Rakkautta Ja Piikkilankaa // BC One Shots (Jiko & Oleksi) [TAUOLLA]

Voi rakas (Oleksi)

Olli:

Oltiin ehkä oltu tunti kotona ja Aleksi nukku mua vasten, se oli treeniksellä saanu ihan puskista paniikkikohtauksen, kyllä tuo edelleen tärähteli levottomasti mutta oli rauhottumaan päin.

"Nuku vaan, mä oon tässä.." sanoin ja silitin mun rakkaan poskea kevyesti
"Umm.." kuului vastaus, loppu ilta meneekin sit näin.

Mulle oli tärkeetä että Aleksi sai nyt nukkua ja kerätä voimia, ilmotan myöhemmin muille että kaikki on ok.

Flashback

"Onks kukaan nähny mihi Ale meni?" kuului
"Eiks se menny vessaan?" kuului vastaus
"Älä vaan sotke sitä.." kuului jostakin päin

Olin just päässy takas sisälle kun huomasin Aleksin puuttuvan joukosta, mihin se oli menny?

"Missä Allu?" kysyin Tommilta
"Ei mitään hajua, se vaan hävis.. Muutki ettii sitä.." Tommi sanoi
"Olli, sun on parempi tulla tänne.." Niko sanoi äkkiä
"Toi ei luvannu hyvää.." sanoin
"Kandee mennä kattoo.." Tommi sanoi

Mun jalat lähti viemään mua kohti vessaa, jotenkin mulla oli huono fiilis tästä.

"Joonas löys Allun tuolta nurkka kopista, se tärisee siellä edelleen.." Niko sanoi
"Saako tulla, tai no mä tuun kuitenkin.." sanoin ja kävelin nurkka kopin ovelle.

Näky ei ollu mikään paras, Aleksilla oli pää käsiin haudattuna ja se tärisi ihan kunnolla. Joonas piti Aleksia halissaan ja koitti rauhottaa sitä.

"Allu, Olli tuli.. Päästän sen tähän.." Joonas sanoi ja päästi mut Aleksin viereen.

"Voi mun rakas pieni.." sanoin ja otin Aleksin mun haliin
"Kiitti Joonas.." sanoin, Joonas ei vastannu mutta jäi Nikon tavoin lähelle seuraamaan
"Shh, mä en oo menossa minnekkään.." sanoin hiljaa

Kuulin kuinka Tommi ja Joel kävi kurkkaamassa miten meillä menee, kenellekään ei ollu uutta Aleksin tilanne, mutta tää miten se oli tässä tilasssa ilman että kukaan huomas mitään.

"Me vissii lähetään kotiin.." kuiskasin Aleksin korvaan
"Um.." oli hiljainen vastaus

"Ilmota myöhemmin miten teillä menee.." Joel sanoi kun sain Aleksin talutettua eteiseen
"Sitte joskus.." sanoin ja autoin kengät ja takin tuon päälle.

Tommi otti hetkeks huojuvan Aleksin vierelleen että sain meidän tavarat ja päästiin lähtemään.

Kotona Aleksi nukahti nopeesti mun turvalliseen haliin, nyt oli tärkeintä että mun rakas saa nukkua, enkä ollu lähdössä tästä yhtään mihinkään.

Jätkät tasan tiesi ettei nyt kannata soittaa tai laittaa viestiä, ilmotan sit kun tilanne on rauhottunu.

Aleksi:

Mulla oli ollu jo hetken outo fiilis, en oikein saanu mitään aikaan oli jotenkin levoton olo. Oletin että tää menee ohi, joten Ollikaan ei tienny mun olosta mitään.

"Kaikki ok?" Joonas kysyi kun pyörittelin sormia mun työpöydän edessä, lopetin senkin heti siihen
"Um, joo.." valehtelin sujuvasti
"Ei näytä siltä.." Joonas sanoi

Nousin ylös ja lähdin vessaan, mun lähtö kyllä huomataan nopeesti, tai sitten ei.

"Allu hei, mitä sä nyt?" kuulin Joonaksen kysyvän, ei nyt haluun pois täältä.

Kävelin vessaan ja peilin eteen, tuijotin itteäni hetken, avasin hanan ja heitin kylmää vettä kasvoille. Ehkä tää auttaa pahimpaan.

Treenitilasta kantautu muiden nauru, jotenkin sekin alkoi hävitä ympäriltä. Äänet jäi jotenkin kaikumaan tyhjyyteen, ei nyt! Nyt ryhdistäydy, sä selviit tästä!

Aika nopeesti löysin itteni nurkka kopista ja mun hengitys alko tiheentyä ja kroppa alko täristä, mä en haluu tätä!

"Aleksi, kaikki ok.. Voi vittu, päästä mut sun viereen istumaan.." kuului, Joonas laskeutu mun viereen ja otti haliin
"Mitä täällä, ou shit.." kuulin Nikon sanovan

Suurin osa mitä tapahtu, meni ohi. Siinä kohtaa kun Joonaksen hali vaihtu Ollin turvalliseen aloin saada kiinni mitä ympärillä tapahtu.

"Shh, ei oo mitään hätää.." Olli sanoi ja halas lujasti
"Anteeks.." mun suusta pääs
"Eiei, sä et oo tehny mitään.." Olli sanoi
"Anteeks.." toistin saman
"Me vissiin lähdetään kotiin.." Olli kuiskasi mulle
"Um.." oli ainoa mitä sain sanottua

Mun kroppa ei oikein totellu, se miten lopulta pääsin eteiseen oli pimennossa, Olli autto mulle takin ja kengät päälle, Tommi ilmeisesti piti mua hetken pystyssä ennen kun lopulta lähdettiin kotiin.

Kotimatkastakaan en muista paljoa, vaan sen että parit valot pysäytti ja sen että Olli piti kättä mun jalalla ja silitti kevyesti peukalolla.

Niin nopeesti en ollu hetkeen nukahtanu kun nyt, Olli piti mua halissa ja silitti mun selkää, uni tuli nopeesti enkä tienny sen jälkeen mistään mitään.

Olli:

Nykyaika

"Huomenta.." sanoin kun huomasin Aleksin heräilevän
"Yäh.." kuului vastaus
"Parempi olo?" kysyin
"Joo, kai.." sanoin
"Mitään hajua mistä toi tuli?" kysyin
"Emmä tiiä, se vaan tuli.." Aleksi sanoi
"Ilmotan muille, ne huolestu aikalailla.." sanoin
"Um.." Aleksi sanoi ja kaivautu uudestaan mun haliin
"Oo vaan siinä, ihan niin pitkään kun tarviit.." sanoin

Vaan lyhyt hetki kun Aleksi nukku uudestaan, enkä yllättyny. Paniikkikohtaus vie kuitenkin voimia, oli se iso tai pieni, jokainen vähän eri tavalla.

Onneks meillä oli vapaata kaikesta pari päivää ja Aleksi sai kerätä voimia ja levätä.

Vähän myöhemmin hemmottelin Aleksia tilaamalla ruuat ja pitämällä hyvänä, muuta tuo ei nyt tarvinnu.

"Suu auki.." sanoin ja nostin ruokaa tuon suuhun
"Hmm.." Aleksi sanoi
"Mun oma rakas.." sanoin
"Ja sä mun.." Aleksi sanoi kun sai nielastua

Syönnin jälkeen vaan oltiin ja lojuttiin ilman mitään hyvää tekemistä, annoin välillä pusuja Aleksin hiuksiin ja kuiskailin söpöjä sen korvaan.

Välillä ilme oli kyllä kymppi kun se käänty kattomaan, mutta niin oli tarkotuskin että tuo unohtaa päiväsen.

Joonas laitto vielä myöhemmin viestin ja kysy että kaikki oli varmasti ok. Ja kaikkihan oli, vähän väsynyt ja laiska meno, mut ei Joonaksen tarvinnu kaikkee tietää.

... ... ...

Mä vaan tykkään kirjottaa tämmösii missä Olli huolehtii Aleksista, nää on ihan liian söpöjä <3

850 sanaa!

Must jotenkin on alkanu tuntua että nää kirjotukset jotenkin kiertää kehää, samat jutut uudestaan ja uudestaan :o

HUOMENNA EE KIERTUE ALKAA, jätkät seuraavan kerran koto suomessa kuukauden päästä Nokia Areenalla, pitkä reissu edessä ja Nokia Areenan jälkeenkin riittää kaikkee, niinku Japanin vallotus!