Cardiff

Kuudes osa

I hope that you see right through my walls.

- Christina Perri: Arms

**

"Henkinen muistio itselle: älä tee palveluksia toisille. Se ei koskaan pääty hyvin", Jazz mumisi peilikuvalleen.

Hänen peilikuvansa ei vastannut, vaan tyytyi näyttämään hillityn ahdistuneelta. Asialla saattoi olla jotakin tekemistä sen kanssa, että hänen peilikuvallaan oli yllään tiukkaakin tiukemmat nahkahousut ja enemmän hiuslakkaa ja meikkiä kuin kertaakaan sitten – no, vuosiin. 22-vuotiaalle bändi-Jazzille kyseessä oli ollut normaali viikonloppuasu. 28-vuotias murhatutkija-Jazz sen sijaan toivoi sydämensä pohjasta, että kukaan ei päättäisi murhata ketään pubissa tämän nimenomaisen illan aikana, tai hänen kollegansa eivät enää koskaan pystyisi katsomaan häntä silmiin nauramatta.

"Jazz, oletko valmis?"

"Teoriassa", Jazz mutisi ja yritti nykiä avonaisella selällä varustettua seeprakuvioista toppia paremmin paikoilleen.

Chardin mielestä "teoriassa" oli ilmeisesti täysin tyydyttävä vastaus, sillä hän työnsi oven auki ja harppoi sisälle huoneeseen. Hänellä oli kädessään Jazzin kitara ja kasvoillaan leveä hymy.

"Me aloitetaan ihan kohta. Max on tosi onnessaan, kun innostuit mukaan."

Jazzin teki mieli korjata, että teknisesti ottaen innostua ei ollut oikea verbi. Alistunut olisi ollut parempi vaihtoehto, tai antanut periksi. Jos rehellisiä oltiin, hän olisi ollut paljon mieluummin esiintymislavan toisella puolella iso tuoppi kädessä ja normaaleissa vaatteissa. Mutta sitten Maxin kitaristi oli murtanut toisen kätensä vain pari viikkoa ennen pubin uusien bändien iltaa ja Max oli katsonut Jazzia koiranpentukatseella ja Jazz oli muistanut, miten harvinaisen hyvin Max oli suhtautunut hänen leikin-superetsivää-hylätyssä-hotellissa-ja-saatan-tulla-murhatuksi-suunnitelmiinsa, ja ennen kuin hänen aivonsa olivat ehtineet kiriä kiinni hänen kielensä oli hän jo ehtinyt ilmoittaa, että voisi tuurata Maxin kitaristia. Heidän settinsä oli kutistunut kymmenestä kappaleesta viiden kappaleen mittaiseksi ja Jazz oli käyttänyt parin viikon ajan kaiken vapaa-aikansa yrittäen opetella kappaleet ulkoa. Onneksi kitaraosuudet eivät olleet kovin monimutkaisia, joten hän saattaisi teoriassa selvitä tästä illasta jopa hengissä.

"Totta kai Max on onnessaan, hän sai tahtonsa läpi", Jazz hymähti. "Mistaken Identity on koossa jälleen. Tosin en ole varma, sopiiko se nimi enää."

"Onko parempia ehdotuksia?"

"Miten olisi Tohtori, Etsivä ja Basisti?"

"Ja rumpali", Chard muistutti.

"Ja rumpali", Jazz huokaisi ja nosti kitaran hihnan päänsä yli. Siinä oli yksi nainen, joka ei ollut ilahtunut pätkääkään Maxin korvaavasta kitaristista – kiitos sen tosiasian, että oli melko ilmiselvästi rakastunut Maxiin. Jazz ei olisi lainkaan yllättynyt, jos saisi rumpukapulasta kesken esityksen. Mutta toisaalta, siihenhän hän oli jo tottunut – ja yksi mustasukkainen rumpali oli sentään pienempi uhka kuin mustasukkainen Emmeline Vance, joka tiesi täsmälleen, miten suorittaa murha ja piilottaa ruumis jäämättä kiinni.

"Oletko valmis?" Chard virnisti.

Heidän katseensa kohtasivat peilissä, ja pienen hetken ajan Jazz näki taas kuvajaisessaan kaksikymmentäkaksivuotiaan Jazzin. Ehkä tästä tulisi jopa hauskaa.

"Valmis."

**

Uusien bändien ilta oli vetänyt pubin melkein täyteen, ja kovaääniset aplodit tervehtivät heitä kun he kävelivät soittimet kädessä lavalle. Maxin kasvot loistivat, eikä Jazzilla ollut sydäntä kertoa hänelle, että väenpaljous koostui luultavasti pääasiassa toisten bändien omaisista ja muista surevista, ja aplodeista puolestaan oli todennäköisesti kiittäminen sitä tosiasiaa, että oli jo melkein keskiyö ja suurin osa yleisöstä olivat reippaassa humalassa. Antoi Maxin olla onnellinen – siksihän hän oli koko juttuun suostunut, tehdäkseen Maxin onnelliseksi. Hän sulki mielestään yleisön, asettui mahdollisimman kauas Maxin mahdollisesti murhanhimoisesta rumpalista, odotti Maxin nyökkäystä ja alkoi soittaa. Pienen hetken ajan se oli jopa hauskaa – musiikki, valot, Chardin ja Maxin kanssa pelleileminen, kertosäkeissä laulaminen niin, että kurkkuun alkoi sattua. Kolmannen kappaleen jälkeen, kun Max ryhtyi pitämään välispiikkiä yleisölle, hän teki sen virheen, että nosti viimein katseensa sähkökitarasta ja katsoi yleisöön.