My love, take your time. || Joonas Porko

58

Hilda

Joonas kantaa isänsä kanssa puita takaovesta sisään tummansiniset yöhousut jalassa ja hauska poropaita päällään. Hän kantaa isoa puilla täytettyä koria kädessään ja näyttää siltä kun hän tekisi sisäistä kuolemaan puiden painon johdosta. Joonaksen äiti nauraa vieressäni sohvalla poikansa ja miehensä touhuille, minun hörppiessä lämmintä glögiä mukistani ihanan jouluruuan päätteeksi.

Joonas kantaa puukorin takan eteen ja hyppää sitten sohvan selkänojan ylitse viereeni. Säikähdän tuon ninja taitoja niin, että hyvä ettei lämpimät glögit olleet hienolla joulupaidallani jota koristaa joulupalloilta näyttävät kuviot.
"Hei varo vähän", torun blondia pörröpäistä miestä, joka kaappaa minut kainaloonsa kahden silmäparin alla. Vaikka hänen vanhempansa tietävät jo, että olemme yhdessä, tuon rakkauden osoitukset heidän seurassaan saa mahassani muljahtamaan ikävästi. Onneksi Joonaksen sisarukset ovat tämän joulun jossain muualla poika- ja tyttöystäviensä kanssa, joten saamme olla ihan nelistään.

Tällä hetkellä olemme siis Oulussa omilla kotikulmillamme. Tulimme tälle kertaa viettämään joulumme Joonaksen vanhemmille, koska halusimme vähän verestää vanhoja muistojamme.

Myös sairaalareissustanikin on kulunut jo yli kuukausi. Hoitotahto-sopimus on allekirjoitettu pitkän pohdinnan jälkeen, ja olen alkanut käymään terapiassa. On ihanaa puhua jollekin tunteistaan, joka ei heti ala tuomitsemaan, vaan yrittää saada kaivettua minusta kysymyksiä joita en itse ole edes tajunnut miettiä. Terapeuttini on kaiken lisäksi maailman mukavin ja tulemme hyvin juttuun. Tällähetkellä elämässä menee todella hyvin ja kirsikkana kakunpäällä on Joonas, joka on kaikesta huolimatta pysynyt rinnallani. Rakastan häntä yli kaiken.

Kauniisti koristeltu joulukuusi nököttää olohuoneen nurkassa, ja sen alle on jostain kumman syystä ilmestynyt myös vähän paketteja. Sovimme Joonaksen kanssa vain yhdestä lahjasta jos on pakko jotakin ostaa, mutta en voinut vastustaa itseäni kun näin kaikkea ihanaa kauppojen näyteikkunoissa. Luulen, että lupaus "yhdestä lahjasta" pätee vain muille bändin jäsenille, koska jokainen heistä sai minulta vain yhden pienen paketin. Heistä puheenollen hekin taitavat olla Oulussa omilla vanhemmillaan, mutta emme heitä ole ehtinyt pahemmin tapailemaan ollessamme omassa pienessä rakkauskuplassa lähinnä Joonaksen vanhassa huoneessa, jonka seiniä koristavat yhä hänen vanhat bändijulisteensa ja vanha kitara.

"Hei missä mun glögi on?", Joonas kysyy naurahtaen hieman loukkaantuneen kuulloisesti, kun näkee mukini sisällön.
"Olisit ottanu ku oli tarjolla", vastaan näyttäen kieltä, jolloin vastaukseksi saan vain mököttävän katseen. Ennenkun edes ehdin tajuta mitään tuo ilkeä kitaristi nappaa ihanan muumimukini kädestäni ja hörppää sen reunalta.

"Hei se oli mun", hihkaisen yrittäen saada keltaista Pikku Myy mukiani takaisin virnistelevältä Joonakselta. Hänen äitinsä katsoo touhujamme päätään pudistellen minkä television katsomiseltaan ehtii. Joonas hörppii vielä mukistani pari kertaa, kunnes nousee sohvalta ja laskee mukin olohuoneen pöydälle. Hän kääntyy suuntaani ja ojentaa kättään.

"Tuu, mennää", hän sanoo nyökäten päällän kohti ulko-ovea.
"Mihin?", kysyn tyhmänä naurahtaen. En nyt todellakaan haluaisi lähteä tuonne pakkaseen jäätymään.
"Näät sitte. Tuu nyt", Joonas rohkaisee yhä kättään tarjoten. Luulen, ettei hän luovuta helpolla. Katsahdan joulukuusen alla oleviin paketteihin, koska niiden avaaminen oli listallani seuraavaksi.

"Avataan ne ku tullaan. Tuu nyt pliiiis", Joonas anelee, kuin pikkulapsi samalla kättään hieman sheikaten. Huokaisen syvään ja tartun Joonaksen käteen. Nousen ihanan lämpimältä sohvalta kylmyyteen kohti eteistä.

Vetäisen Joonaksen perässä toppatakin päälleni ja suuren mustan pipon vaaleiden hiuksieni päälle. Joonas pistää oman piponsa päähänsä ja kaulahuivin kaulaansa. Laitamme vielä talvikengät jalkaamme ja lapaset käteemme.
"Me tullaan kohta!", Joonas huikkaa vanhemmilleen avaten oven kohti siperialta tuntuvaa kylmyyttä.