Rakkautta Ja Piikkilankaa // BC One Shots (Jiko & Oleksi) [TAUOLLA]

Osasto (3/3) [Jiko] [TW] ⚠️

TW: edelleen jatkuu! Luet omalla vastuulla!

TW: veri, itsetuhoisuus, paha olo ja viiltely!

... ...

Niko:

Mulla oli kurja olo, hylätty ja kurja. Mut oli ehkä viikko takaperin toimitettu psykiatrian osastolle, ehkä lopulta ihan hyvä.

Tosin tää oli toistoa muutaman vuoden takaiselle kun kävin pohjalla, kiertueelta suoraan osastolle.

"Yhtään parempi olo?" Joonas kysyi kun istui mun huoneessa, tänään tuo oli ainoa joka pääsi käymään
"Hmm.." sanoin
"Sulle satelee terveisiä muilta.." Joonas sanoi
"Hmm.." mumisin

Tällä hetkellä mulle oli yks ja sama mitä tapahtu ja kävikö mun luona ketään, en välittäny mistään.

"Ai sä et meinaa vieläkään jutella? No mitä mä sit täällä teen, voin mennä poiskin.." Joonas sanoi

Äkkiä, kyyneleet vaan alko valua pitkin poskia ja aloin itkeä
"Noni, ei oo hätää.. En jätä sua, mut sun pitää vähän ees puhua jollekki, mä haluun sut kotiin.." Joonas sanoi, mikä lisäsi mun kyyneleitä
"Shh, ihan rauhassa.." Joonas sanoi ja autto pitkälleen, hetki kun nukahdin johonkin levottomaan uneen.

Joonas:

Niko nukahti lopulta pienen taistelun jälkeen, lähdin ja sanoin hoitajille et Niko nukkuu.

Lähdin treenikselle, ois pitäny olla jotkut mini treenit, mut ketään ei oikeesti kiinnostanu tippaakaan, ei niin pitkään kun Niko on poissa.

"Moi, miten Niko?" Aleksi kysyi kun tuli ulos vastaan
"Perus, ei puhu vieläkään.." sanoin
"Mut hei, se saa parasta hoitoo, kyllä se siitä.." Aleksi sanoi
"Moro Jonttu.." Tommi sanoi kun tuli sisältä
"Ei puhu, on poissa oleva.." sanoin ennen kun Tommi kerkes ees kysyä
"Emmä sitä, mut okei.." Tommi sanoi

Sisällä rojahdin vaan sohvalle, halusin vaan Nikon

"Jounash, kaikki ok?" Joel kysyi
"Haluun vaan Nikon kotiin.." sanoin hiljaa
"Hei, kyllä se paranee.. Se ottaa aikansa.." Joel jatkoi
"Moi.." Olli sanoi kun istu sohvalle
"Älä säki alota, oon kertonu ihan tarpeeks monta kertaa jo.." älähdin
"Enen, mut susta näkee ettet oo nukkunu.." Olli jatkoi
"No mitäpä luulet, viimeks nukkunu kunnolla ennen kun Niko pääty osastolle.." sanoin
"Ota torkut terdellä, tiiät mitä tarkotan.." Olli sanoi

Niin, meillä oli edelleen takaterassilla riippumatto jossa oli hyvä nukkua, tosin en mä ilman Nikoa nuku. Ehkä yritän kotona, ellen nukaha tähän.

Niko:

Kulu useempi viikko ennen kun mun olo ees vähän oli normaalimpi, pääsin vihdoin kotiin. Mutta Joonakselle sanottiin jos yhtään näyttää että mun olo huononee, niin takas vaan.

Kotona kävin ihan eka suihkussa ilman että joku oli vahtimassa, Joonas tasan seiso ovella mutta anto mun olla.
"Parempi?" Joonas kysyi
"Joo, hui kun on kylmä.. Käyn laittaa vaatteet päälle.." sanoin ja lähdin makkariin.

Otin jotkut löysät vaatteet, pitkähihanen ja kollarit. Tän jälkeen menin olkkariin ja vallotin sohvan, Joonas tuli perässä ja hakeutu mun syliin.

"Lupaa että kerrot jos tulee huono olo, tai ajatuksia.." Joonas sanoi
"Um.." sanoin,
"Toi oli sit lupaus.." Joonas sanoi

Äkkiä Joonas kääri mun paidan hihat niin että jäljet mun käsissä näky, tuo alko piirrellä niiden päälle.

"Ethän enää satuta ittees? En haluu löytää sua mistään verilammikkosta enää ikinä.." Joonas sanoi
"Umm.." sanoin, en pystyny sanoo muuta
"Mä rakastan sua liikaa, enkä haluu menettää sua.." Joonas jatkoi

Ei mua oikeesti väsyttäny, mut laitoin silmät kiinni ja esitin nukkuvaa, en tiiä tajusko Joonas. Se vaan pääty silittelemään mun päätä ja hyräili jotakin.

Mitä olin tehny että Joonas oli tuossa, kaiken tän jälkeen yhä. Emmä tiiä, ehkä mä tein jotaki oikein.

Muutama viikko myöhemmin meillä oli grilli bileet treeniksellä, vedin lyhythihaisella ja koitin mun rajoja.

"Hommatkaa huone!" Joel nauroi kun Olli ja Aleksi veti nurin ja Aleksi kaatu Ollin päälle.
"Mähän sanoin että ota vastaan.." Aleksi nauroi
"Etkä sanonu, sä vaan hyppäsit!" Olli kiroili maassa
"Niko, missä sä meet?" Tommi kysyi
"Kuhan katon noita.." sanoin
"Kaikki ok?" Joonas kysyi kun tuli sisältä
"Onon, noita vaan katoin.." sanoin

Ehkä oli levoton olo, silti ihan hyvä. Mulla oli 5 parasta kaveria, joista Joonas oli se tärkein. En vaihtas mitään pois, paitsi ton romahduksen. Mutta ehkä se piti kokee, ehkä se teki musta vahvemman taas kerran.

... ... ...

Tiiätte että kuljetan varotukset mukana, vaikka niitä ei välttämättä enää tarvii, loppua kohden yleensä aina rupee rauhottuu!

Kävi hetken mielessä vielä rajumpi käänne, mut päätin hylätä sen aika nopeesti, en haluu kuitenkaan vetää liian pitkälle, joten tää riittää tällä kertaa!

670 sanaa!

Viimenen osa tätä missä on varotuksia, nyt taas rauhottuu!

MÄ ON VIIKON PÄÄSTÄ TÄHÄ AIKAAN TAMPEREELLA! Just ollaan kirjauduttu hotelliin ja selvitetään missä syödään ja missä mä puran mun sekopäistä luonnetta ennen iltaa :D