Made Of Broken Stuff || Blind Channel 2

Luku 46 | Puoli Seitsemän

|Nikon nk.|
Eilinen oli sen verran hämmentävä että en uskonut sitä todeksi vasta kun tänä aamuna, jolloinka sain luvan nähdä Minnaa. Hän istui sängyllään, murtuneen näköisenä, mutta hengissä. Kiitos Ilonan joka eilen pelasti hänet.

"Moi, miten sä jakselet?" kysyin ja menin istumaan hänen viereen, otin häntä kädestä kiinni ja katselin noita sinisiä silmiä.

"Paremmin" Minna sanoi. "Sori, mun vika että sun on pitäny olla huolissaan musta".

"Ei, ei se ollu sun vika, se että sut pahoinpideltii toho kuntoon" sanoin.

"Ehkä tätä ei ois tapahtunu jos en ois ollu utelias" Minna sanoi ja kertoi kuinka oli lähtenyt ostarille tutkimaan asioita, vaikka se olikin ollut ilmiliekeissä.

"Uteliaisuus on niitä sun yksiä puolia johon mä rakastuin, en mä voi siltikään syyttää sua että sulle tapahtu mitä tapahtu. Se on sen paskiaisen vika, ei sun" sanoin ja halasin Minnaa.

"Mitä mä oon tehny saadakseni sut?" Minna kysyi hymähtäen ja suuteli huuliani.

"En tiiä mut oon ilone että oot siinä, hengissä" sanoin hymyillen.

"Mitä on muuten tapahtunu ku mä oon ollu poissa pelistä?" Minna kysyi. Selitin sitten muutaman päivän tapahtumia kuten muistan. Olen kyllä lähinnä vain istunut tässä huoneessa ja muut ovat yrittäneet puhua.

"Ja viimesin uutinen on se että Joonas on ilmeisesti pelastanu maailman, tai niin pitäis tänää ehkä varmistua" sanoin virnuillen koska tiesin miltä se kuulosti. Joonas muka tehnyt jotain oikein pelastaakseen kaiken? No okei ei hän nyt niin tyhmä ole mutta ajatus vain tuntuu oudolta. Meidän pikku Jonsku, tehnyt jotain suurta?

"Mutta mä en pääse jos oon tääl jumis" Minna sanoi.

"Kyllä me keino keksitään" sanoin varmana. Pikku harhautus hoitajille, Minna ulos pariksi tunniksi, harhautus ja takaisin tänne. Ei se nyt kauhean vaikeaa voi olla? Vai voiko.

..

Päivä vierähti nopeaa, kello lähestyi kuutta. Puolen tunnin kuluttua tapahtuu jotain, luultavasti.

"Hei, lääkäri" sanoin käytävällä kävellessäni.

"Onko kaikki hyvin?" nainen kysyi.

"Joo, voiks sä tehä palveluksen?" kysyin ja näytin pientä rahanippua kädessäni. "Autat Minnan ulos pariks tuntia ilman että kukaan edes huomaa" sanoin hymyillen ja taputin lääkäriä olkapäälle.

"En voi" tuo sanoi katse rahassa. Ihmiset.

"Ei tästä mitään harmia tuu, hyvä, nähdään takaovella kymmenen minuutin kuluttua, tuo Minna sinne" sanoin, työnsin rahat lääkärin kämmenelle ja poistuin paikalta kuin mitään ei olisi tapahtunut ja suuntasin sairaalan takaovelle.

Soitin Joonakselle joka kertoi muiden jo olevan studion pihalla, ilmoitin että saavun sinne pian Minnan kanssa. Sen lääkärin olisi parasta hoitaa asia.

Odottelin hetken ja sitten näin Minnan ja sen lääkärin tulevan ulos ovesta. Menin heitä vastaan ja hymyilin kiitollisesti.