Made Of Broken Stuff || Blind Channel 2

Luku 37 | Nokka Kohti Kotia

|Nikon nk.|
Toinen päivä tammikuuta ja kello soi näyttäen aamu kuutta. Kahden tunnin päästä hyppäämme bussimme kyytiin ja lähdemme kohti Helsinkiä.

Tosin ennen sitä pitäisi nousta täältä sängyn pohjalta ja hoitaa viimeiset pakkailut.

"Huomenta" mumisin kun Aurora alkoi näyttämään jonkinlaisia elon merkkejä.

"Huomenta" sain vastaukseksi, joten ajattelin että voin laittaa valot päälle.

"Tänään kotiin, luojan kiitos" totesin ja katsoin ikkunasta ulos. Siellä oli kyllä vielä aika pimeää.

"Jeee, aikanen herätys vaan ei oikee nappaa" Aurora sanoi peittonsa alta.

"No voit nukkuu sit bussis" sanoin.

"Niih" Aurora sanoi ja mönki pois peittonsa alta. Itse otin lakanat pois sängystäni ja pakkasin jo loppuja tavaroita.

Kun menimme Auroran kanssa alakertaan aamupalalle, siellä oli vasta Tommi ja Mimosa.

"Huomenta" Mimosa sanoi. Toivotimme hänelle myös hyvää huomenta ja sitten vain kaikessa hiljaisuudessa teimme aamupalaleivät ja otin jugurtin, sillä miksipä ei.

"Muut taitaa nukkuu viel?" Tommi kysyi.

"Joo, nukkuisin vielä itekin mut Nikon herätys herätti" Aurora mutisi.

"No mut hei, en mä kauheen paha huonekaveri oo ollu" sanoin.

"En mä ny niin sanonu, olit hyvä huonekaveri, ehkä ei ees parempaa ois voinu olla" Aurora sanoi. Hymyilin vain ja survoin leipää suuhuni.

"No joo, kuka ny vaikka Joonaksen kanssa haluais samaa huoneeseen" sanoin vittuillen.

"Hä?" Joonaksen ääni kysyi portaiden luota ja huomasin että tuo suorastaan mateli portaita alas. Pian kuului kolahdus ja tuo kaatui portaissa. Yritin pidättää nauruani kun menin katsomaan, että onko tuo hengissä.

"Ooks elossa?" kysyin repeämättä.

"Täh? Aa joo" Joonas mumisi portaiden puolessa välissä. Sitten tuo kömpi takaisin jaloilleen ja jatkoi matkaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Siinä vaiheessa repesin nauruun.

"Mitä tääl nauretaan?" Joel kysyi saapuessaan alakertaan.

"Joonas kaatu hetki sit portaissa" selitin nauruni seasta.

"Niko ooks vähän väsyny?" Tommi kysyi keittiöstä.

"Mä heräsin vartti sitten että mietippä siitä ja mä harvoin herään näin aikasin" selitin.

"Vastauksena ois riittäny joo tai ei" Tommi sanoi ja muut repesivät nauruun.

Jonkin ajan kuluttua kaikki muutkin olivat saaneet itsensä ylös sängystä ja alakertaan syömään aamupalaa. Kun viimeisetkin saivat syötyä, niin Tommi alkoi keräillä jääkaapista tavaraa kylmälaukkuun.

Itse päätin kipittää yläkertaan pakkaamaan viimeisetkin tavarat ja siivoamaan huonetta sellaiseen kuntoon missä se oli kun tänne tulimme.