Made Of Broken Stuff || Blind Channel 2

Luku 44 | Mikään ei oo Mahdotonta

|Ilonan nk.|
Aamupäivällä tapahtui paljon asioita, mukavia mutta tietenkin myös huonoja. No, kerro toki yksi päivä jolloin kaikki on mennyt täydellisesti, niinpä. Aika vaikea sanoa.

Aloitetaan mukavista: Joonatan pääsi tänne ja olemme jo hetken jutelleet kaiken näköistä, olemme nukkuneet yllättävän hyvin ja Minnan sydän ei ole pysähtynyt neljättä kertaa.

Toki haluatte kuulla myös ne huonot. Niko sai erittäin pahan ahdistus- ja paniikkikohtauksen heti herättyään, Minna ei ole herännyt tai reagoinut mihinkään ja lääkäri on valmis laittamaan hänet koomaan. Ja aivan yksi asia vielä, kyljessäni oleva haavani aukesi yön aikana muutamaan kertaan ja pakko myöntää että ne kivut olivat kamalat.

Mitäköhän muuta, siinä ehkä tärkeimmät.

Hoitajat pistäytyivät huoneeseen ja ottivat minusta vielä viimeiset diagnoosit.

"Kokemuksistasi huolimatta näyttäisi siltä että olisit taas siinä kunnossa että voit palata kotiin, otat ainakin viikon rauhallisesti kylkesi takia" hoitaja ilmoitti muutaman minuutin kuluttua. Katsoin Joonasta joka hymyili tyytyväisenä.

"Ihan kiva päästä kotiin" totesin ja nousin ylös sängystä. Kylkeäni pisteli edelleen, mutta jos kerran hoitaja oli sitä mieltä että voisin palata kotiin niin en väitä vastaan.

"Ilmoittakaa infolle kun lähdette" hoitaja sanoi ja poistui huoneesta. Joonas ryntäsi oitis halaamaan minua.

"Varovasti" mutisin tuon korvaan.

"Sä kyllä kestät yhen halin" Joonas sanoi ja suukotti sitten poskeni täyteen pusuja.

"No ehkä mä tarvittinkin ton" sanoin hymyillen ja katsoin ympärilleni. "Onks mulle toisia vaatteita?"

"Mä käyn nopee kotona ja haen jotai, toiveita?" Joonas sanoi.

"Harmaat collarit ja isoin huppari mikä meiltä löytyy, en jaksa kireitä vaatteita" sanoin hymyillen. Joonas antoi vielä yhden pusun huulilleni ja katosi sitten huoneesta.

Käänsin katseeni huoneen toisella puolella istuvaan Nikoon joka tuijotti tyhjällä katseellaan Minnaa.

"Niko ooks okei?" kysyin varoen. Hän tosin ei näyttänyt kuulevan sitä ensin, mutta hätkähti hetken kuluttua.

"Sori, puhuiks mulle?" Niko kysyi ja katsoi minuun päin. Milloinkohan hän oli nukkunut viimeksi.

"Joo, millaset fiilikset?" kysyin uudelleen.

"Mikäs täs" Niko sanoi ja käänsi katseensa takaisin Minnaan. Kävelin hänen luokseen ja asetin käteni Nikon olkapäälle.

"Voinks mä kokeilla yhtä asiaa?" kysyin.

"Jos se auttaa Minnaa nii joo" Niko sanoi ja tuon silmissä näkyi toivon kipinä.

"Anna mä kokeilen" sanoin ja Niko siirtyi hieman kauemmaksi. Huitaisin hiukseni pois tieltä ja katsoin Minnan tajuttomiin kasvoihin.

Asetin käteni hänen rintakehälleen ja tunsin hänen harvan sykkeen. Suljin silmäni ja yritin keskittyä noihin sydämenlyönteihin, tunsin taistelevan myrskyn Minnan sisällä, tunsin jokaisen haavan ja kohdan jota oli satutettu. Keskitin ajatukseni korjaamaan hänet.