Oletin, ettei rakkaus voisi tulla tielleni. Tulin tänne opiskelemaan, en rakastumaan. Omistinhan minä rallikuskin luonteen. Eikä rallikuskin eteen tulisi mikään.
19 K. Mahtavaa 💗 TACK. Ja varotan tästä luvusta, sillä tästä voi tulla ihan mitää vaa :D
Heräsin Nialin pehmeään kosketukseen, joka vaelsi ihollani. En avannut silmiäni, sillä pelkäsin hänen lopettavan. Tunsin hänen hengityksensä vaeltavan pitkin ihoani. Se oli lämmintä ja hiukan kutittavaa. Hän kutitti nenänpäätäni sormellaan ja äänistä päätellen painui takaisin peiton alle. Vilkaisin sivusilmällä hänen suuntaansa ja silmäni olivat sulaa vahaa.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
- Miksi sä lopetit ? inisin kuin nälkäinen hyttynen.
- Sä nukuit, hän tuhisi tyynyä vasten.
- Enkä nukkunu, jatkoin maristen ja etsin Nialin kädet esille hänen peittonsa alta.
Hän avasi silmänsä ja tuijotimme toisiamme tiiraillen. Tunsin elämän virran sisälläni. Aivan kuin olisin herännyt täysin uuteen elämään. Tilanne oli tuttu mutta siinä oli jotakin uutta. Niallerin silmät etsivät katseellaan jotakin mihin kiintyä.
- Oonko mä koskaan sanonu sulle kuinka kaunis sä olet ? hän huokaisi.
- Älä taas, nauroin niin, että hampaatkin näkyivät.
- Mä osaan nyt arvostaa tätä, sun jokaista piirrettä, oon tajunnu kuinka ainutlaatuista tää vaan on, hän runoili.
Katsoin häntä alta kulmieni.
- Älä taas höpötä tota sun turhaa liirunlaarumia, käskin ja vedin itseni vasten Nialin paljasta vartaloa.
Katselin hänen kasvojaan, joista erotin pienet kuopat sekä arven, joka jöllötti hänen otsassaan, lähellä hiusrajaa. Silmiä, jotka hohtivat hiukan hämärässä huoneessa viestittäen jotakin sanatonta.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
- Sä oot ollu hidas & niin oot vieläkin, hermostuin ja vieritin käteni vasten Nialin lämmintä selkää.
- Kiitos kohteliaisuudesta, hän nauroi ja nuolaisi samalla kevyesti huuliaan.
Olin kiusallani hidas ja vieritin kättäni pitkin tuota niskaa. Niall suorastaan kehräsi käsittelyssäni.
- Sinä tässä nyt hidas olet, hän tuhahti ja hyökkäsi huulineen kimppuuni.
Meinasin haukkua hänet kärsimättömäksi mutta päätin pitää suuren suuni kiinni, juuri viime hetkellä. Nialin huulet olivat vain jotakin niin mysteeristä. Niissä oli aina jotakin uutta ja yllättää, ne olivat kuin pikkutarkka palapelin pala, jotka täytti sisälläni myllertävän aukon. Suutelin häntä takaisin hiljaa nauttien. Niall veti minut äkisti päällensä, rikkomatta kosketusta. Unohdin kaiken mikä päässäni liikkui, en stressannut mistään, en miettinyt paljonko kello oli tai olinko ilmoittanut kellekkään tulostani. Osasin kerrankin unohtaa kaiken.
Samalla minusta tuntui, etten saanut hänestä tarpeekseen. Sisimpäni huusi lisää ja aina vain lisää.
- Nialler, huokaisin huulteni välistä ja avasin hetkeksi silmäni.
Tunsin Nialin vahvat kädet vasten puoliksi paljasta selkääni. Ne olivat kuin jotakin taikaa. Vaikka olin tuntenut ne monesti, ne yllättivät. Halusin ikuistaa tuon kosketuksen tunteen muistoihini sellaisena kuin sen tunsin. Muisteluni jäi lyhyeen kun hän oli alottamassa jo uutta kierrosta.
SEURAAVA PÄIVÄ
Juoksin Nialin vanavedessä koulun rappusia ylös. Vilkuilin sivusilmällä seinällä olevaa kelloa, joka viestitti kiusallaan kuinka huono ihminen nyt olinkaan. En ollut ikinä myöhässä mutta nyt olin. Kauniit kaksikymmentä minuuttia, aivan liian pitkä aika. Niall hyökkäsi vasten luokan ovea ja paukutti sitä hermostuksissaan, naama punoittaen. Astelin hänen vieräänsä hiuksiani haroen jotten näyttäisi puskasta nousseelta.
Luokan ovi napsahti auki ja Mrs. Greenhill tuijotti meitä pienillä silmillään.
- Pariskunta Horan, hän huokaisi pistävästi tutkaillen.
- Huomenta. Olemme syvästi pahoillamme tästä, Niall avasi suunsa.
Hän nyrpisti nenäänsä ja avasi oven niin, että juuri mahduimme sujahtamaan sisään luokkaan. Silmäparit tuijottivat meitä kuin suurtakin ihmettä. Hymyilin vain kauniisti ja pidin Nialin käsivarresta kiinni. Kuulin Harryn vislaavan jostain ja Niall näytti huomaamattomasti hänelle peukkua, niin etten mukamas huomannut sitä. Istahdin vapaalle tuolille luokan taakse ja Niall meni Harryn luokse lupani turvin.
Olin onnellinen, hymyilin ja nautin elämästä. Silti seinällä tikittävä kello vei minua yhä lähemmäksi hetkeä jona lentokoneen pyörät irtoaisivat Irlannin maaperältä, enkä ehkä näkisi sitä enää koskaan uudelleen. Niin, en enää koskaan.
Joo. Tää nyt on mikä on :D Kirjotuskärpänen vaan puraisi.
Kommentoikaa/votetkaa 💕❤️
xxx
KIVSUA VIIKONLOPPUA IHANAT 💖
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
