𝗢𝗻𝗲 𝗦𝗵𝗼𝘁𝘀 | 𝗕𝗹𝗶𝗻𝗱 𝗖𝗵𝗮𝗻𝗻𝗲𝗹

▪︎ yksinäisyys ▪︎

tässä one shotissa ei siis kaksikkoa, vaan pelkästään Niko. enjoy! 🫶🏻

>>

Nikon POV

Kulutamme aikaa studiolla, niin kuin melkein joka päivä. Musiikki on henkireikäni. Elän ja
hengitän sitä.

Viime aikoina olen kuitenkin alkanut huomaamaan, ettei elämässäni ole paljoa muuta sisältöä musiikin lisäksi. Asun yksin ja teen lähes kaiken yksin, mikä kodin ylläpitämiseen liittyy.

Välillä saatetaan käydä poikien kanssa ottamassa kuppia tai toistemme luona kylässä, jos ei olla studiolla. Muuten heillä on omat elämänsä ja tyttöystävät..

Mulla sellaista ei edes ole.

Enkä tiedä miksi. Olen kyllä deittaillut, mutta jotenkin vain mikään juttu ei ole lähtenyt sujumaan eteenpäin. Missä lienee vika, minussa vaiko jossain muualla?

Olen tietysti onnellinen mun kavereiden puolesta ja tykkään heidän kaikkien kumppaneista. Mutta tiedättehän, on aika ikävää välillä kuunnella kun he kertovat kuinka ihanaa on ollut, mitä kaikkea he ovat tehneet kahdestaan ja ylipäänsä hehkuttavat parisuhteitaan..

Kaikista ikävintä on katsoa sitä onnea itsessään, kun kielet ovat suurinpiirtein toistensa kurkuissa.

Osaan kuitenkin piilottaa tunteeni melko hyvin. Missään vaiheessa ei ole tullut tarvetta avautua näistä asioista pojille. Enkä haluaisikaan, kun heillä menee hyvin ja he ovat onnellisia. En halua huolestuttaa tai stressata toisia turhaa.

Nyt saavun studiolle. Aamuvarhain sunnuntaina. Ulkona on talvinen sää ja kipakka pakkanen. Melkein 15 miinusastetta. Sellaisia pakkasia on pääkaupunkiseudulla hyvin harvoin. Oli hieman kylmä!

Kello on vasta kahdeksan. Normaalisti tähän aikaan kääntäisin kylkeä, mutta tänään unenlahjat loppuivat kesken. Päätin aloittaa päivän aikaisin.

Kävin suihkussa, söin aamupalaa, heitin kamppeet niskaan ja lähdin kävelyllä töihin. Kävelymatkan taitoin osittain kotini lähellä olevan puiston läpi, koska siellä on rauhallista ja hiljaista.

Korvissani oli airpodit, joista kuuntelin Coldplayta. Nehän ovat tulossa tänne useammalle keikalle kesällä, harmi vain että liput myytiin niin nopeasti loppuun. Olihan siinä kieltämättä jotain hämärää, miten kolme keikkaa voi myydä ihan muutamissa minuuteissa loppuun..

No se siitä. Nyt istun studion legendaarisella, hieman kulahtaneella ruskealla nahkasohvalla ja kirjoittelen uusia lyriikoita vihkoni sivut täyteen. Tänään on hyvä päivä!

Ihan kiva joskus, että on inspistä.

--

Olen ihan uppoutuneena pianoni ääressä, kun yritän saada lyriikoita jotenkin sovitetuksi. Lauleskelen välillä mukana.

"moikka!"

Ovi pamahtaa eteisessä ja pomppaan pianopenkissä säikähdyksestä. Samassa rytäkässä vihkoni lentää pitkinpoikin lattioita..

Vittu.

"kuin sä näytät tolta?"
Joel kysyy huvittuneena

"ai miltä?" Kysyn

Tietääkseni näytän kyllä ihan omalta itseltäni..

"no ihan ku aaveen oisit nähny"
Joel sanoo

"aa joo, mä säikähdin sua" Hymähdän

"olit vissiin ihan ajatuksissas?"
Joel kysyy