Window Waves | Yoonmin♡ Kesken Jäänyt :(

10. Este

Avasin ikkunan ja annoin tuulen leimahtaa kasvoilleni. Yoongi nukkui sängyssäni tuhisten. Käännyin ympäri nähden hänet kippurassa peiton alla. Huokaisin koko sydämestäni ja rohahdin sängylle.
Millä oikeudella minä ansaitsin noin ihanan ihmisen elämääni?
Pysähdyin hetkeksi miettimään eilisiltaa. Se oli ollut niin intohimoista, ja vaikeaa välttää. Kuitenkin emme menneet loppuun asti. Se olisi ollut liikaa, näin hetken seurustelun takia. Huokaisin jälleen ja kuulin Yoongin mumisevan takanani.
"Mhuomenta.", Yoongi sanoi haukotellen.
"Huomenta.", hymyilin ja kierähdin hänen viereen. Painoin pääni tämän kainaloon ja suutelin hänen kättään.
"Ihana.", Yoongi kuiskasi.
Nousin hieman ja käänsin itseni Yoongia päin. Tuijotin häntä silmiin ja silittelin hänen kättään.
"Oot parasta mitä mulle on käyny.", sanoin ja pidättelin kyyneliä.
"Heei, äläs nyt.", Yoongi vähätteli ja veti minut syliinsä.
"Eikun oikeasti.", huokaisin katsellen Yoongin leukaa alhaalta käsin.
"Niin säkin mulle.", Yoongi sanoi ja suukotti otsaani. Käperryin paremmin tämän kylkeä vasten ja suljin silmäni.

"Jimin?", Yoongi kuiskasi ja herätteli minua sivellen poskeani.
"Mhniin?", mumisin ja yritin avata tiukkoja silmäluomiani.
"Mun pitäis mennä..", Yoongi mumisi ja ryömi altani pois.
"Miksi? Minne?", kysyin ja nousin istumaan.
"Kotiin..", Yoongi sanoi hieman vihaisesti vetäessään paitaa päällensä.
"Nyt en ihan ymmärrä.", sanoin ja katselin Yoongia suu mutrulla.
"Äiti tuli käymään.", Yoongi sanoi nyt jo huomattavan vihaisesti.
"Luulin että hän lähti hyväksi."
"Niin minäkin.", Yoongi sanoi ja pyöritteli silmiään.
Hän tuli antamaan pikaisen suukon huulilleni ja pyrhelsi alakertaan. Huokaisin syvään ja siirsin hiuksiani pois naamaltani. Toivottavasti mitään kamalaa ei ole tapahtunut.

Hyppelin alakertaan ja avasin jääkaapin. Vedin mukaani banaanimaitoa ja yhden hotteokin. Pomppasin sohvalle mutustellen ruokiani. Hetken katseltuani televisiota, silmäni huomasivat lattialla lojuvaan kirjakasaan. Olen unohtanut tehdä läksyt. Heitin ruoat sivuun ja vedin kirjat syliini. Avasin biologian kirjan ja vedin esiin puhelimeni. Etsin oppimis-sovelluksestani sivut ja tehtävät ja aloin tuhertaa sanoja kirjaan. Historian, matikan ja terveystiedon jälkeen huomasin fysiikan kirjani puuttuvan. Tiesin siitä tulleen sivukaupalla läksyä, sillä neiti Jang ei koskaan antanut armoa.
Pyörin ympäri taloa etsien kirjaani, mutta en löytänyt mitään muuta, kuin vanhoja kouluvihkoja ja avaamattomia paketteja purkkaa. Hyppelin ylös ja vedin päälle vaatteet, joilla kehtaisin kävellä ihmisten ilmoilla. Vedin kassini olalle ja kävelin ulkoilmaan.

Ohittaessani postilaatikkoni vilkaisin Yoongin kotia. Ikkunoissa paistoi valo, mutta mitään muuta elon merkkiä ei ollut. Pihassa oli kaksi autoa, joten eivät he minnekkään olleet menneet. Huokaisin syvään ja lähdin kävelemään kohti lukiota. Ohitettuani kolmet liikennevalot näin pojan keräilemässä tavaroitaan maasta. Hölkkäsin hänen luokseen auttaakseni.
"Hei, tarvitsetko apua?", kysyin ja kumarruin maahan.
"Voi kiitos.", poika sanoo tunkiessaan tavaroitaan reppuunsa.
"Mitä tapahtui?", kysyin antaessani minun lukioni nimellä varustetun kirjan pojalle.
"Jokin hullu pyöräilijä ajoi melkein yli.", poika sanoi ja nousi seisomaan. Nousin itsekin ja pyyhin housujani.
"Tyhmä.", huokaisin ja katselin poikaa. Hänellä oli tummat hiukset ja hieman pyöreät posket. Söpö, jos saisin sanoa.
"Olen Namjoon.", poika esittäytyi ja kumarsi pienesti.
"Jimin.", sanoin ja kumarsin. Arvelin Namjoonin olevan minua vanhempi.
"Oletko uusi täällä? En ole nähnyt sinua lukiolla.", sanoin ja vilkaisin koululle päin.
"Ai huomasit. Muutin perjantaina.", Namjoon sanoi ja pyöritteli jalkaansa maassa.
"Kiva. Millä luokalla olet?"
"Toisella.", hän sanoi.
Kumarsin uudelleen ja sanoin olevani itse ensimmäisellä. Hän vähätteli kunnioitustani ja pyysi minua nousemaan.
"Olen tässä menossa koululle, minne sinä?", kysyin suoristettua selkäni.
"Sama matka.", Namjoon sanoi ja hymyili hiukan. Osoitin tietä ja lähdimme kävelemään kohti koulua.
"Mitä sinä siellä sunnuntaina?", Namjoon kysyi kävellessämme.
"Fysiikan kirja jäi koululle.", sanoin.
"Ai.", Namjoon vastasi lyhyesti ja potki kiviä edestään.
"Entä sinä?", kysyin.
"Rehtori halusi tavata minut ennemmin.", Namjoon huokaisi tylsistyneesti.
"Meidän reksi on sit aika tapaus.", naurahdin. Namjoon naurahti myös ja astuimme koulun alueelle. Tiemme erkanivat koulun ovilla. Rynnin lokerolleni ja näppäilin koodin oveen. Vedin kirjani ja työnsin sen laukkuuni. Hyppelin käytävältä toiselle kunnes olin rehtorin ovella. Valuin maahan ja odotin Namjoonia. Aika kului, joten päätin ottaa puhelimeni ja viestittää Yoongille.
Minä: Hei, mikä juttu?
Yoongi: En tiedä. Ei täällä äitiä ole. Isä puhui palturia. Nyt se ei päästä mua mihinkään.
Minä: Outoa. Soita kun tilanne etenee. ❤️
Yoongi: Joo❤️