𝗢𝗻𝗲 𝗦𝗵𝗼𝘁𝘀 | 𝗕𝗹𝗶𝗻𝗱 𝗖𝗵𝗮𝗻𝗻𝗲𝗹

▪︎ liian täydellistä ▪︎

Tässä luvussa toinen henkilö on kuvitteellinen hahmo :)

Aleksi x Eemil

Aleksin POV

Moi, mun nimi on Aleksi. Oon 25 vuotias ja työkseni teen dj:n hommia. Pääasiassa soitan sampleja ja perkussioita bändissä nimeltään Blind Channel.

Bändi on ollut pystyssä oululaiskaverusten Joelin, Nikon, Joonaksen, Ollin ja Tommin toimesta jo 10 vuotta, mutta itse liityin mukaan vasta vuoden 2020 syksyllä.

Enkä kadu hetkeäkään. Bändissä oleminen on ollut elämäni parasta aikaa. Olen saanut kokea ja nähdä niin paljon, ettei voi olla kuin kiitollinen. En tiedä, mitä tekisin ilman bändiä ja sen muita jäseniä.

Jätkät on mulle kuin veljiä ja ylipäänsä elintärkeitä tyyppejä.
Rakastan niitä ihan helvetisti.

No mutta, puhutaan vähän mun muustakin elämästä. Jaan kodin ihanan Eemil- avopuolisoni kanssa. Me ollaan oltu yhdessä siitä lähtien, kun liityin bändiin eli yli kolme vuotta jo.

Muutettiin vuoden 2021 alussa yhteen Helsingin keskustaan, tilavaan kolmioon. Meillä on kolme makuuhuonetta, joista yksi on mun työhuoneeni.

Eemil on kiinteistövälittäjä, joten hänellä on oma pieni etätyöpiste olohuoneessa. Mutta yleensä hän menee ihan toimistolle töihin. Riippuu päivästä, sääolosuhteista, olotilasta.. Vaikka mistä.

Meidän parisuhde on ollut ihaninta, mitä minulle on ikinä tapahtunut. Mutta minusta tuntuu, että elämämme on vähän liiankin täydellistä..

Tarkoitan, että Eemil ei taida kertoa minulle ihan kaikkea. Näen, että hänen päässään liikkuu jatkuvasti ajatuksia. Huonoja sellaisia.

Olemme luvanneet olla toisillemme uskollisia ja rehellisiä. On tärkeää, että asioista pystytään puhumaan niiden oikeilla nimillä.

Aluksi asiat toimivat, mutta sitten Eemil ikään kuin sulkeutui. Ainahan mä tietysti sen kuulumisia kysyn, vastaus on joka kerta vaan luokkaa: 'ihan hyvää', 'en tiiä', 'no mitäpä tässä'.. jne.

Ei ihan hirveästi vakuuta enää.

Rakastan poikaystävääni, mutta en tiedä kauanko meidän parisuhde enää kestää. En haluaisi sen loppuvan, mutta säröt ovat tätä menoa halkeamassa lopullisesti.

--

Kävelen puistossa yksinäni.
Eemil on vielä töissä, joten ehdin vähän pohdiskella elämää kera takeaway- kahvin.

Tutkailen ympäristöäni. Hieman kauempana leikkii kaksi lasta, luultavasti isovanhempiensa kanssa. Lammen rannalla istuu teinipoika ongella ja vähän matkan päässä penkillä rakastunut pariskunta.

Sydämeni jättää lyönnin välistä, kun näen miehen..

Haukon happea, mutta lähden nopeasti kävelemään poispäin. Matkalla nakkaan kahvimukin roskikseen ja jatkan matkaa, ihan poissa tolaltani.

Päädyn pakenemaan tilannetta studiolle. Siellä on turvallista. Toivottavasti joku olisi siellä, en haluaisi olla yksin juuri nyt.