Rakkautta Ja Piikkilankaa // BC One Shots (Jiko & Oleksi) [TAUOLLA]

Anna mennä! (3/4) [Jiko]

Niko:

Joonaksen kunto sahasi ylös ja alas, pahoinvoinnin lisäks sillä oli alkanu lähtee hiuksia, mikä romutti Joonaksen itsetunnon.

Aleksi oli lupautunut ajamaan ne pois kun olisi sen aika. Imago ehkä kärsii, mut kyllä ne kasvaa takas.

"Valmis? Aleksi kysyi kun oltiin vessassa peilin edessä
"En oo ikinä, mut anna mennä.." Joonas sanoi
"Nyt lähtee.." Aleksi sanoi ja käynnisti koneen

Pian vaaleita hiuksen pätkiä alko tipahdella, Joonaksen ilme oli kärsivä.

Myös Olli, Tommi ja Joel oli meillä. Kuulin askeleet selän takaa ja Joelin kuiskauksen:

"Miten menee?" Joel kysyi
"Ei mikään paras juttu, ilme niin kärsivä.." vastasin

"Kohta helpottaa.." Aleksi sanoi ja veti viimeset hiukset pois
"Mä en uskalla kattoo.." Joonas sanoi, sillä oli silmät kiinni eikä se uskaltanu kattoo tulosta.

"Tuokaa joku mulle pipo.." Joonas jatkoi, tietysti minä olin se joka sen haki
"Tossa.." sanoin ja annoin pipon Joonakselle
"Jos joku nauraa, nii mä nirhaan sen.." Joonas sanoi, ilmeestä näki että se oli tosiasaan, vaikka se ei vielä ollu nähny tulosta

Nyt kaikki odotti henkeä pidättäen Joonaksen reaktiota, Aleksi lähimpänä, seuraavana minä. Joel, Tommi ja Olli heti mun takana.

"Vittu.." Joonas sanoi kun avas silmät
"Ei se niin kauhee oo.." Aleksi sanoi
"Eipä.." Joonas sanoi, siirryin halaamaan Joonasta, pari kyyneltä tippu sen poskille. Tää oli todella kova paikka.

Joonas:

Tuijotin itteeni peilistä, enää mulla ei ollu hiuksia. Aleksi tosin yritti jättää vähän, mutta nekin lähtee lopulta.

Niko halas mua takaapäin, muutama kyynel tippu poskille, ei en ala pillittää kun joku kakara. Lopulta vedin ohuen pipon päähän ja lähdin sanaakaan sanomatta makkariin ja rojahdin sängylle.

"Kiitti Ale ja kiitti että tulitte.." kuulin makkariin
"Mitä vaan.." kuului jonkun sanomana
"Mut me lähetään, koodaillaan Joonas.." kuului Ollin ääni, äh menkää jo, haluun vaan nukkua.

Kohta ulko-ovi kävi ja askeleet lähti tulemaan kohti makkaria
"Muru, kyllä se siitä.." Niko sanoi ja istu mun viereen
"Kyllä mä tiesin et tää on edessä, mut et se sattuu näin paljon.." sanoin hiljaa
"Pidät nyt pipoja ja huppuja enemmän, ei tota kukaan nää ellei tiedä.." Niko koitti piristää.

Mua alko taas väsyttää ja nukahdin sekavaan uneen, Niko anto mulle pusun otsaan ja heitti peiton päälle. Huono olo esti rauhallisen unen, en vaan osannu nukkua enää kunnolla. Kokoajan oli jotain mielen päällä.

Heräsin tietysti huonoon oloon ja ryntäsin vessaan, Niko tuli perässä ja vaan oli siinä

"Myötä ja vastamäessä.." Niko sanoi ja istu alas
"Oon niin väsyny.." valitin
"Me selvitään yhdessä.." Niko sanoi

Seuraava kuukaus kulukin hoidoissa juostessa, Niko oli joka kerta mukana, parilla kerralla Olli sekä Aleksi.

Vihdoin oli aika selvittää oliko leikkaus mahdollinen, tehtiin tarvittavat testit ja hermoilin Nikon kanssa odotustilassa.

"Hyviä uutisia, leikkaus voidaan suorittaa.." lääkäri sanoi
"Miten nopeesti?" Niko kysyi, olin vaihteeks hiljaa
"Ehkä jopa ensi viikolla.." lääkäri sanoi
"Onks jotain mitä pitää tietää?" Niko kysyi
"Ehdoton puhekielto hetken aikaa, vältettävä kuumia asioita ensimmäiset viikot.." lääkäri luetteli
"Joonas, ootsä hereillä?" Niko kysyi
"Joo.." sanoin hiljaa
"Koti leikkausta siis.." Niko sanoi

Niin ruvettiin järjestelemään asioita, olin nyt vielä hermostuneempi kun ennen hoitojen alkua. Joku lääkäri pääsee leikkelee mua, piti vaan toivoo että kaikki menee niin hyvin kun vaan mahdollista!

... ... ...

Kohti leikkausta ja parempia päiviä!

510 sanaa!

Miten surullinen fiilis eilisen jäljiltä, miten huonossa kunnossa lasten ja nuorten mielenterveys hoito on, tosin ei vanhemmat hakijatkaan aina saa apua :(

Suomi muka onnellinen valtio? No ei ihan siltä tunnu tän jälkeen mitä tapahtu :(