Something More | Finnish

Hey, are you crying?

Connor

Kävelin hiukan ontuen koulun käytävää pitkin. Haaraväliini sattui, kiitos Avalle. En tiennyt mikä minuun oli mennyt. Miksi olin ahdistellut sitä ämmää? Ämmä hän oli, siitä ei voisi väitellä. Mutta miksi tein sen?

Yhtäkkiä tunsin käden selässäni. Se käänsi minut ympäri ja työnsi minut selkä edeltä nojaamaan lokeroihin.

"Et vittu enään ikinä koske Avaan!" Jaxon Jones huusi nenäni edessä pidellen minua paitani kauluksesta.

"Jax!" kuulin Loganin äänen Jonesin takaa huudon. Näin Loganin, Jamesin, Ethanin, Jordanin, Nathanin, Dylanin, Felixin ja Zoen juoksevan meitä kohti. Ava tuli viimeisenä.

"Jax! Lopeta! Hän ei ole sen arvoinen!" Ava huusi ja yritti repiä Jonesin irti kimpustani.

"Vittu, et enään ikinä koske häneen! Ymmärrätkö?!" Jones huusi. Nyökäytin päätäni hieman ja hän päästi irti kauluksestani.

"Vittu mitä paskaa Connor. Oliko aivan pakko? Kaiken sen avun jälkeen, minkä olet saanut meiltä?" Jordan kysyi, kun muut kerääntyivät itkevän Avan ympärille.

En vastannut. En tiennyt mitä sanoa. He olivat auttaneet minua paljon sen jälkeen, mitä tein Zoelle. Silloin lupasin, että en koskisi enään ikinä naiseen sillä tavalla. Se lupauksen pitäminen onnistuikin aika hyvin.

Jordan meni muiden luokse. Huomasin Zoen kävelevän luokseni. Hän pysähtyi vajaan metrin päähän minusta.

"Mitä asiaa?" tiuskaisin katsoen häntä suoraan silmiin. Hän vain astui pari askelta lähemmäs minua. "Vai haluatko jatkaa siitä mihin jäätiin viimeksi?" kysyin tällä kertaa silmääni iskien.

Hän vain katsoi minu silmiin. Seuraava asia minkä tunsin, oli Zoen nyrkki leussani. Hän löi yllättävän lujaa, jonka seurauksena horjahdin taaksepäin pidellen leukaani.

"Et vittu enään ikinä pelleile ystävieni kanssa tai kadut, että synnyit!" Zoe sähisi päin naamaani.

Sen sanottuaan hän kääntyi ja käveli takaisin muiden luo, jotka olivat juuri lähdössä. "Ei helvetti Zoe, mitä menitkään tekemään" kuulin Nathanin huokauksen.

Muut löivät Zoen kanssa ylävitoisia ja Ava halasi tätä. "Ei vittu, sinähän olet yksi hiton kova muija" Ava sanoi aika kuuluvaan ääneen ja muut alkoivat nauramaan.

Sitten he lähtivät. He katosivat jonnekin jättäen minut katsomaan heidän peräänsä. Laskeuduin maahan istumaan nojaten samalla kaappeihin.

He olivat jotenkin taivutelleet parhaat kaverini puolelleen. Jamesin, Ethanin, Loganin ja jopa oman veljeni Jordanini.

Toki tiesin, että Logan oli Nathanin, Dylanin ja Jaxonin ystävä, mutta en ajatellut, että jos hänen pitäisi valita meidän väliltä, hän valitsisi heidät.

Jamesin olin tuntenut 6-vuotiaasta asti. Olin ollut yksin uimassa ja James oli nähnyt minut. Hän tuli surullikseksi, koska olin surullinen. Niinpä hän tuli juttelemaan kanssani. Meistä oli tullut heti parhaat ystävykset. Hän oli tukenut minua, vaikka olin tehnyt virheitä ja satuttanut häntä. Hän oli aina paikalla, kun häntä tarvitsi.

Loganin tapasin kolme vuotta myöhemmin Jamesin 9-vuotissyntymäpäivillä. Heidän vanhempansa tunsivat toisensa ja niin hekin tunsivat toisensa. Ystävystyin hänen kanssaan. Pian sain tietää hänen olevan rinnakkaisluokallani ja niin sain hyvä tekosyyn tavata häntä koulussakin.

Ethaniin olin tutustunut, kun hän oli muuttanut Brisbanesta Sydneyhyn meidän ollessa 11-vuotiaita. Hän oli tullut meidän luokalle. Ensimmäisen vuoden ajan olimme kuin toistemme pahimmat viholliset. Kiusasin häntä aina, kun oli tilaisuus. Mutta kerran jouduin itse pulaan. Hän päätti kuitenkin olla reilu ja auttaa minua. Sen jälkeen sovimme ikään kuin rauhan. Hän alkoi viettää aikaa Jamesin, Loganin ja minun kanssa.

Siitä lähtien olemme olleet erottamaton nelikko. Tai siis olimme ennen kuin Ava tuli. Logan oli välillä Nathanin, Dylanin ja Jaxonin kanssa, mutta enemmän meidän kanssa, joten se ei vaikuttanut mihinkään.

Mutta Avan takia Logan on alkanut erkaantua meistä. Hän viettää paljom enemmän aikaa muiden kanssa. Se vituttaa minua eniten. Olimme erottamattomat viisi vuotta. Viisi vitun vuotta. Sitten yksi vitun suomalainen tyttö tuli ja tuhosi kaiken.

"Connor?" kuulin äänen, joka rikkoi miettimishetkeni. Nostin katseeni kengistäni ja kohtasin Jamesin huolestunet silmät. Hän laskeitui istumaan viereeni.

"Miksi teit sen?" hän kysyi minulta hiljaa. En vastannut, koska en tiennyt mitä voisin sanoa. "Vastaa" hän sanoi äkäisesti.

En vieläkään sanonut mitään. "Nyt helvetti vastaa!" hän huusi, mikä sai minut järkyttymään. En ole ikinä kuullut hänen huutavan kellekään. Hän on aina niin kiltti eikä ikinä töykeä muille.

"Vastaa" hän vielä kuiskasi. "En tiedä" kuiskasin hiljaa takaisin. "Mutta lupaan, etten tee hänelle enään koskaan mitään pahaa" sanoi yrittäen olla vakuuttava, vaikka en itsekkään uskonut mitä sanoin.

"Niin lupasit viimeksikin. Mistä tiedän, että voin luottaa sinuun?" hän kysyi ja katsoi minua. "Sinun täytyy vain yrittää" vastasin katsoen häntä suoraan silmiin.

Hänen silmistään heijastui huolestuneisuus ja surullisuus. "Minä yritän" hän sanoi ja veti minut halaukseen.

"Kiitos" kuiskasin hänen korvaan. Tunsin yhden kyyneleen valuvan poskeani pitkin ja tippuvan Jamesin paitaan.

"Hei, itketkö sinä?" hän kysyi huvittuneena, vetäen itsensä pois halauksesta.

"En" sanoin nopeasti ja pyyhkäsin silmäni. "Lähdetäänkö jonnekin? Lintsataanko seuraavat tunnit?" James kysyi.

"Kelpaako McDonalds?" vastasin kysymyksellä ja nousin ylös. Niin nousi Jamesinkin.

"Kysytkin vielä" hän vastasi nauraen. Niin lähdimme kulkemaan yhdessä kohtia ovea.

Words count: 752
Sain just äsken tietää, että täällä voi ladata puhelimen, nii tulee vähän aikasemmin lisää. Nyt saitte vähän Connorin näkökulmaa asioihin. Jos joku haluaa tulla ehottelee, että mitä tässä vois tapahtuu (siis juoni on aika selvä, mutta jotain pieniä juttuja) nii addatkaa snäpis ilonaperanen ja tulkaa juttelee! ilysm❤