𝗢𝗻𝗲 𝗦𝗵𝗼𝘁𝘀 | 𝗕𝗹𝗶𝗻𝗱 𝗖𝗵𝗮𝗻𝗻𝗲𝗹

▪︎ pelko ▪︎

Joonas x Joel

Joonaksen POV

Tultiin treenien jälkeen mun luokse mitä rakkaimman seinänaapurini kanssa. Toisinsanoen Joelin kanssa.

Tehtiin uunissa nachovuoka ja nyt lojutaan sohvalla, katsoen jotain Joelin valitsemaa netflix-sarjaa. Se on kuulemma katsonut jo kaksi ekaa jaksoa ekasta kaudesta ja jäänyt koukkuun. Katsotaan jäänkö mäkin..

Havahdun kuitenkin kesken kaiken ulkoa kuuluvaan jyrinään. Älä nyt sano, että alkaa ukkostaa..

Kukaan, ei edes Joel tiedä, että pelkään ukkosta kuollakseni. Olen yleensä piiloutunut vessaan, sillä siellä on ollut jotenkin turvallinen olo. Ehkä lähinnä siksi, että sinne ei kuulu niin selkeästi äänet.

"kuuletko sä ton jyrinän?"
Kysyn Joelilta

Tuo katsahtaa minua ja laskee sitten telkkarin volyymia. Tuo kuuntelee hetken aikaa, kunnes jyrinä kuuluu taas. Tällä kertaa selkeämmin.

"siellä taitaa olla ukkosta ilmassa" Joel toteaa

"jep"
Huokaisen

Joel sammuttaa telkkarin ja vetää johdot pois töpseleistä. Teen itse saman muualle kämppään, sammutellen samalla valoja.

Jostain kaapin perukoilta kaivan tuikkukynttilöitä ja sytytän niitä tummiin tuikkukippoihin.

Sitten jyrähtää.

Tarraan keittiöntasosta molemmilla käsillä tiukasti ja puristan silmiä kiinni. Yritän hengittää ihan normaalisti, vaikka sisäisesti olen paniikissa.

"Joonas, mikä sul on?"
Joelin huolestunut ääni kysyy

Yritän puhua, mutta sanat takertuvat kuin pähkinä kurkkuun. Hengitykseni muuttuu katkonaiseksi.

Säpsähdän hieman, kun tunnen käsien kiertyvän ympärilleni takaapäin.

"ei mitään hätää. hengitä nyt ihan rauhassa" Joel sanoo rauhallisesti

Alan yrittää hengittää samassa tahdissa hänen kanssaan. Aluksi tuntui, etten saa henkeä ollenkaan ja menin vähän paniikkiinkin. Jotenkin pystyin kuitenkin rauhoittumaan hänen otteessaan.

"sun ois ehkä hyvä tietää.. mu-mutta mä pe-pelkään ukkosta yli kaiken" Soperran

"hei, pelko on ihan normaali asia ja et oo yksin sen kanssa. kuten tiedät, niin mä pelkään lintuja ihan helvetisti" Joel kuiskaa

Käännähdän kasvot vasten Joelin rintakehää. Painaudun häneen tiukasti kiinni.

"kiitos, että oot siinä. mä haluan vaan nyt halata" Sanon

"tottakai" Joel sanoo

Tunnen otsallani hipaisevan toisen huulet, jonka jälkeen ote ympäriltäni tiukkenee.

Ulkona jyrähtää. Ei pliis..

"miksei se lopu?" Mumisen Joelin rintakehää vasten

"kyllä se kohta menee ohi. se nyt vaan on tossa meidän päällä"
Joel rauhoittelee

Tässä mä nyt halailen pelosta kankeena pimeässä kämpässäni bändikaveriani..

"entä jos se iskee meidän taloon?" Kysyn

"hei, nyt Joonas rauhoitut. se ukkonen menee kyllä pois"
Joel sanoo

"anteeks et mä oon tämmönen luuseri pelkuri" Mumisen

"no höpöhöpö! on ihan normaalia pelätä jotain" Joel sanoo lempeästi

Hetken seisoskeltuamme Joel vie meidät sohvalle. Istahdan hänen käsiensä suojaan ja painaudun häneen niin tiukasti kiinni, että meidän välillä on tuskin edes
senttiä eroa.

"kuinka pitkään oot ukkosta pelännyt?" Joel yhtäkkiä kysyy

"joku pari-kolme vuotta. en hirveen kauaa anyway. mut en mä aikaisemmin pelännyt ja nyt piiloudun ukkosella aina
vessaan" Vastaan

"joskus pelot voi laukaista vasta aikuisiällä" Joel toteaa

"näköjään"
Hymähdän

"tietääkö sun pelosta kukaan muu kun mä?" Joel jatkaa kyselyä

"e-ei. en mä oo kokenu tarpeelliseksi kertoa" Soperran

"voi Porko rakas.. sä voit puhua ihan mistä vaan mulle ja koko bändille. eikä sun tarvi hävetä sun pelkoa ollenkaan" Joel sanoo

"kiitos, että oot siinä"
Saan sanotuksi

"tottakai olen"
Joel kuiskaa

Katson ystävääni suoraan tuon huskyn sinisiin silmiinsä. Varovasti lähestyn miehen kasvoja ja painan huuleni tuon omille.

Liikutamme huulia samassa tahdissa useiden minuuttien ajan, kunnes Joel irroittaa.

"tykkäätkö sä musta?" Joel kysyy huvittuneena

"ehkä"
Virnuilen

Joel naurahtaa ja suukottaa
hellästi huuliani.

Ainakaan mua ei pelota enää niin paljoa!

-
sanat: 541

ihanaa sunnuntaita💛

onkos teillä jotain toiveita näihin oneshotteihin? tiettyä parivaljakkoa & aihetta..? 🥰