laulajapoika

typical day

Laittakaa kommenttia jos tarinassa on edes jotakin hyvää 😂 ! Ja ihan mukavasti on noita lukukertojakin jo
kertynyt : ) ! Kiitän

Sain osakseni kummeksuvia katseita, mikä on kylläkin ihan ymmärrettävää. Olin nimittäin aivan kurassa ja moskassa. Kiitän siitä Nialia, kumarruksen kera.

Jatkoin porkkanoiden pilkkomista, olin jo vähällä leikata sormeeni. Himpsutin  Niall, ja jos hän olisi tässä, kuulisin pian...

- NIALLER ! Maria huusi innoissaan ovelta.

Sisälläni löivät pienimuotoiset liekit.

- Hei Mrs. Mauran, hän sanoi pirteästi.

- Onko sinulla jotakin asiaa, vai tulitko ihan vaan muuten vaan ? hän hihkaisi.

Kuulin myös elämisen merkkejä yläkerrasta, Sofia on siis liikkeellä.

- Onko Celine täällä ? hän kysyi.

Lopetin porkkanoiden pilkkomisen. Mitä ? Minuako hän kysyi ?
En, en menisi. Olen hänelle edelleen hieman vihainen. Tai tämä on aika kummallista. En edes tunne häntä ja olen hänelle vihainen. Mikä minua riivaa ?

- Celine ! Oletko keittiössä ? Maria huuteli.

- Täällähän minä ! huusin ja viskaisin punaisen essun samalla lipaston päälle.

- Nialilla on sinulle asiaa, hän sanoi ja katosi kellariin jatkamaan töitään.

- Noh ? sanoin ja nojasin ovenkarmiin.

En mennyt lähelle, parempi pitää parin metrin turvaväli. Ties minkä tomaattipommin hän on väsännyt taskuunsa.

- Se eilinen....

Hän repesi taas tuhannen kerran nauramaan. Hehe hauskaa.

- Anteeks, siis siitä eilisestä. Mä hyvitän tän sulle joskus, hän sanoi ja väläytti hymyn.

- NIALL ! Siis NIALLER ! Sofia kailotti portaista.

Näin kuinka Nialia ei olisi kiinnostanut pätkääkään koko tyyppi. Hän on selvästi saanut tarpeekseen hänestä.
Mikä on tietysti ihan ymmärrettävää, ei hänessä nyt kuitenkaan sen suurempaa vikaa ole, meissä kaikissa on. Mutta kun hän vain jaksaa paasata.....

- Mitä sä täällä teet ? hän hihkaisi ja näpläsi samalla hiuksiaan.

- Tulin Celinen juttusille.

Sekunnin murto-osassa hän siirsi katseensa kohti minua.

- Mitä oikein yrität pelata hänen kanssaan ? luin hänen huuliltansa.

Pyörittelin vain päätäni. Enhän minä yritä mitään. Vai yritänkö ?

- Noh, mutta nähdään neidit, hän sanoi ja sulki oven.

Jäimme seisomaan molemmat eteiseen, Sofia katsoi minua murhaavasti.

- Mitä sä niinku pelaat ? hän sanoi ja käveli portaat alas, melkein viereeni.