AvaKouluviikko oli mennyt nopeasti. Oli jo perjantai ja lähtisin pian Felixin bileisiin Zoen kanssa. Olin ollut koko ajan hänen ja poikien kanssa. Olin myös jutellut muutaman kerran James Highin ja Ethan Wilsonin kanssa. He olivat oikein mukavia. Nat kertoi, että ei ymmärtänyt miksi he hengailivat sellaisen kanssa kuin Connor.
En ollut puhunut Connorille sen tiistaiepisodin jälkeen. En ollut edes nähnyt häntä koulussa sen jälkeen. Kun olin kysynyt asiasta Jamesilta ja Ethanilta, he vain olivat vaihtaneet aihetta. Huomasin heidän salaavan jotain, mutta en kysellyt enempää.
Olin myös tutustunut Zoen poikaystävään. Felix oli osottautui Natin ikäiseksi ja ihan mukavaksi. Kun olin hänen seurassaan kahdestaan, hän oli todella rento, mutta Zoen kanssa hän muuttui hermostuneeksi. Enkä siis tarkoita pahalla tavalla. Hän tykkäsi Zoesta niin paljon, että ei pystynyt olemaan normaalisti hänen seurassaan.
~~~~~
Kello oli 7.00 pm ja olin seisomassa kerrostalon parkkipaikalla. Bileet alkaisivat yhdeksältä, mutta olin luvannut mennä auttamaan Felixiä ja Zoea järjestelyissä. He tulisivat hakemaan minut hetkenä minä hyvänsä.
Pian Felixin musta Audi saapui pihaan. Avasin oven ja hyppäsin sisälle. "AVAA!" Zoe huusi etupenkiltä. "ZOEE!" huusin takaisin. Siitä oli tullut joku meidän tervehdys. "Moi" sanoin Felixille, joka vain hymyili tervehdykseksi.
"Vittu, vähän näytät hyvältä!" Zoe sanoi, kun kääntyi katsomaan minua. Minulla oli päälläni musta, tiukka mekko, jonka selkäosa oli pelkkää pitsiä. Ostin sen silloin, kun olin Zoen kanssa shoppailemassa. Olin myös ostanut mustat korkokengät, jotka minulla oli jalassa. Meikkini oli aika normaali. Olin kihartanut hiukseni niin kuin normaalistikin.
Zoe näytti tyrmäävältä. Kaikki pojat yrittäisivät saada hänet sänkyyn, jos hän olisi sinkku. Hänellä oli päällä punainen, tiukka mekko. Siinä oli valtava kaula-aukko, joka toi hänen rintansa esille. Se kuitenkin sopi hänelle.
Olimme pian Felixin talolla. Nousimme pois autosta ja menimme taloon. Se oli iso omakotitalo, ilmeisesti Felixin vanhemmat olivat rikkaita. Hän oli kertonut asuvan kahdestaan veljensä Michaelin kanssa.
"Te tulitte!" joku huusi ja tuli meitä vastaan ovelle, perässään kolme muuta ihmistä. "Ava, tässä on veljeni Michael" Felix sanoi osoittaen poikaa, joka oli huutanut meille. "Ja tässä ovat Bonnie, Leo ja Oliver" hän kertoi vielä.
"Mitä me vielä odotellaan? Nyt paikat kuntoon, että päästään aloittamaan!" Michael sanoi ja muut vain nyökyttelivät.
Minut määrättiin hakemaan kaljaa Michael kanssa, kun muut jäivät järjestämään taloa. Michael oli kuulemma vuoden Felixiä vanhempi, joten hän sai ostaa laillisesti alkoholia. Otimme Felixin Audin ja lähdimme.
"Millaista Suomessa on?" Michael kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. "Kylmää" vastasin yksinkertaisesti. "Olen aina halunnut käydä siellä" hän kertoi.
"Miksi? Minä halusin vain mahdollisimman nopeasti pois sieltä. Talvella on -30 ja kesällä -3. Talvella lunta ei ole, mutta kun sitä tulee, sitä tulee 30 senttiä kerralla. Kesälläkin sataa lunta. Mutta on siellä ihan mukavaa" kerroin.
"Miksi lähdit vaihto-oppilaaksi? Eivätkö suomalaisten bileet olleet tarpeeksi rajuja sinulle?" hän vitsaili. "Oikeastaan nämä bileet ovat minulle ensimmäiset" sanoin vähän nolostuneena. "Sinun ensimmäiset bileet ikinä?" hän sanoi kysyvästi. Nyökkäsin.
"En olisi uskonut. Näytät juuri niiltä 16-vuotiailta tytöiltä, jotka on joka ilta bilettämässä. Ei millään pahalla siis" hän sanoi. Pyöräytin vain silmiäni enkä sanonut enään mitään.
~~~~~
Heräsin kuiskutteluun, joka kuului ympäriltäni. Päässäni jyskytti hieman, mutta ei pahasti. En muistanut mitään bileistä. Viimeisin muistikuvani oli ollut se, kun Zoe työnsi käteeni siiderin.
Avasin silmäni ja näin ihmisiä sängyn ympärillä. Logan istui tuolilla vieressäni, Jaxon istui sängyn jalkopäässä ja Nat sekä Dylan seisoivat.
"Vihdoin heräsit" Nat sanoi. "Mikä olo? Onko paha krapula?" Jaxon huusi. "Nälkä. Ei edes ole paha" vastasin ja nousin istumaan. Vasta silloin katsoin ympärilleni. En tiennyt yhtään missä olen.
"Miten sinulla ei ole krapula? Joit vaikka kuinka paljon" Dylan ihmetteli. "Meillä suomalaisilla on hyvä viinapää. Missä muuten olen?" kysyin. "Loganilla" Jaxon kertoi.
Käänsin katseeni Loganiin, joka ei ollut sanonut vielä mitään. Hän hymyili minulle. Hymyilin takaisin. Hän kuitenkin nousi ylös tuolistaan.
"Tule syömään aamupalaa" hän sanoi ja katosi huoneesta pojat perässään. Seurasin heitä keittiöön. Siellä oli valmis aamupala. Pojat istuivat jo pöydässä kahvikuppien kera. Kaadoin itselleni kahvia ja liityin heidän seuraan. Istuin pöydän päähän laitetulle tuolille.
"Voiko joku kertoa, mitä eilen tapahtui?" kysyin, kun voitelin leipää. "Etkö muista?" Logan kysyi. Pudistin päätäni.
"No, joit aika paljon. Kun olit jo aika humalassa, olit löytänyt Connorin. Emme tiedä, miten hän sinne päätyi, kuitenkin juttelit hänen kanssa. Haimme sinut pois ja käskimme Zoen vahtia sinua. Pian kuitenkin löysimme sinut uudelleen Connorin luota ja teillä oli vähän muuta juttua kuin pelkkää juttelua" Dylan kertoi.
"Voi vittu, Connorin kanssako? Ei saatana" sanoin ja peitin naamani käsilläni. "Niin. Sitten raahasimme sinut Natin autoon ja hän toi meidät tänne. Laitoimme sinut nukkumaan sänkyyni ja me muut nukuimme olohuoneessa" Logan viimeisteli tarinan.
"Helvetti, ette arvaakkaan kuinka häpeissäni olen" sanoin pidellen naamaani edelleen käsissäni. "Voi kyllä me arvataan. Kaikille on käynyt joskus noin" Jaxon sanoi lohduttavasti.
"Mutta oikeasti, kiitos ihan vitusti, että haitte minut pois Connorin luota. Ei helvetti, jos jotain muutakin olisi tapahtunut" sanoin. "Eipä mitään" Logan sanoi.
"Kuka haluaa tupakkaa?" Nat sanoi ja ojensi avaamatonta tupakka-askia.
"MINÄ!" huusimme kaikki yhteen ääneen ja aloimme nauramaan.
Words count: 803
Älkää välittäkö kirjotusvirheistä, kirjotin nopeasti puhelimella. Tänään tulevien lukujen jälkeen ei varmaan tule lukuja n. kahteen viikkoon, koska lähetään reissuun eikä siellä oo nettiä. Hyvää viikonloppuu kaikille!🌞🌈🌸
YOU ARE READING
Something More | Finnish
RomanceAva Anderson on 16-vuotias suomenruotsalainen tyttö. Hän on lukionsa fiksuin oppilas, mutta tietämisestä ei ole ikinä ollut apua suosituksi tulemisessa. Kerran hikke, aina hikke. Mutta eräänä päivänä lukiosta pääse yksi oppilas Australiaan vuodeksi...