i sleep naked ➸ larry stylinson [Finnish]

Viisikymmentäneljä

"Tuo takki ei ole tarpeeksi lämmin."

Harry säikähti, kun hänen vyötärölleen kietoutunut käsi vetäisi hänet takaisin asuntoon, hellästi.

"Minä pärjään," Harry hymyili, laskien päänsä ja tuijottaen lattiaa. Hänellä li jalassaan pörröiset mustat saappaat.

"Poskesi ovat punaiset," Louis mutisi, suudellen hänen kasvojansa molemmilta puolilta ja sitten hänen nenäänsä. "Kissapennulla on liian kylmä mennäkseen ulos."

"Olin ulkona vain hetken," Harry nauroi, puna nousi hänen kasvoilleen tavasta, jolla Louis piteli häntä. Hän yllättyi, kun Louis veti takkinsa pois harteiltaan ja kietoi sen Harryn ympärille, saaden lämmön leviämään hänen koko kehoonsa. "Hän vapisi lämpötilan muutoksesta ja hymyili, kun Louis halasi takkia hänen ympärillään.

"Liian kylmä ulkona," Louis kuiskasi.

Harry nyökkäsi.

"Mennään hakemaan joulukuusemme, eikö vain? Minä isännöin juhlia."

Harry vetäytyi taaemmas yllättyneenä. "Niinkö? Mutta sinun asuntosi on niin... pieni, Lou."

"Niin on minun kaveriporukkanikin," Louis hekotti ja Harry nauroi hänen kanssaan, kikattaen ja kompuroiden, kun Louis veti heidät portaisiin ja ulos rakennuksen ovesta. Lumi peitti maata, puita ja autoja parkkipaikalla. Harry osasi sanoa pelkän sään perusteella, että joulu oli tulossa alle viikon päästä.

"Harry, uskotko, että on hyvä idea, että isännöin omia syntymäpäiväjuhliani?" Louis kysyi, aidosti kiinnostuneena. Louis piteli heidän molempien käsiä tuulettimien edessä, antaen lämpimän ilman lämmittää heidän ihoaan. Hänen autonsa tuoksui nahkalle ja hunajalle, sille myskiselle tuoksulle, joka vain oli Louisia. Harry pystyi jopa haistamaan osan jalkapallokentästä, ruohosta ja kaikesta, osan jonka Louis oli tuonut mukanaan autoon. Lattiat olivat tahrattomat, lukuunottamatta muutamaa penniä tai purkkakäärettä. Harryn täytyi ajaa, koska Louisilla oli vieläkin kipsinsä jalassa.

"Minusta se on hyvä idea," Harry sanoi hiljaa, kääntäen avainta virtalukossa. Auto jyrähti käyntiin ja hän laittoi tuulilasin pyyhkijät päälle päästäkseen eroon lumesta, joka tukki hänen näkökenttänsä. "Aijotko pukeutua sitä varten?"

Louis käänsi päänsä katsoakseen Harryä, kun he ajoivat pois parkkipaikalta. "Mitä sinä tarkoitat, pukeudunko? Haluatko, että olen joulupukki?" hän nyrpisti nenäänsä suloisella tavalla.

"Minä pukeudun," Harry kuiskasi, tuijottaen silmät laajoina ihmemaata heidän edessään. Lunta satoi niin paljon, että näkyvyys oli huono, mutta oli kaunista... valkoista. Ei ollut tarpeeksi pimeää, että jouluvalot näkyisivät, eikä Harry mslttsnut odottaa, että olisi yö ja kaupunki ja talot syttyisivät sateenkaaren ja keltaisen sävyisiin valoihin. Hän rakasti sitä, miten ne heijastuivat kimaltelevasta lumesta.

"Miksi sinä pukeudut, enkeli?"

Harry käänsi rattia ja kuunteli suuntavilkun naksutusta, ääntä, jota hän rakasti ilman mitään syytä.

"Ei. En kerro sinulle," Harry puuskahti. "Haluan, että näet sen syntymäpäivänäsi."

Louis vain hymyili, nojasi hieman häntä kohti ja suuteli Harryn poskea pehmeästi. "Kuten haluat," hän kuiskasi.

Harry hymyili itsekseen, käänsi katseensa syliinsä ja sulki silmänsä ihan hetkeksi, ennen kuin keskittyi taas tiehen. Hän piti siitä, ettei hänen tarvinnut olla varautunut Louisin seurassa enää. Louisilla oli ollut tapana huutaa hänelle joka toisessa lauseessa, mutta kun hän oli aloittanut säännöllisen lääkityksen, se oli vain, loppunut. Outo asia oli, että Harry jollain tavalla kaipasi tuota nenäkästä, ilkeää puolta, joka Louisilla oli. Hän ei tiennyt miksi. Ehkä se johtui siitä, että osa Louisista, se osa, jonka hän näki kun hän oli vasta toisen vuoden opiskelija; hän rakastui siihen yhtä paljon, kuin hänen muihin piirteisiinsä. Hän toivoi, että Louis ei koskaan menettäisi rohkeuttaan. Hän oli vieläkin nenäkäs, ei vain niin ankarasti.