i sleep naked ➸ larry stylinson [Finnish]

Kuusikymmentäyhdeksän

"Kiitos todella paljon," Harry mutisi katsellen kahta parasta ystäväänsä hymyillessään heille. "En malta odottaa, että pääsen käyttämään niitä kotona." Eikä hän valehdellut. Hän ei ollut tajunnutkaan, kuinka paljon hän kaipasi piirtämistä, kunnes Zayn oli muistuttanut häntä. Hänellä oli vieläkin lehtiönsä sänkynsä alla, se oli puoliksi täynnä piirroksia. Monet niistä olivat kesken.

"Kodista puheen ollen, meidän täytyy lähteä, ennen kuin liikenne ruuhkautuu liikaa," Harry kurtisti kulmiaan ja katsoi Zayniä kysyvästi, kun tummatukkainen poika loi Nialliin vihaisen mulkaisun.

"Ei, Niall," hän sanoi hampaidensa välistä pudistaen hitaasti päätään, ja blondi poika löi otsaansa.

"Ai niin," hän hekotti. "Unohdin. H, yllätyksesi ei ole vielä ohi, kaveri."

Harryn silmät laajenivat ja hän piteli kyniä tiukasti rintaansa vasten, katsellen Zaynin ja Niallin välillä. Molemmat hymyilivät hänelle, kuten hölmöt ystävät, joita he olivat. Zayn ojensi kätensä, otti hänen kynänsä ja laittoi ne laukkuunsa, ja tapasi sitten Harryn katseen uudelleen. "Mennään murut," hän sanoi.

"Minne me menemme?" Harry kysyi kiinnostuneena. "Ostitte minulle juuri nämä kynät, ja ne ovat todella kallista laatua. Se on tarpeeksi, voimme mennä kotiin."

Niall pudisti päätään, mikä sai vaaleat hiukset valahtamaan hänen silmilleen. "Ei, me olemme jo suunnitelleet tämän. Meillä on muutama yllätys lisää. Tule H, mennään autolle." Niall otti häntä kiinni vasemmasta kädestä, kun hymyilevä Zayn tarttui oikeaan, ja he alkoivat hyppelehtiä, mikä tarkoitti, että Harryn täytyi hypellä myös, mutta puolivälissä autolle hänen kylkiluihinsa alkoi sattua raskaasta hengityksestä.

"Okei," Harry puuskahti, "Lopetetaan."

Niall ei lopettanut, hän vain irrotti otteensa ja juoksi loppumatkan, avaimet kilisten kädessään.

"En tiedä milloin hän päätti, että hän voi ajaa autoani," Zayn hekotti, kävellen Harryn vieressä ja kietoen kätensä hänen lantiolle. "Mutta ei se haittaa. Hän näyttää kuumalle tehdessään niin."

Harry pysähtyi ja kallisti päätään hieman katsoakseen häntä. "Zayn," hän sanoi.

Zayn katsoi häntä ja jos ei olisi ollut niin pimeää, Harry olisi pystynyt sanomaan, punastuiko hän. Mutta hän näki pojan hymyilevän, hänen täydelliset hampaansa kimalsivat ja silmät rypistyivät sivuilta. Harry halasi häntä, sillä hän rakasti Zayniä.

He olivat jalkakäytävällä, muutaman askeleen päässä autosta, kun Niall huusi ilmaan "Mennään pojat!" hänen "naisellisella" äänellään, jota hän käytti aika paljon. Hän kuulosti äidiltään Mauralta.

"Me tulemme, kiukkupöksy," Zayn huusi takaisin, vetäen Harryä kovempaa jalkakäytävää pitkin, kunnes he saapuivat autolle. Niall tuhahti.

"En ole kiukkuinen. Meillä vain on aikataulu."

Taas Zayn mulkaisi Niallia ja pudisti päätään.

"Mistä te puhutte?" Harry inisi, tömäytellen jalkojaan kivetystä vasten,  mutta hän kompuroi hieman, kun hänen kenkänsä kanta osui jalkakäytävän reunaan. Se sai Niallin nauramaan äänekkäästi, ja Zayn nosti hänet auton takapenkille kuin lapsen.

"Et osaa kävellä, H," Zayn hekotti pudistaen päätään, ennen kuin kiipesi itsekin takapenkille. Niall käveli kuljettajan paikalle, painoi avaimen paikalleen ja auto tärähti hieman, kun se lähti käyntiin. Harry kurtisti hieman kulmiaan, kun hän huomasi, että he olivat jättäneet hänen kysymyksensä täysi huomiotta. Noh, hän saisi sen selville myöhemmin. Ehkä.

Hän nojautui Zaynin nahkapenkkejä vasten, hengitti syvään ja antoi ilmastoinnin lämpimän ilman rentouttaa särkeviä lihaksiaan. Hän oli ollut jalkeilla koko päivän, koska Tricia oli laittanut heidät tekemään kotitöitä heidän asuessaan siellä. Hänellä oli tapana pitää jääkaapin ovessa Niallille ja Harrylle listaa tehtävistä kotitöistä, koska he olivat kylässä niin usein. Harry piti siitä. Se oli ruutiini, ja Harry piti rutiineista.