War Of Hearts ( Olli x Aleksi )

10. Surprises

Aleksi

"Moi" - mä kuulin tutun äänen mun selän takaa, kun mä tongin mun kirjoja ja muita kamoja mun repusta seinän vierustalla koulun käytävällä, ennen oppituntien alkua. "Moi" - mä vastasin ja käännyin kohti Ollia, vain tuijotellakseni sitä taas. Tää oli vähän kun toisinto siitä viikonloppuisesta, kun se oli seissyt mun oven takana ja vaan katsonut mua. Nyt ei ollut edes Joonasta pelastamassa tilannetta. Ilman sitä me ehkä seisoskeltaisiin mun ovella vieläkin. Mutta ainakin Olli taas tervehti mua, joten mä uskalsin vähän hymyilläkin sille.

"Kiitti kun pelastitte mun basson.. ja mä sain nukkua sun .. kämpillä" - se sitten sanoi mulle hymyillen ja mä ihan yllätyin. Mehän melkein jo keskusteltiin. Se jopa hymyilikin. "Eipä kestä, olitte kaikki jo hävinneet kun mä heräsin" - mä totesin sille, vaikkei se ollutkaan totta. Se ei tietenkään tiennyt mun olevan tietoinen siitä, miten me oltiin nukuttu. Tai siitä, että mä olin oikeasti jo hereillä, kun se oli lähtiessään silittänyt mun hiuksia ja suudellut mun otsaa, luullessaan mun vielä nukkuvan.

"Nii.. Aleksi, mä..haluisiks sä.." - Olli oli sanomassa mulle jotakin, ennenkun meidät keskeytettiin. "Ollii, muru, mitä kuuluu, mulla oli ikävä sua, oliks viikonloppuna kivaa siellä bändiharkoissa?" - vaaleahiuksinen tyttö, jonka nimeä mä en tiennyt tai välittänytkään tietää, kyseli Ollilta ilmestyessään paikalle ja liimautuessaan sen kylkeen kiinni. Olli nyökkäsi sille jotenkin epämääräisen turhautuneesti ja katsoi yhä mua. Mä odotin jatkaisiko se sen kesken jäänyttä lausetta, mutta turhaan. Se oli hiljaa. Toisin kuin valitettavasti se tyttö. 

"Me ollaan kai nähtykin, mut mä oon Ollin tyttöystävä" - se kertoi kääntyessään mun puoleen ja sai mut jähmettymään. Kyllähän mä olin tajunnut, että se oli Olliin ihastunut ja pyöri sen kimpussa, mutta.. tyttöystävä? Siitä mä en ollut tiennyt mitään. "Mä oon Aleksi ja mun täytyy mennä" - mä kerroin vain nopeasti ja mulkaisin rumasti vielä Ollia lähtiessäni. Se ei sanonut edelleenkään mitään, mutta sen silmät näytti jotenkin tuskaisilta kun se katsoi mua. Joka tapauksessa mä häivyin paikalta.

Siitä hetkestä lähtien mun päivä alkoi mennä perseelleen. Ja kuka helvetin älykääpiö jostain alimmasta helvetistä oli edes keksinyt, että maanantaisin oli kiva aloittaa kouluviikko jollain uskonnolla ja päättää lopulta päivä liikunnalla? Siinä ei ollut niinkun mitään järkeä. Tyypit tuli ärtyneinä ja väsyneinä viikonlopun jäljiltä aamulla kouluun ja vastassa oli joku viime vuosituhannelle jämähtänyt opettaja ja sitten lopulta yliaktiivinen ja ylipirteä liikanope passittamassa tyyppejä kuntoilemaan.

Muutenkin mä vihasin koululiikuntaa. Se sai viimeistään yleensä tehokkaasti tapettua innostuksen minkä tahansa liikuntalajin harrastamiseen. Oli aina saanut. Etenkin, kun kaikki nyt eivät todellakaan olleet mitään ryhmäliikkujia tai joukkuelajeista innostuneita. 

Mua niin vitutti taas. Mulla oli ollut jotenkin kiva olo viikonlopusta ja parempi mieli Ollin suhteen, mutta nyt se oli kadonnut sen tytön myötä. Tyttöystävä. Fuck that shit. Edes Joonaksen mietiskelyt uskonnon tunnilla ei olleet jaksaneet naurattaa, vaikka opettaja oli ollut hiilenä, kun Joonas oli sitä ärsyttääkseen pohtinut kuuluiko Jumala ehkä vähemmistöön, koska joka paikassa sanottiin, että Jessellä oli kaksi isää ja sitten Mira oli vielä huomauttanut, että ainakin niillä oli jotenkin oudot perhekuviot, koska sitä äitiä ei oltu edes kiksautettu tai sitten joku niistä valehteli, koska kuvio mätti niin pahasti. Tai jotain sinnepäin. Enempää mä en ollut saanut sisäistettyä asiasta, paitsi, että niitä oli käsketty olemaan hiljaa tai poistumaan tunnilta. Ne olivat valinneet jälkimmäisen vaihtoehdon. Munkin olisi tehnyt mieli tehdä sama, mutta mä olin vain uppoutunut ajatuksiini. 'Älä makaa miehen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan' , oli siinäkin neuvo, joo en mä, ihan totally different way mä sen homman hoidin. 

Mutta kaikesta huolimatta, eniten mä nyt mietin, että mitä Olli oli ollut multa aikeissa kysyä. Aleksi haluisiks sä.. niinkun haluisinko mä mitä?

Päivä kuitenkin kului ja lopulta se liikkatuntien jälkeen oli melkein ohi. Mä viivyttelin pukkariin menoa. En mä halunnut änkeä suihkuun muiden kanssa. Menköön kiireisemmät ensin. Mä en nyt halunnut joutua kuuntelemaan miten mä muka ehkä tuijottelin joitain. Kun en mä tuijotellut. Ei mua kiinnostanut kenenkään randomin body partsit, edes niiden minimunat, mitkä oli kylmässä suihkussa varmaan vielä kokoluokkaa katkarapu ja joita ne ilmeisesti niin kovin halusivat esitellä ja kuvittelivat, että muakin kiinnostaisi. Sitä oli ilmeisen vaikeaa joidenkin ymmärtää, että jos niinkun tykkäsi jätkistä, niin se ei tarkoittanut, että olisi tykännyt niistä kaikista.

Kun porukka oli suurimmaksi osaksi häipynyt, mäkin käväisin suihkussa. Pukuhuone oli tyhjä, kun mä palasin sinne. Tai melkein. Mä kuivasin juuri itseäni, kun Olli asteli pukkariin. Sekin oli varmaan tulossa suihkuun, mutta pysähtyi kun näki mut. Mä en tiedä mikä mulle tuli, mutta mä päätin tehdä jotain ihan tosi tyhmää. Vitut, nyt mä valehtelen, kyllä mä tiesin mitä mä tein. Hyvinkin. Nyt mä ainakin pääsisin vähän näpäyttämään sitä. En mä ollut unohtanut sen puheita mun perseen keikutuksista, vaikka se oli saanutkin mut taas hämääntymään välissä. Mutta nyt mä en ollut enää hämääntynyt, vaan enemmänkin vittuuntunut ja valmis vaikka keikuttelemaankin persettäni.

Mä pudotin pyyhkeen mun päältä ja kumarruin sitten nappaamaan sen lattialta. Oikein hitaasti. Joku olisi voinut mainita heruttamisesta jotain, mutta mähän vaan siis nostin vahingossa tipauttamani pyyhkeen.

Mä näin, kuinka Olli katsoi mua pukkarin toiselta puolen. Eikä se katsonut mua silmiin. Se seisoi siinä vain paikoillaan, eikä osannut tehdä mitään. Katsoi vaan mua. Sen katse suunnilleen nuoli mun vartaloa, kunnes mä nostin mun pyyhkeen lattialta ja seisoin tahallani vielä hetken alasti sen edessä, ennenkun kiedoin pyyhkeen päälleni ja katsoin sitä kysyvänä, niinkun sellaisella wtf you staring at? - ilmeellä. Silloin se vihdoin havahtui, tajusi missä tilanteessa se taas oli ja säntäsi salamana ulos pukkarista.

Mä hymyilin itsekseni. Taisi sen suihku jäädä vain haaveeksi. Mä olin saanut taas sen hämmentymään, sen jäädessä kiinni mun tuijottamisesta. Vaikka kyllähän mäkin sitä katselin. Sitä ja sen sporttisia kiinteitä pakaroita. Ja mieluusti mä olisin muutakin nähnyt, niinkun samalta korkeudelta, mutta toiselta puolen ja ilman turhia kankaita siinä tiellä, mitä vaatteiksikin kutsutaan. Mä olin jo tuntenut sen mun persettä vasten silloin viikonloppuisena aamuna ja no, sen mä saatoin ainakin sanoa, ettei se ainakaan ollut kokoluokkaa katkarapu. Ei tosiaan ollut.

Mua kuitenkin vitutti Olli edelleen sen verran, etten mä saanut mitään kauheaa tyydytystä siitä, että mä olin nyt saanut näpäytettyä sitä. Mä puin päälleni, pakkasin kamat kasaan ja lähdin kotiin.  Onneksi olkoon vaan Ollille ja etenkin sen tyttöystävälle. Sen boyfriend oli epäilemättä so straight ja täysin sen lumoissa.

--

Sanoja: 996

En edelleenkään jaksa nimetä randomeita hahmoja. Mun omasta nimimerkistäkin ehkä huomaa etten oo siinä kovin hyvä. Kerran kuitenkin onnistuin melko hyvin ja annoin mun kissalle nimeksi Kissa. Hyvää yötä.