My love, take your time. || Joonas Porko

45

Joonas

Maatessani puoli alastomana Hildan sängyssä ainoa asia joka päässäni pyörii on kuinka helvetissä pääsen täältä pois niin, etten nolaa itseäni vielä enemmän. Tai mitä tässä tilanteessa voisi enää edes mennä niin pahasti pieleen bändikaverini tyttöystävän nauraessa itsensä kuoliaaksi olohuoneen puolella ja oman rakkaan tyttöystäväni katsoessa minua kummastellen oven raosta. Kynttilät jotka makuuhuoneeseen sytytin Nikon ohjeiden mukaan tuoksahtavat mukavasti.

"Joonas mitä helvettiä?", Hilda kysyy vihaisella äänensävyllä. Hän katselee ympärilleen, mutta lopulta pysäyttää katseensa kohdalleni. Vihdoinkin aivoni tajuavat tehdä jotain, ja nousenkin sängystä pikin miten seisomaan. Kylpytakki - joka on päälläni, yllätys yllätys Nikon ansiosta - on niin löysällä, että hyvä ettei se avaudu solmustaan ja paljasta alastonta vartaloani Hildalle. Saan sen kumminkin sidottua tiukemmin kiinni, ja nostelen riisumani vaatteet mukaani lattialta. Olen varmasti punainen kun tomaatti vetäessäni bokserini jalkoihin ja mustat housut niiden perässä. Sukat vetäisen jalkoihini Hildan katsellessa touhujani silmiään räpsytellen ja kulmakarvat kohotettuina ilmoihin. Paljastan ylävartaloni valkoisen kylpytakin uumenista ja vedä tilalle mustan t-paidan. Kurkkaan nopeampaakin nopeammin jäikö mitään ja lähden sitten Hildaa kohti.

"S-sori", sönkkään Hildan edessä oven suulla. Nainen katsoo minua kummastellen, mutta peittää hetken päästä käsillään silmänsä tavallaan kuin auringon suojaksi.
"jjoo mee vaan jo pliis", Hilda sanahataa heilutellen kättään edessäni tavallaan kuin lakaisisi ilmaa. Kylpytakki kädessäni hilpaisen enää vain hihittelevän Jonnan ohitse olohuoneen läpi eteiseen. Tärisevin käsin vetäisen kengät jalkaani ja häippäsen ovesta.

•••

"Olipa lyhyt pano. Mä tiesin että sä oot nopee, mut en mä tienny että noin nopee", Niko irvailee heti kun pääsen studion ovesta sisään. Astelen nopein askelin studion päähuoneeseen ja heitän valkoisen kylpytakin puhelintaan selaavan Nikon päälle.
"Haista paska Niko!", huudahdan vihaisesti samalla kun tuo rätin palanen lentää hienossa kaaressa bruneten laulajan päälle.
"Mitä? Sehän on totta", Niko sanoo naurahtaen, kun saa tuon legendaarisen kylpytakin päältään. Myös Joel ja Aleksi ovat saapuneet retkiltään jo paikalle ja katsovat tilannetta silmät suurina. Kaikki muutkin ovat jähmettyneet paikoilleen eivätkä uskalla sanoa tilanteessa mitään.

"Vittu ei ollu mitään panoa! Siellä mä makasin muna pystyssä Hildan sängyssä kun Jonna tuli sinne!", huudan raivoissani Nikolle jonka hymy on karsiutunut tuon kasvoilta.
"Anteeks mitä?", Joel huudahtaa jostain taka-lalta.
"Kuulit kyllä. Hilda ei enää ikinä puhu mulle ja se on ton jätkän syytä!", sanon osoittaen Nikoa sohvalla.
"Mut miten Jonna liittyy tähän?", Joel kysyy kävellessään viereeni ja katsoen vuorotellen minua ja Nikoa. Viha kiehuu sisälläni. Tekisi mieli vähän Niko-pataa.

"Mä en tienny, että Jonna oli tullu Hildan kanssa, ja sitte se vaan rynnisti sinne sisään...", kerron painaen silmäni kiinni samalla kun leukani hipoo rintakehääni.
"Okei, mä-mä en halua kuulla enempää", Joel sanoo ja nostaa kätensä ilmaan lopettamisen merkiksi.

"Nomut oliks Hilda silti kunnossa?", Niko uskaltautuu kysymään ollessani jo hetken rauhallisempi.
"No oli kai se. Säikähti vaan."
"Mitä mä nyt edes kuvittelin? Että Hilda mun kaluni nähdessään ois hypänny heti innokkaasti mua tyydyttämään?", sanon hieman sarkastisesti naurahtaen. Istahdan Nikon viereen sohvalle ja hautaan pääni käsiini.
"Voi vittujen vittu", sanon viilesiin käsiini samalla kun vedän ilmaa keuhkoihini.

"Sori Joonas. Mulle toi on toiminu, mutta ei näköjään kaikille", Niko sanoo pienesti virnistellen. En edes halua kuulla tuon sänkyseikkailuista.
"J-jjoo, ihan sama. Mä lähen kotiin", sanon läimäyttäen kämmeneni suoraan reisilleni, jolloin siitä kuuluu järkyttävä ääni. "Tää päivä on muutenki jo pilalla", lisään. Nousen sohvalta kohti etestä.

"Hei Joonas, Joonas. Sulle on alaovella vieras", Olli sanoo juosten eteiseen kännykkä kädessään. Katselen basistia toinen kulma kohollaan.
"Mä en nyt jaksa Olli, oikeesti", sanon huokaisten Ollin suuntaan joka tuijottelee puhelintaan.
"Eiku mee nyt vaan", ruskeahiuksinen ystäväni sanoo tönäisten minua ulko-oven suuntaan. Pyöräytän silmiäni ja painan studion ovenkahvan alas häviten sen rappuun.

Ennen kun uskallan edes nenääni ulos pistää on pakko tarkistaa kuka minua edes tavoittelee. Katselen alaoven ikkunoista studion pihamaalle näyttäen varmasti oman elämäni stalkkaajalta. Pian silmiini osuu pitkätukkainen blondi nahkatakki päällään. Hän pitelee molemmista käsistään kiinni ja katselee ympärilleen.

Voi vitun vitun vittu. En varmasti mene nolaamaan itseani toista kertaa tuon naisen eteen. Mutta onko minulla muita vaihtoehtoja? No joo mennä takaisin ylös, mutta olisiko se järkevää? Nyt Joonas oo kerrankin mies ja kohtaa asiat niiden oikeilla nimillä.

Kävelen kylmän viileästi ulko-ovesta ulos, vaikka oikeasti minulla on ihan paskat housuissani. Hilda huomaa minut ja väläyttää parin sekunnin hymyn kasvoilleen. Mitä hän edes haluaa minusta enää?

"Moi, sä taisit unohtaa tän", Hilda sanoo ojentaen käteeni iPhoneani hienoilla lastukuorilla. Naurahdan kiusallisesti. Tottakai Hilda oli laittanu Ollille viestiä kun ei ollut saanut minua kiinni.
"Aa no kiitos", vastaan ottaen kännykkäni Hildan hennosta kädestä. Pistän puhelin taskuun ja muodotan kasvoilleni "huulet tiukasti kiinni" -ilmeen. Nyökkään Hildan suuntaan tavallaan moikkien merkiksi ja lähden ohittamaan naista.

"Ömm Joonas, voitaisko me vähän jutella?", kuulen Hildan pehmeän äänen selkäni takana. Käännyn Hildaa päin. Hän katselee käsiään. Sydämeni jyskyttää taas ihan tarpeeksi kovaa.
"En mä tiedä onko meillä enää mitään juteltavaa", vastaan kylmästi naisen suuntaan. Hilda nostaa kasvonsa katseensa käsistään hieman yllättyneellä ilmeellä.
"H-haluatko s-sä siis e-erota?", Hilda änkyttää. Huokaisen ja otan pari askelta Hildan suuntaan.
"E-en tai mä luulen, että meidän ois hyvä pitää vähän...no taukoa", sanon. Yllätyn hieman itsekin ehdotustani. Luulen, että Hilda ei halua enää katsella törttöilyjäni. Hildan suu avautuu hieman paljastaen hänen etu-ja alahampaansa.
"Mä molemmat tarvitaan nyt vähän omaa aikaa", sanon hieman alakuloisesti.
"Ootko sä oikeesti tota mieltä?", Hilda varmistaa ymmällään ja pää hieman kenossa. En tiedä mit vastata. Ehkä olen, ehkä en.
"Tai, no mä oon miettiny tätä meidän suhdetta. Että onko tässä mitään järkeä?", sanon huolettomasti olkiani kohauttaen. Hilda näyttää menevän sanattomaksi.

"M-mitä se päiväne sitte oli?", blondi kysyy pudistellen päätään silmät kiinni. Huokaisen. Tämä keskustelu on jo nyt ihan sekava. Ensin sanon, että ehkä pitäisi pitää taukoa ja juuri noin tunti sitten makasin Hildan sängyssä anellen häneltä anteeksi. Mitä vittua Joonas?

"Suoraan sanottuna m-mä en tiedä", vastaan hetken päästä katsellen siniselle taivalla jossa valkoset pilven hattara elävät omaa elämäänsä. Puren alahuultani, jotta voisin unohtaa sen hirveimmän tapahtuman elämästäni.
"Okeiii, ja nyt sä haluat tauon?", Hilda sanoo kyseenalaistavasti toinen kulma koholla. Ei, ei, ei. Tästä tilanteesta ei ole ulospääsyä. Hermostuneisuus tasoni ovat + 100 ja sydämeni syke sitäkin korkeampi.

"Hilda, kun mä en saa sun tunteista mitään selkoa. Joku päivä sä himoitset Ollia niin paljon, että oot valmis suutelemaan sitä ja seuraavana päivänä sä oot jo valmis olemaan mun kanssa koko loppu elämän, mutta sitte taas sä lähetki mun luota keskellä yötä teille tuntemattomille etkä vastaa puhelimeen. Musta tuntuu, että mä en tiedä mitä sä haluat!", sanon turhautuneena Hildaan. Hilda ovat hieman hermostuneet.
"No kun mäkään en tiedä! Ja mikään ei oikeuttanu SUA mennä nukkumaan MUN pikkuserkun viereen heti kun meille tulee vähän ongelmia!", Hilda kimittää takaisin osoittaen minua syyttävästi sormellaan.

"Ai mäkö tässä nyt oon se joka on melkein suudellu mun parasta ystävää? Me vaan nukuttiin Dinan kanssa!", huudan takaisin niin, että jos jollakin on nut ikkuna auki kuuluu se varmaan sisälle asti.
"Niin Joonas, melkein! Mä en sentään nukkunu Ollin vieressä, vaikka ehkä ois pitäny!", Hilda huutaa samalla mitalla takaisin.

"Hei, hei! Mitä tääl tapahtuu?", Niko huutaa Olli vierellään. He hölkkäävät meitä kohti. Hilda katsoo heitä vihanliekit silmissään, vaikka heillä hän ei olekaan vihainen vaan minulle. Suututin hänet jälleen.
"Ei enää mitään", Hilda sanahtaa vihaisesti. Hän kävelee ohitseni mulkaisten minua silmiin. Käännyn katsomaan Hildan perään jonka vihaiset askelee vain loittonevat minusta.

Tunnen jonkun käden olallani.
"Sehän meni hyvin", Olli toteaa vierestäni. No niin taisi mennä.