(Kuvitelkaa toi miehen kätenä)
AvaTuijotin edessäni seisovaa mieslääkäriä. Hän ojensi kätensä ja yritti työntää minulle kahta kyynersauvaa. En tehnyt elettäkään niiden vastaanottamiseksi. Istuin vain sänkyni reunalla.
"Ava, tiedät vallan mainiosta, että jos et pysty kävelemään näillä, et saa lähteä täältä ylihuomenna" lääkäri sanoi ja laski kepit nojaamaan sänkyäni vasten. "Kyllä minä niillä pystyn kävelemään. Nyt vain väsyttää vähän" vakuuttelin lääkärille.
"Ongelma, ei sinun ole pakko, jos et haluat. Ei sinun tarvitse päästä vielä kotiin. Pärjäät täälläkin ja me tulemme käymään joka päivä, jos haluat" Logan sanoi ja istui viereeni. Hän kietoi käsivartensa hartioideni ympärille. Kuulin muidenkin mutisevan jotain saman tyylistä.
Kaikkien mielestä tämä päivä oli jotenkin erikoinen päivä, koska kävelisin ensimmäisen kerran sen Connorin jutun jälkeen. Itse ajattelin sitä vain ihan normaalina päivänä muiden joukossa. En välittänyt hirveästi, että kuka olisi paikalla katsomassa tai olisiko kukaan. Mutta muut eivät olleet ottaneet kielteistä vastausta kuuleviin korviinsa. Siksi koko huone oli täynnä porukkaa. Nat, Jaxon, Dylan ja Zoe istuivat tuoleilla sängyn vieressä ja Felix, James sekä Ethan seisoivat sängyn toisella puolella. Ja tietysti Logan oli vieressäni.
"Tänne jääminen ei ole vaihtoehto. Haluan takaisin kotiin ja kouluun. En ole saanut melkein kahteen viikkoon megistä, koska täällä ei saa juoda sitä, joten minähä menen kotiin ylihuomenna" sanoin ja tartuin keppeihin. Otin niistä kunnollisen otteen ja nousin seisomaan.
Heilun hetken paikallani, mutta se loppui heti, kun tunsin Loganin käden alaselässäni. Sitten aloin kävelemään. Se oli hankalaa ja liikuin hyvin hitaasti, mutta liikuin kuitenkin. Viisi minuuttia pyörittyäni huonetta ympäri kävelin takaisin sängylle ja istuin sen päälle huohottaen.
"Sehän meni hyvin. Uskon, että pääset ylihuomenna kotiisi. Mutta vaikka täällä ei saa juoda energiajuomia se ei tarkoita, että niitä kannattaisi juoda muuallakaan. En minä voin sinua estäkään, mutta toivon, etä ajattelet omaa parastasi" lääkäri sanoi ja poistui huoneesta.
Olimme hetken hiljaa ja sitten aloimme nauramaan. "Minäkö eläisin ilman megistä? Bitch, please" sanoin nauraen. Juttelimme jonkun aikaa naureskellen, kunnes Felix tajusi katsoa kelloa ja huomasi sen olevan lähemmäs yhdeksää.
"Hei, meidän pitäisi lähteä. Michael lupasi tulla yhdeksältä hakemaan ja jos meitä ei näy, hän lähtee takaisin yksin" Felix sanoi. Muut nyökyttelivät päitään ja nousivat seisomaan, keräten tavaroitaan.
Felix, Ethan ja James olivat tulleet Michaelin kyydillä ja Logan, Zoe, Dylan ja Jaxon Natin kyydillä. Michael oli luvannut tulla hakemaan heidät poiskin, mutta kerran odotettuaan Felixiä puoli tuntia, hän sanoi, että jos he eivät ole ulkona, ku, hän tule, hän lähtee ilman muita.
"Menkää vain, tulen pian" Logan sanoi ja muut nyökkäsivät. He sanoivat minulle vain moikat ja katosivat ovesta.
"Lupaathan, että kävelet noilla kepeillä, jotta pääset pois ylihuomenna?" Logan kysyi ja kietaisi kätensä ympärilleni, kun istuimme vierekkäin sängylläni. "Tietysti" mumisin vastaukseksi. "Hyvä, koska en usko, että kestät jätkiä enään hetkeäkään ilman sinua" hän sanoi ja naurahdin hiljaa.
Istuimme siinä hetken, mutta sitten Logan keskeytti hiljaisuuden: "Minun pitäisi varmaan mennä." Hän nousi seisomaan ja yritti lähteä, mutta ehdin napata hänen vasemmasta kädestään kiinni.
Olin juuri sanomassa 'älä mene' tai jotain sellaista, kun huomasin pienen A-kirjaimen hänen nimettömässään.
"Mikä tuo on?" kysyin. Loganin ilme muuttui het nolostuneeksi ja hän vastasi: "Tatuointi." "Sinä otit tatuoinnin? Miksi?" kysyin. Hän katsoi hetken sormeaan ja huokaisi. "Etkö ymmärrä? Siinä on A. A = Ava. Otin sen, koska en halua unohtaa sinua koskaan" hän sanoi katsoen jalkojaan.
"Hei" sanoin nostaen hänen leukaansa kädelläni, jotta hän katsoisi minua suoraan silmiin. "Mielestäni se on söpöä" kerroin ja sain hymyn nousemaan hänen huulilleen. Hän liikkui lähemmäs kasvojani ja suuteli minua.
Irtaannuin suudelmasta ja hymyilin Loganille. "Minä rakastan sinua" hän kuiskasi. "Minäkin sinua"
Words count: 569
Viime viikolla ei tullu uutta lukua, kun olin kipeänä eikä oiken kirjottamisesta tullut mitään, mutta nyt sitten tuli. Toivottavasti tykkäätte! ilysm❤
YOU ARE READING
Something More | Finnish
RomanceAva Anderson on 16-vuotias suomenruotsalainen tyttö. Hän on lukionsa fiksuin oppilas, mutta tietämisestä ei ole ikinä ollut apua suosituksi tulemisessa. Kerran hikke, aina hikke. Mutta eräänä päivänä lukiosta pääse yksi oppilas Australiaan vuodeksi...