Mikkien edessä nuottitelineessä lojuivat heidän biisinsä nuotit, ainoat kopiot niistä. Erika oli saanut harmaita hiuksia yrittäessään pitää niitä tallessa ja ehjinä. Pitäisi varmaan tehdä kopiot..

Siinä samassa salin ovi avautui ja Naadran suusta pääsi kauhistunut vingahdus. Rehtori Dinma katsoi tytärtään tiukasti silmiin ovensuusta.
"Naadra Iniinu.." hän sanoi hitaasti ja selkeästi artikuloiden. "Mitä tämä on olevinaan?"
Naadra katsoi ensin äitiään silmät kauhusta suurina, mutta sitten Erika näki, kuinka epävarmuus katosi tytön kasvoilta. Hän nousi hitaasti ylös tuolilta ja katsoi rehtori Dinmaa päättäväisesti silmiin.
"Minä seuraan unelmiani, äiti", Naadra sanoi.
Rehtori näytti kuin puulla päähän lyödyltä: "Unelmiasi? Onko tämä.. tämä metakka muka sinun unelmaasi. Minä luulin, että haluat opettajaksi."
"Ei äiti, se oli sinun unelmasi. Sinä halusit, että minusta tulisi opettaja. Minä haluan vain laulajaksi."
Rehtori Dinman silmissä välähti ainakin kolme ilmettä peräjälkeen aina pettymyksestä kauhuun. Hän tarkkaili lastaan hetken päästä varpaisiin, mutta kääntyi sitten kannoillaan ja marssi ulos juhlasalista. Cryovus oli kääntynyt tuijottamaan edelleen seisaallaan olevaa Naadraa, joka ei enää näyttänyt niin itsevarmalta.
"Oi voi, minä olen niin pulassa.."
"Etkä ole!" Erika huudahti. "Sinä uskaltauduit sanoa äidillesi vastaan. Ja tänä iltana pääset näyttämään hänelle, mihin oikeasti pystyt."
Naadra mietti Erikan sanoja hetken.
"Niin. Ehkä olet oikeassa.."

Lopputreenit sujuivat hyvin ja Cryovus oli valmiina poistumaan juhlasalista ennen seuraavan bändin tuloa. Arashi ja Kodora olivat siivoamassa johtoja, kun yhtäkkiä ylhäältä kuului naksahdus ja jokin liikahti lavan yläpuolella olevalla tasanteella. Kaikkien huomio oli nyt ylätasanteella, kun he yrittivät nähdä, kuka siellä hiippaili. Kodora nappasi rumpukapulan ja alkoi astella kierreportaita pitkin kohti ylätasannetta.
"Okei hiippari, kuka ikinä oletkin. Sinun on parempi-"
Siinä samassa valot pimenivät.
Erika yritti sysipimeässä hahmottaa, mitä oli tapahtumassa. Joku juoksi ylätasanteelta lavan keskelle, kuului papereiden kahahdus ja sitten juoksuaskelia pois.
"NUOTIT!" Erika kiljui yleisen hälinän keskeltä ja yritti kompuroida varkaan perään.
Siinä samassa Kodora oli löytänyt ylätasanteelta pääkytkimen ja sai valot taas päälle. Nuottiteline ammotti tyhjyyttään ja varas oli jo ehtinyt paeta paikalta. Ei ollut silti vaikeaa arvata, kuka oli kyseessä.
"Minä mottaan Rinsaita köniin, kunhan löydän hänet käsiini", uhosi hihojaan käärivä Arashi.
"Älä. Mennään vain ilman nuotteja."
Kaikkien katseet kääntyivät Erikaan.
"Mitäh?" ähkäisi Naadra. "Vetäisimmekö sen ihan ulkoa? Ei- voi apua, en minä sellaiseen pysty."
"Se ei kuulosta mahdottomalta", sanoi Namida olkiaan kohauttaen.
Kodora oli saapunut takaisin alatasanteelle: "Rinsai haluaa sabotoida meidän esityksemme, se on selvää. Hän haluaa, että peräännymme. Ei anneta sen tapahtua. Mennään sinne lavalle ja näytetään Rinsaille, mihin me oikeasti pystymme."
Epätoivo alkoi pikkuhiljaa vaihtua uhoon Cryovuksen keskuudessa. Tänä iltana olisi heidän iltansa.

Sinä iltana monta innokasta bändinalkua oli tunkeutunut juhlasalin lavan takana oleviin pukuhuoneisiin. Iloinen ja jännittynyt puheensorina täytti hikisen ilman. Erika ei kuitenkaan ollut pukuhuoneessa. Hän oli poistunut vähin äänin takaoven kautta ja yritti selvittää ajatuksiaan ulkosalla.
"Päätitte sitten yrittää."
Erika kohotti katseensa Rinsaihin, joka oli saapunut paikalle. Kuinkakohan monta pinkkiä mekkoa hänellä oli vaatekaapissaan?
"Niin päätimme", Erika totesi viattomasti hymyillen. "Paras bändi voittakoon."
"Emmeköhän me kummatkin tiedä mikä se on."
"Cryovus", Erika sanoi.
Rinsai purskahti nauruun: "Haloo, te olette olleet yhdessä pari päivää, Orjantappurat taas ovat olleet yhdessä nyt kolme vuotta. Kummallakohan on asiasta enemmän kokemusta?"
Erikalla ei ollut vastalauseita, toinen oli oikeassa. Hän alkoi pikkuhiljaa tajuta, kuinka altavastaaja Cryovus olikaan.
"On silti söpöä, miten te yritätte", Rinsai kuittasi vielä, ennen kuin poistui takaisin sisälle.
Erika katsoi hetken hänen peräänsä. Hänen kurkkuunsa nousi jälleen pala, mutta hän pakotti sen pois. Ei, Rinsai ei saanut uhkailla häntä. Hänen piikittelynsä oli yhtä manipulaatiota ja pelottelua, eikä Erika saanut päästää sitä ihonsa alle.
"Minä en pelkää sinua", hän sanoi hiljaa, vaikka tiesi, ettei kukaan kuullut.