𝗢𝗻𝗲 𝗦𝗵𝗼𝘁𝘀 | 𝗕𝗹𝗶𝗻𝗱 𝗖𝗵𝗮𝗻𝗻𝗲𝗹

▪︎ ulos kaapista ▪︎

Olli x Joonas

Ollin POV

Oltiin ajeltu jo monta tuntia putkeen ja vihdoin pysähdyttiin huoltsikalle. Kahvi- ja vessatauko ei olisi yhtään pahitteeksi.

Nousen pelkääjänpaikalta ylös ja samoin Joonas ratista. Tuo lukitsee auton ja lähdemme huoltoasemalle.

"mä otan kahvit, niin käy sä vaan eka vessassa" Sanon

"kiitos rakas"
Joonas hymähtää

Tuo lähtee vessoille päin, kun minä nappaan hihnan alkupäästä tarjottimen ja sen päälle kahvikupit, sekä hieman yllätyksenä pullat. Joonas on sellainen pullahiiri, että alta pois..

Täytän kahvikupit kahvilla, lisäten molempiin maitoa ja sokeria.
Siirryn sitten maksamaan. Kassalla on ystävällinen myyjä, joten ostotapahtuma hoituu mukavan nopeasti.

Istahdan vapaaseen pöytään odottamaan poikaystävääni. Kyllä, me olemme yhdessä. Jo melkein puoli vuotta ollaan oltu. Nyt olen menossa esittäytymään Joonaksen porukoille.

Saattaa vain olla niille melkoinen pommi, että oman pojan kumppani onkin sen entinen paras ystävä. Mutta Joonaksen porukat on mukavia, joten luulisi asian olevan heille täysin okei.

Joonas itse pelkää vanhempiensa reaktiota, koska he ovat kuulemma puhuneet hieman homofobiseen sävyyn. Mutta olen tuntenut heidät sen verran pitkään, etten halua silti uskoa Katjasta ja Jonista mitään pahaa.

"haloo?"

Säpsähdän reaalimaailmaan ja näen Joonaksen istumassa minua vastapäätä. Pudistan päätäni hieman huvittuneena.

"olit ihan ajatuksissas. mitä mietit?" Joonas kysyy

"sun vanhempia" Sanon

"turha niitä on murehtia liikaa. nyt keskitytään tähän hetkeen"
Joonas kuiskaa

"sä oot ihan oikeassa. mutta mä käyn nyt vessassa, tuun ihan kohta takas" Sanon

--

Oulussa

No vihdoinkin. Ajomatka oli aika karmea, onneksi pysähdyttiin muutaman kerran. Olisi muuten ollut tosi puuduttavaa.

Puran takakontista laukut ja kävelemme käsi kädessä Joonaksen lapsuudenkodin ovelle. Tuo koputtaa siihen ja hetken päästä Katja avaa oven iloisin mielin.

"no mutta hei pojat, peremmälle!" Tuo hihkaisee

"hei äiti"
Joonas hymähtää

"milloinkas sinä tuot sen kumppanisi näytille?" Katja kysyy

Myös Joni ilmestyy eteiseen toivottamaan meidät tervetulleiksi.

"no tota.. se kumppani on tässä mun vieressä" Joonas sopertaa

Näen, että häntä jännittää ihan helvetisti. Voi rakas, kaikki hyvin. Puristan tuon kättä hennosti.

"aijaa.. me ei tiedetty, että olet homo" Katja sanoo

"no nyt tiiätte"
Joonas sanoo

"kuule poika, sopiiko jos jutellaan perheen kesken?" Joni kysyy

"jutelkaa vaan, mä meen jo Joonaksen huoneeseen" Sanon

Joonas nyökkää isälleen.

Luon poikaystävääni tsemppaavan katseen ja jätän tuon vanhempiensa seuraan, lähtien itse portaita pitkin yläkertaan.

Suuntaan Joonaksen huoneeseen ja suljen oven perässäni. Toivottavasti tästä reissusta ei tuu ihan katastrofi..

--

Joonaksen POV

"kuule Joonas, nää oot nuori ja sulla tulee erilaisia vaiheita, kuten nytkin tää homohomma. mutta se on ohimenevää" Isä sanoo

Anteeksi mutta mitä helvettiä?!
Mä rakastan Ollia ja se on mun poikaystävä. Tää ei oo todellakaan mitään "ohimenevää"..

"ei kannata haaveilla loppuelämästä Ollin kanssa. löydät varmasti jonkun tytön, jonka kanssa voit perustaa perheen" Äiti jatkaa

"turvat kiinni! mä en kaipaa teitä neuvomaan miten mun pitää elää, kun enhän mä neuvo teitäkään!' Huudahdan

"me ajatellaan vaan sun parasta poikakulta" Äiti sanoo

"te vaan ootte homofobisia paskoja! mä en tartte teitä mun elämään enää. tehkää mitä lystäätte, mutta muiden rakkauselämät ei kuulu teille" Tuhahdan

Nousen pöydästä ylös ja kävelen eteiseen laittamaan kenkiä jalkaan.

"Olli lähetään!" Huudahdan

Tuo tulee alas laukkujen kanssa. Hyvä, nyt äkkiä helvettiin täältä.

"mennään"
Sanon

Astumme ovesta ulos, jolloin Olli kysyy mitä on meneillään.

"puhutaan autossa"
Sanon

Kun vihdoin ja viimein pääsemme autoon, purskahdan itkuun.. Minkä helvetin takia mun vanhemmat on sellasia idiootteja? Miksei ne vaan
voi olla onnellisia oman poikansa puolesta?

"hei, shh. ei oo mitään hätää"
Olli lohduttaa

"ne ei hyväksy"
Inahdan

Olli huokaisee myötätuntoisena.

"voi rakas.. oon pahoillani"
Olli sanoo

"mennään johonki hotelliin. haluun vaan olla kahestaan" Niiskutan

Olli nyökkää. Tuo käynnistää auton ja lähtee ajamaan. Ajoin koko matkan tänne, joten nyt on hänen vuoronsa ajaa.

Matkalla uppoudun syvälle ajatuksiini. Miksi juuri minulle käy näin? Miksi? Miksei vaan voida hyväksyä sitä, että seksuaalivähemmistöön kuuluvat on yhtälailla ihmisiä kuin muutkin?

Tuskin koskaan saan vastauksia..

-
sanat: 628

voin valitettavasti samaistuu..
oon siis tosiaan bi ja kaapissa vanhemmilta, koska ne on niin homofobisia et alta pois.. 🥴