i sleep naked ➸ larry stylinson [Finnish]

Seitsemänkymmentäseitsemän

Harry

"Mene," hän kuiskaa korvaani.

Tunnen miljoonien perhosien lentävän kömpelösti vatsassani, ne saavat pääni pyörimään ja polveni tärisemään. Haluan niiden menevän pois, mutta vaikka nielaisen ja räpyttelen monta kertaa, ne pysyvät. Tuntuu siltä, kuin selkääni vasten puhaltava tuuli kaataisi minut, kun tuijotan kappelin suljettuja ovia, aivan kuin olisin niin kevyt, että voisin lentää. Hengitän syvään samalla tavalla, kuin Louis aina käskee minun hengittää, kun olen surullinen tai peloissani.

Juuri nyt olen vain niin innoissani.

Äiti astuu eteeni ja avaa ovet, ja kuulen pehmeän, kauniin pianomusiikin soivan ja kaikuvan pienessä huoneessa. Suljen silmäni hetkeksi, hengitän sisääni palavien kynttilöiden ja erilaisten hajuvesien tuoksua. Tunnen jännityksen ilmassa, kaikkien odotuksen ympäröivän minut, kukilla koristelluissa penkeissä.

Sitten päätän lakata katsomasta jalkojani, kun heilun hieman musiikin tahtiin. Äiti vetää minua kädestä, yrittäen epätoivoisesti vetää minua eteenpäin, mutta pysyn paikallani.

Kun nostan pääni, saaden yhden kiharan valahtamaan silmiini, näen Louisin.

Yksikään sana, ei yksikään, voi kuvailla sitä, kuinka kaunis Louis Tomlinson on. On miljoonia tapoja muodostaa lauseita, sisällyttää niihin enemmän tunnetta, mutta ei edes paras lause voi kertoa, kuinka todellisen miellyttävä, houkutteleva ja uskomattoman komea hän on. Tunnen käsieni tärisevän, kun hän tapaa katseeni. Hänellä on vaaleansininen solmio ja muutaman metrin päästä näen, kuinka solmio sointuu hänen loistaviin sinisiin silmiinsä.

Kompastun hieman, kun hän alkaa hymyillä aurinkoista hymyään. Se alkaa pienenä, kunnes se kasvaa suureksi hymyksi, niin suureksi, että hänen silmiinsä muodostuu ryppyjä. Pidättelen vaikerrusta, sillä vau, hän on niin kaunis.  Bobby tuntee minun tärisevän, niin paljon, että jalkani saattavat pettää allani, ja hän nauraa pienesti ja kietoo kätensä vyötärölleni pienenä rohkaisun eleenä. Kävelen eteenpäin, ja yhtäkkiä musiikki loppuu, ja on hiljaista. Bobbyn käsi katoaa ja minä käytännössä lennän, kun seison alttarilla. Louis on edessäni. Ja kun Louis on siinä, muulla maailmalla ei ole väliä.

Minun täytyy katsoa hieman alaspäin, ja kun teen niin, hänen silmänsä ovat lukkiutuneina omiini, tummien ripsien varjostamina. Hänen housunsa ovat rypyssä hänen nilkoistaan ja näen hänen lantionsa ja muodokkaan vyötärönsä, jota jumaloin.

"Lou," sanon hiljaa. Tunnen hennon punan poskillani, kun ihmiset tuijottavat minua, mutta se katoaa, kun Louis suo minulle heikon hymyn ja koskettaa vyötäröäni hellästi. 

"Harry," hän vastaa. Hän nuolaisee huuliaan ja tunnen sydämeni jättävän lyönnin välistä. Mietin, mitä hänen mielessään pyörii sillä hetkellä. En ole koskaan ollut hyvä lukemaan ihmisiä. Hekotan itsekseni, jonka ansiosta Louis vinkkaa minulle silmää.

Sitten pappi alkaa puhua.

Louis

Toivon, että voisin sanoa kaiken, mitä pappi sanoi, kun seisoimme alttarilla. Muistan vain vaihtaneeni jännittyneitä katseita äitini kanssa ja sitten katsovani Harryä, jonka katse vetää minua, kuin köysi. Mutta sitten, papin sanat saavat huomioni ja pidän katseeni lukittuna Harryyn, kun hän jatkaa.

"-avioliitto on luottamuksen teko ja henkilökohtainen sitoumus, aivan kuin se on moraalinen ja fyysinen liitto kahden henkilön välillä. Avioliittoa on kuvattu parhaana ja kaikista tärkeimpänä ihmissuhteena, joka voi ihmisten välille syntyä. Se on heidän rakkautensa ja luottonsa perusta kasvavalle henkiselle elämälle. Se on moraalinen sitoumus, joka vaatii ja ansaitsee jokapäiväistä huomiota. Avioliiton pitäisi olla elämän pituinen pyhitys ideaalista ystävällisyydestä - jota tukee halu saada se jatkumaan." Pappi lopettaa pitkän puheensa ja kohtaa sitten katseeni.