My love, take your time. || Joonas Porko

2

Joonas

"Avaimet, puhelin, lompakko, sytkäri, röökit", mutisin itsekseni yksiöni eteisessä. Kokeilin, että kaikki ovat taskuissani. Nappasin vielä eteisen pöydän päällä olevasta lasikulhosta yhden plektran, sillä olin hävittänyt taas yhden studiolle tai treenikselle. Niitä vaan aina hukkuu vaikka niistä pitäisi kuinka hyvää huolta tahansa.  Avasin eteisen puisen oven ja astuin ulos kaikuvaan rappukäytävään.

Kesä on tuloillaan ja auringonsäteet lämmittävät ihanasti kalpeita poskiani kävellessäni autolleni. Painoin autoni avaimen nappia niin, että valot välähtivät merkiksi ovien aukinaisuudesta.

Istahdin mukavalle penkille ja pistin samantien avaimet avainpesään käynnistämättä tätä nelipyöräistä kulkuneuvoa. Kaivoin nahkatakkini taskusta puhelimeni ja päätin soittaa Ollille.

Hetken odottelun jälkeen puhelimen toisessa päässä kuullostaa olevan elämää. "Moro! Missä meet?", mies kysyy iloisesti. "Tässä mun parkkipaikalla vielä. Haluutteko jotai kaupasta, mun täytyy käydä ainaki ostaa jotai juomista", kerron rehellisesti. Studiolla ei kumminkaan ikinä ole mitää juomista, joten päätin ennakoida. "Nosiis, voisithansä meillekki jotai juotavaa ostaa. Tääl menee kumminki koko päivä", Olli vastaa. "Ja ehkä jotain syömistäkin", tuo vielä lisää. "Joo, mä tuon jotai. Lähen ny ajaa, nähää koht", sanon nopeasti ja painan punaista. Näytölleni ilmaantuu taustakuvani. Kuva minusta ja Hildasta Ruisrockista viimevuodelta. Hilda on kainalossani ja meillä on molemmilla juomat kädessä. Hilda on parasta mitä minulle on tapahtunut. Olemme hyvin läheisiä, ehkä vähän liiankin.

•••

Parkkeeraan autoni hyvin onnistuneesti studion pihaan. Nousen autosta ja nappaan samalla viereiseltä penkiltä kauppakassini.

Noin tunti sitten ilma oli vielä hyvin kesäinen ja aurinkoinen, mutta koska asumme suomessa  säästä ei ikinä voi olla varma. Nimittäin nyt luontoäiti on päättänyt syksyn tulleen jälleen ja alkaakin tiputella vettä kaikkien meidän ihanien ihmisten ja eläinten päälle.

Kauppakassi kädessäni joudun ottamaan muutaman juoksuaskeleen studion ovelle, etten kastuisi läpimäräksi pelkkä nahkatakki päällä. Päätän soittaa summeria, koska en todellakaan jaksa kaivaa nyt avaimiani enää, varsinkaan kun tiedän tuon apinalauman majailevan yläkerrassa.

Pian ovi avautuu ja pääsen sisään lämpimään rappukäytävään. Myöskään hissillä tätä yhtiötä ei ole siunattu joten joudun kävelemään portaan ylös oikealle ovelle.

"Nonii sieltähän se vihdoin tuli!", Joel huudahti kun olin saanut kengät jalastani.

Vein muovisen kauppakassin keittiön pöydälle, koska en jaksa sitä nyt tyhjentää, eikä siellä ole mitään mikä menisi pilalle.

Matkalla olohuoneen näköiseen studioomme nappaan matkalta mustan akustisen kitarani. Kaivan taskustani vaaleanpunaisen plektrani, ja lösähdän Nikon ja Joelin väliin mustalle nahkasohvallemme. Kiinnitän katsettani hetkeksi ympärilläni tapahtuviin asioihin.

Aleksi istuu tietokoneensa äärellä isot kuulokkeet päässä niinkuin yleensä. Hän tekee työnsä aina todella pikkutarkasti. Kumpa voisin sanoa samaa itsestäni. Tommi leikkii rumpukapuloilla aina välillä, kun ei kirjoita puhelimellaan jotain. Silmiään hän ei kumminkaan saa näissä väleissä pois puhelimestaan.  Olli on taas, no Olli. Hän katsoo jotain uutta jooga-tutoriaalia youtubesta.

"Nytku kaikki on paikalla nii voitasko nauhottaa jotain?", yhtäkkiä Niko vieressäni kysäisee. Hän käy katseellaan kaikki meidät läpi. Alan rämpyttämään kitaraani. Se ei kuullosta miltää. Minua ei edes nyt huvittaisi soittaa mitään.

"Joo noniin, kenestä alotetaan?", Aleksi pyörähtää tuolillaan meitä kaikkia kohti ja ottaa kuulokkeen toiselta korvaltaan.

"Jos vaikka Oll-", Niko ehtii aloittaa ennenkuin puhelimeni alkaa soimaan. Ääni valtaa koko huoneen ja on jostain syystä todella kovalla. Kaivan sen nopeasti taskustani ja katson häiritsiää. Hilda. Taisiis ei häiritsiää vaan soittajaa.  Nousen nopeasti sohvalta työntäen kitarani Joelin syliin ja heittäen plektran mukana. Näin niitä häviää Joonas.

"Moi! Et ikinä arvaa mitä tapahtu!", tyttö miltein kiljuu puhelimeen. Juoksen pikkuiseen keittiöömme ja vastaan: "No mitä?". Toivottavasti jotain kivaa ja merkityksellistä. Ehkä lähdemme ulkomaille kahdestaan tai voisimme mennä eläintarhaan. Hilda kyllä sanoisi, että minä kuuluisin sinne. Siis eläintarhaan.

"Mulla on mun ihastuksen kanssa treffit! Siis sen Nooan!".

Sydämeni jättää yhden lyönnin välistä. Voi vitun Nooa.