Autiotalo

Luku 1. Yö autiotalossa

"Minä en edelleenkään pidä tästä ideasta", Meri huomautti nelikon kävellessä kohti vanhaa autiotaloa.

Meri oli harvoin innoissaan poikien keksimistä ideoista. Tyttö omisti ruskeat hiukset ja suklaanruskeat silmät, kuten tämän veli, Tomikin.

"Olet silti täällä. Vielä voit luovuttaa. Minä uskon, että pärjäämme kyllä kolmestaankin", Tomi vastasi.

"Ai, että minä olisin teidän kahden kanssa? Älä luulekaan jättäväsi minua Meri", vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen Siina loi vaativan katseen Meriin.

"En en, kyllä minä olen tulossa mukaan, mutta en vain pidä tästä ideasta", Meri vastasi huokaisten.

Vanhasta autiotalosta ja sen historiasta oli vuosien mittaan kuulunut kylässä monta erilaista tarinaa. Laajimmalle levinnyt tarina kertoi viisihenkisestä perheestä, joka asui talossa 1900-luvun alussa. Perheen keskimmäisen lapsen kerrotaan olleen mielisairas niin kuin äitinsä. Äitinsä kuoltua poika tappoi isänsä ja kolme lasta jäi orvoiksi. Tytöt lähtivät yhdessä karkuun poikaa ja elivät monta vuotta kaukana kylästä. Heillä ei ollut aavistustakaan mitä poika teki sillä välin. Poika yritettiin moneen kertaan vangita ja viedä mielisairaalaan, jonne hän kaikkien mielestä kuului, mutta häntä ei saatu kiinni. Sen sijaan poika tappoi ainakin kaksi miestä, jotka häntä olivat yrittäneet vangita. Sen jälkeen kukaan ei enää astunut jalallaankaan taloon tai sen pihalle ja kaikkia kylän asukkaita kiellettiin menemästä lähellekään taloa. Vuosien kuluttua kaksi siskosta palasi takaisin kylään, koska he tarvitsivat veljensä allekirjoituksen taloon ja sen omistukseen liittyviin asioihin. Molemmat siskokset pelkäsivät edelleen veljeään, eivätkä olisi halunneet nähdä häntä. Sisälle päästyään, aikuisiksi kasvaneet sisarukset tapasivat toisensa. Mies tunnisti kaksi siskoaan ja hetken he juttelivat rauhallisesti. Sitten mies tarttui veitseen ja yritti tappaa isomman sisarensa. Pienempi siskoista kuitenkin kaivoi taskustaan mukaan ottamansa puukon ja iski sen veljensä selkään. Sisarukset olivat saaneet nimen papereihin ja lähtivät kylästä. He eivät kuitenkaan voineet kaiken jälkeen enää elää normaalia elämää ja nuorempi vietiin lopulta mielisairaalaan. Hän sai selkään puukottajan maineen ja ehkä ihan syystäkin. Vanhempi siskoksista palasi takaisin kylään, kun ei muuta paikkaa keksinyt ja myöhemmin hänet löydettiin kuolleena hautausmaalta vanhempiensa haudan vierestä.

Nuoret halusivat selvittää talon historiaa paremmin, vaikka heitä oli kielletty. Tomi oli saanut siskonsa Merin lisäksi suostuteltua mukaan myös Siinan ja Martinin. Martin oli joukon hiljaisin mustahiuksinen poika, jolla oli vihreät silmät ja joka oli kaikkein kiinnostunein talon historiasta. Martin ja Tomi olivat innoissaan talossa yöpymisestä ja Siinakin oli lähtenyt mielellään mukaan. Ainoa, joka ei ideasta pitänyt, oli Meri.

"Siinä se nyt on", Tomi sanoi heidän saapuessaan talon pihaan.

"Aika hieno, vaikka onkin ränsistynyt yli sata vuotta vanha talo", Martin sanoi.

"Onko varmaa, että se ei hajoa, kun olemme sisällä? Se ei näytä enää kovin kestävältä", Siina kysyi.

"Meitä on kielletty tulemasta tänne ja syyksi on sanottu, että talo on vanha ja siksi vaarallinen. Tuskin se kuitenkaan on ainoa syy", Tomi huomautti.

Nuoret lähtivät kohti taloa. He kurkistelivat ikkunoista sisään ja lopulta jäivät seisomaan suuren oven eteen. Pojat vilkuilivat toisiaan ja käänsivät sitten katseensa tyttöihin. Tytöt taas katsahtivat toisiinsa ja peruuttivat pari askelta kuin sovitusti. Martin tuijotti Tomia eikä aikonutkaan liikkua minnekään. Tomi oli idean keksinyt, joten hän saisi mennä edeltä. Tomi avasi hitaasti oven ja astui kynnyksen yli. Sisälle tuli riittävästi valoa, joten lamppuja ei vielä tarvittu. Tomin jälkeen ovesta astui Martin ja tytöt tulivat sisälle lähes yhtä aikaa. Nuoret kiersivät yhdessä talon ja he kävivät myös yläkerrassa, vaikka portaat näyttivät lahoilta. Kaikkien onneksi ne kuitenkin kestivät ja nuoret palasivat takaisin käytävälle, josta olivat kierroksen aloittaneet. Talossa haisi hieman ummehtuneelle, mutta hajuun tottui nopeasti. Sisällä ilma oli myös hieman viileämpää kuin ulkona. Nuoret päättivät nukkua tilavassa aulassa, jossa oli seinät vain kahdella sivulla. He laittoivat makuupussinsa vierekkäin päät ulkoseinään päin. Ulkoseinällä oli kaksi suurta ikkunaan, joista aurinko pääsi sisään. Makuupussit laitettuaan pojat lähtivät tutkimaan taloa vielä tarkemmin. Yläkertaan he eivät enää menneet, mutta alakerrassakin oli useita huoneita. Yläkerrassa oli huoneita neljä. Kolmen makuuhuoneen lisäksi oli yksi suuri varasto, jota oli luultavasti käytetty ikään kuin vaatehuoneena. Alakerrassa, aivan nukkumapaikan vieressä vasemmalla, oli ovi, josta pääsi suureen makuuhuoneeseen. Alakerran yksi huoneen ovista oli lukittu, mutta oven vieressä seinässä luki "Työhuone".