Made Of Broken Stuff || Blind Channel 2

Luku 16 | Reissu Suunnitelmia

|Aleksin nk.|
Palataanpas hieman ajassa taaksepäin, oikeastaan siihen, mitä tapahtui ennen kun pääsin studion oleskeluhuoneeseen Ollin lämpimään halaukseen.

Palattuani kirjastolle, näin saman kyseisen naisen joka edelliselläkin kerralla päästi minut salaisten kirjojen osastolle. Tällä kertaa nainen vaikutti hyvin poissaolevalta, hyvä että tuo edes huomasi minut.

"Hei, kävin täällä toissapäivänä, päästit mut alakertaan" sanoin naiselle, melkein näin kuinka tuon aivoissa raksutti ennen kun hän tajusi.

"Aivan, kyllä kyllä, sinnekö taas?" nainen kysyi. Nyökkäsin ja sitten tuo vei minut takahuoneeseen, napsautti sormiaan kolmesti ja laskeuduimme portaat kirjaston kellariin.

"Kiitos, mä jatkankin tästä" sanoin naiselle. Hän kuitenkin pysyi paikoillaan, nyt hän ei häipynyt kuten oli edellisellä kerralla tehnyt.

Yritin olla välittämättä hänestä ja aloin etsiä Milakuforesin mainitsemaa kultaista kirjaa. Kaikella järjellä kirjan olisi joko nähnyt kultaisten reunojen puolesta, tai K-kirjaimen kohdalta, mutta en nähnyt sitä missään.

Kiersin huonetta, mutta en vain löytänyt sitä. Katsoin naista, en edelleenkään tiedä hänen nimeään, mutta tajusin yhden asian. Miksi en ole tajunnut tätä aijemmin.

Hänen silmänsä, juuri samanlaiset mitä Elenalla.

"Onks sun sukunimi Tsagrinou?" päätin kysyä. Nainen nyökkäsi. Okei, tämä voi olla huono yhteensattuma vain, eihän tuo nainen voi olla Elenan äiti?

Ei, ajattelen vain liikaa. Mutta katsellessani tuota naista huomasin myös hänen hameen helmasta pilkottavan avaimen.

"Mikä toi avain on?" kysyin. Hän peitti avaimen pois näkyvistä.

"Ei mikään tärkeä" tuo sanoi, mutta vaikuttaa siltä että tuo on tärkeä.

Otin puukon taskustani.

"Anna se mulle, tai kärsit ja annat sen mulle" sanoin. Nainen ei näyttänyt ollenkaan pelokkaalta.

"Mitä peliä tämä nyt on?" nainen kysyi ja otti avaimen käteensä. Luulin jo hetken että tuo antaisi sen minulle, mutta sujauttikin sen vain takaisin piiloon.

Otin muutaman askeleen lähemmäksi häntä.

"Tiedätkö sä, missä kultainen kirja on?" kysyin. Tuo nyökkäsi, hyvin viisasta tai erittäin tyhmää.

"Et sä sitä löydä" nainen sanoi virnistäen ja kaatui sitten tajuttomana eteenpäin. Katsoin hetken ympärilleni, sillä minä en tuota tehnyt. Sitten huomasin Leenan pirteät kasvot portaikon yläpäästä, tuo vilkutti minulle iloisesti toisessa kädessään pistooli.

Ihmemummu.

"Kiitos, arvelisin" sanoin ja otin avaimen naiselta, joka vaikutti hyvin kuolleelta.

"Toi taulu, sen takana" Leena sanoi osoittaessaan taulua joka esitti kahta henkilöä istumassa omenapuun alla.

Menin taulun luokse ja siirsin sen sivuun, sen takaa paljastui kassakaappi jonka sain avaimella auki. Sen sisällä oli etsimäni kultainen kirja.