Window Waves | Yoonmin♡ Kesken Jäänyt :(

11. Hyvästi

"Miten niin Ei?", kysyin huitoen käsiä äitini edessä.
"Jimin rakas, meillä ei ole varaa kustantaa toisenkin teinin elantoa."
"Eli haluat että masennun, taas!?", huusin ja pidättelin kyyneliäni.
"Jimin, ei päätös ole helppo. Yoongi on mukava ja pidän hänestä todella. Mutta ei meillä ole rahaa elättää neljää henkeä!", äiti tiuskaisi ja jatkoi tavaroiden asettelua kaappiin.
"Mä en voi menettää Yoongia!", huusin ja päästin kyyneleeni irti.
"Voi Jimin. Kyllä hän keksii jotain.", äiti sanoi ja silitti olkapäätäni.
"Mitä muka? Mitä muka hän keksisi?"
"Lukion asuntola? Jokin yhteisö kommuuni?", äiti mumisi.
"Yoongi lupasi hankkia töitä ja hän varmasti maksaa sinulle!", intin ja poljin maata. Ihan kuin pikkukakara.
"En minä voi nuorelta rahaa kinua.", äiti tuhahti.
"Edes viikko?", kysyin ja katsoin äitiäni toiveikkaasti.
"Hhhh. Selvä, yksi viikko.", äiti tokaisi ja pyöritti päätään.
"Kiitos!", huusin ja hyökkäsin äidin hartioille. Rutistin häntä ja annoin suukon päähän. Juoksin yläkertaan ja nappasin puhelimen kouraani.
Tuuuut. "Yoongi puhelimessa."
"Äiti lupasi, mutta vain viikon."
"No mutta sehän on hyvä!"
"Jos olet oikein ihana ja nätisti niin voin kinua lisää aikaa."
"Jimin, viikko on jo liikaa. En mä voi elää sun äitisi siivellä. Hankin työn, palkan ja oman asunnon."
"Sitten mä muutan sun kanssa."
"Jimin, mä rakastan sua. Mutta ei me vielä voida muuttaa yhteen. Se tulisi jo liika kalliiksi."
"Asutaanhan me nytkin käytännössä yhdessä."
"Niin, mutta äitisi maksaa ja asuu meidän kanssa."
"No selvä."
"Älä suutu. Saisinko apua pakkaamiseen. Jimin rakas?"
"Hhh..no okei.", sanoin ja laitoin puhelun kiinni. Yoongi oikeasti muuttaisi kotiini, huoneeseeni. Saisimme joka ilta katsella tähtiä ikkunastani ja nukkua, yhdessä.
Se on unelmieni täyttymys, ainakin melkein. Äidin on pakko antaa periksi. En voi antaa Yoongin muuttaa omilleen ja kokea miten onnellista on asua yksin. Ilman minua.
Huokaisin ja heitin hupparin päälleni. Tökkäsin kengät jalkaan ja juoksin 50 metriä Yoongin talolle. Koputin oveen, mutta sen aukaisi Yoongin isä.
"Kröhöm. Päivää."
"Hei, onko Yoongi..?"
"Huoneessaan.", mies tokaisi ja väistyi tukkimasta tietä. Kumarsin ja juoksin yläkertaan. Raotin ovea ja näin Yoongin pakkaamassa.
"Moi.", kuiskasin.
"Miksi kuiskaat?", Yoongi kysyi.
"En tiedä.", sanoin normaalilla äänellä ja istahdin Yoongin sängylle.
"Isä luulee että lähden hänen kanssaan Daeguun.", Yoongi sanoi.
"Mitäh? Miksi?", kysyin hämmentyneenä.
"Ettei tule ongelmia. Kerron vasta viime minuutilla että muutan teille.", Yoongi sanoi ja heitti viimeisen vaatekappaleen laukkuunsa.
"Selvä.", sanoin.
"Mitä voisin tehdä?"
"Haen kylppäristä mun tavarat, niin sä voit ottaa mun yöpöydän. Sielä on vaan jotain kirjoja, kuulokkeet yms. Pakkaa ne johonkin.", Yoongi sanoi ja hävisi kylpyhuoneeseen.
Siirryin sängyn toiselle puolelle ja avasin yöpöydänlaatikon. Se oli täynnä kirjoja, vihkoja ja erilaista elektroniikkaa. Keräsin kuulokkeet ja kaiuttimet Yoongin laukkuun ja aloin tutkia hänen kirjojaan. Toimintaa, kauhua ja fantasiaa. Ei romantiikkaa?
Laitoin kirjat laukkuun ja aloin selata vihkoja. Päivämääriä, läksy ja koe muistutuksia. Yksi revitty sivu. Kohautin olkia ja heitin vihon laukkuun.
Laatikko oli tyhjä ja suljin sen. Laitoin vielä yöpöydän päältä lampun laatikkoon ja sen alla lojuvan mukialustan. Nousin ylös suunnatakseni kaapille, kunnes Yoongi pamahti huoneeseen.
"Kaappi on tyhjä.", Yoongi tokaisi ja kiiruhti eteeni. Nyökkäsin ja ihmettelin Yoongin käytöstä.
"Mitä sun huonekaluille tapahtuu?", kysyin.
"Ne lähtee Daeguun.", Yoongi sanoi.
"Meidän autotallissa kyllä olisi tilaa.", sanoin ja pyöritin varpaallani maata.
"Ai oikeasti?", Yoongi innostui.
"Jos se sopii, Äitille.", pyöritin silmiä viimeisen sanan kohdalla.
"Aivan."
"Isä lähtee huomenna. Ole kello 10 meillä niin kannetaan mun tavarat teille.", Yoongi sanoi ja hymyili heikosti.
"Okei."
"Nyt kaikki olis valmista."
Vedin Yoongin halaukseen. Vedin henkeeni hänen ihanaa tuoksua ja rutistin häntä.
"Mitä nyt?", Yoongi kuiskasi korvaani.
"En muista koska viimeksi olisimme olleet näin.", sanoin ja suljin silmäni.
"Voi höpsö.", Yoongi sanoi ja pussasi niskaani.
"Rakastan sua.", kuiskasin Yoongin korvaan.
Tunsin hänen kehonsa värähtelevän oksitosiinista ja se sai minunkin oksitosiinitasoni nousemaan.
"Mäkin sua.", Yoongi kuiskasi.
Nousin tämän niskasta ja annoin suukon suulle. Yoongi katsoi minua silmiin ja vuoron perään huuliin. Kunnes työnsi huulensa suulleni. Yoongi veti minut syliinsä ja kaatui itse sängylle. Suutelimme, kauan. Hän alkoi vetää paitaani ylös, kunnes se oli lattialla.
Yoongi siveli paljasta ihoani ja haroi hiuksiani sormillaan. Yhtäkkiä ovelta kuului kopautus, ja ovi aukesi narahtaen.
Yoongin isä astui sisään huoneeseen, ja lähti samantien ulos. Yoongi työnsi minut päältään ja hengitti raskaasti.
Hän nousi ylös ja läpsi kämmenellään otsaansa.
"Vittu, vittu vittu!", Yoongi kirosi ja kyykähti maahan.
Nappasin paitani lattialta ja vedin sen päälleni.
"Anteeksi.", sanoin, vaikka tiesin etten ollut tehnyt mitään väärää.
"Ei se sinun vikasi ole.", Yoongi mumisi käsiensä alta.
"Mitä tapahtui?", kysyin hämmentyneenä.
"En tahdo kenenkään näkevän meitä noin.", Yoongi sanoi häpeävästi.
"Voi höpsö.", sanoin ja loikin Yoongi eteen. Vedin hänet syliini ja halasin häntä.
"Isä sai traumat.", Yoongi mumisi rintaani vasten.
"Mitä sitten?", kysyin.
"En tiedä."
Naurahdin pienesti ja rutistin Yoongia.
"Mennäänkö jonnekkin?", kysyin ja nostin hänen päätään.
"Minne?", Yoongi kysyi.
"Rannalle?"
"Nyt on syksy!", Yoongi naurahti.
"Ei uimaan, hassu. Katsomaan kun aurinko laskee?", sanoin ja näin Yoongin silmien tuikkivan.
"Mennään.", Yoongi sanoi ja pussasi minua.

°°°

Avasin oven ja astuin hyiseen syksyiseen aamuilmaan. Pompin Yoongin talolle ja näin hänet laittamassa laatikoita pakuun.
"Huomenta.", sanoin. Yoongin isä tepasteli sisälle ja jätti jälkeensä hyisen tunnelman.
"Sanoitko jo?", kysyin.
"Jooh.", Yoongi mumisi.
"No?"
"Isä sanoi ettei häntä kiinnosta vaikka joutuisin kadulle. Homo kun olen."
"Voi Yoongi!", sanoin ja vedin hänet haliin.
"Ei voi mitään. Pettymys mikä pettymys."
"Minulle et ole pettymys. Susta tulee vielä jotain mahtavaa.", sanoin ja pussasin Yoongia nenänpäähän. Hän hymyili ja halasi minua tiukasti. Hyppelimme käsikädessä sisälle ja kannoimme laatikot laukkuineen kotitaloni pihaan.
"Mites ne huonekalut?", Yoongi kysyi.
"Unohdin. Viedään ne vaan sinne.", sanoin ja hymyilin ovelasti.
Kannoimme sängyn yöpöytineen ja koulupöydän tuoleineen. Työnsin tallin oven kiinni ja taputin kädestäni pölyt pois.
"Aamupalaa?", kysyin.
"Käyn ensin hyvästelemässä isän."
Nyökkäsin ja katsoin Yoongin kävelevän kotinsa pihaan. Hän pysähtyi isänsä kohdalle, kumarsi ja sanoi jotain. Mies vain katseli tyhjyyteen, nousi autoon ja huristi pois. Yoongi löntysti takaisin luokseni.
"Tämä on nyt sinun kotisi.", sanoin ja vedin Yoongin käden omaani. Hän hymyili ja antoi suukon poskelleni.

°°°
Vähän lyhyt, mutta menköön.
Seuraavaksi pitempää!
Heippa💛