i sleep naked ➸ larry stylinson [Finnish]

Kuusi

"Harry. Harry herää, minulla on kylmä."

Harry nousi istumaan räpytellen hieman, kun hän tajusi, että Louis nojautui hänen päälleen, hiukset hulmuten takanaan olevan tuulettimen takia.

"Mitä?" Hän kysyi heikosti, katsoen kelloa, joka oli kaksi yöllä.

"Minulla on kylmä. Miksi pidät tuulettimen päällä?"

Harry rypisti otsaansa hänelle ymmärtäväisesti, sillä hänellä oli päällään vain toppi ja bokserit. Se muistutti häntä siitä, kun he olivat käymässä nukkumaan.

Louis oli laskenut housunsa alas, pitkin lyhyitä ruskettuneita jalkojaan, ja Harry oli punastunut, pystymättä katsomaan poispäin.

"En voi mukkua ilman tuuletinta," Harry huokaisi, vetäen kätensä hiustensa läpi. Louis puöräytti silmiään, silmiään jotka kiilsivät vaaleansinisinä pimeässä huoneessa. Ainoa valo oli kuu, joka loisti avoimesta ikkunasta.

Molemmat lopettivat puhumisen, kun Liam, joka nukkui lattialla, nousi istumaan sängyssään.

"Anna, anna se takaisin," hän sopersi, heilutellen käsiään ympäri lattiaa. "En halua sitä, anna se äidille," hän sanoi ääni voimistuen. Harry kohotti hänelle kulmiaan, ennen kui katsoi Louisia.

"Hän puhuu unissaan," Louis selitti, ennen kuin katsoi taas Liamiin.

"Missä se on missä se on missä se on," Liam parkui, kaatui takaisin sänkyyn ja kuorsasi äänekkäästi.

Sitten Louis ja Harry katsoivat toisiinsa, hymy molempien kasvoilla, kunnes molemmat alkoivat nauramaan, samalla yrittäen olla hiljaa.

"Minulla on vieläkin kylmä," Louis hihitti, edelleen yrittäen rauhoittaa itseään.

"Voi luoja, selvä, sulje silmäsi," Harry kuiskasi yrittäen olla herättämättä Liamia.

Louis totteli ja Harry heitti peiton pois jaloiltaan ja nousi sängystä. Ilma tuntui oudolta hänen alhaisissa ruumiinosissaan.

"Ovatko silmäsi vieläkin kiinni?" Hän kysyi jännittyneenä.

"Ei," Louis nauroi ja Harry kääntyi ympäri. "Takapuolesi on aika söpö."

Harry tunsi poskiensa palavan. "Älä katsele!" Hän valitti, otti käteensä suuren harman hupparin ja heitti sillä vanhempaa poikaa niin lujaa kuin pystyi.

"Au!" Louis sanoi äänekkäästi ja Harryn silmät laajenivat.

"Shh! Liam nukkuu vieläkin!"

"Älä huoli. Hän ei herää. Hän on suunnilleen kuollut tällä hetkellä."

Harry pyöräytti silmiään ja hyppäsi takaisin sänkyynsä, heti piettäen itsensä peitolla, juuri kun Louis veti päälleen hänen paitaansa.

Kun se oli vihdoin hänen päällään, Harry ei voinut olla hymyilemättä kuin idiootti, sillä Louisilla oli päällään hänen suuri hupparinsa ja se näytti söpöltä.

"Noin. Nyt mene nukkumaan," Harry virnisti, purren huultaan ja yrittäen olla huomioimatta sydäntään, joka hakkasi miljoona kertaa minuutissa.

"Älä määräile minua."

Harry kyyristyi, valmistellen itseään Louisin seuraavaan mielentilaan, surullisena siitä, että heidän täydellinen hetkensä menisi pilalle.

"En määräillyt sinua, minä vain-"

"Kyllä määräilit."

"Okei, älä ole ilkeä!" Harry sanoi kovempaa, kuin oletti, niin kovaa, että Liam heräsi.