Cardiff

Kolmastoista osa

Moi kaikki, ja iso kiitos kaikille tätä äänestäneille ja kommentoineille, suorastaan hypähdän aina innosta kun huomaan että joku uusi lukija on löytänyt tämän tarinan :) Tässä osassa on ehkä vähän tällaista väliosan tuntua mutta, no, toivottavasti pidätte siitä huolimatta! - S

**

"I – I tried so hard to let you go,

but some kind of madness

is swallowing me whole"

(Muse: Madness)

**

Lontoon usva oli kokonaan omanlaisensa – sekoitus vesihöyryä ja savusumua, liian monia samaan kaupunkiin tungettuja autoja ja kaapin hyllylle odottamaan työnnettyjä unelmia. Ulkona ikkunan toisella puolella sateenvarjojaan puristavat ihmiset seisoivat bussipysäkillä suut tiukkoina viivoina toistensa katseita huolellisesti vältellen. Suojatietä ylittävällä tytöllä oli takki auki ja jalassa lyhyet avokärkiset korkokengät, vaikka suojatie lainehti vedestä ja kengänkärjet hörppäsivät vettä joka askeleella. Lontoo. Jazz hymähti ja kääntyi pois ikkunasta.

Hän antoi reppunsa pudota lattialle. Koko asunto hänen ympärillään suorastaan huusi, että täällä asuu Samantha Conway. Asunto oli pieni ja hämärä, kokolattiamatto oli haalistunut ja ikkunakehykset pahasti maalauksen tarpeessa – tervetuloa Lontooseen – mutta siitä huolimatta Sam oli saanut sen näyttämään kodilta. Sellainen Sam oli ollut jo opiskeluaikana. Kun he muut olivat jättäneet likaiset astiansa ympäri kämppää ja unohtaneet alusvaatteet oven päälle kuivumaan moneksi päiväksi putkeen, oli Sam kantanut Ikeasta yhteensopivia sängynpeittoja ja koristetyynyjä, kehystänyt taidejulisteita seinälle niin huolellisesti, että ne olisivat yhtä hyvin voineet näyttää tauluilta.

"Kiva kämppä", Jazz sanoi kun Sam tuli takaisin vessasta. Sam oli vaihtanut pyjaman päivävaatteisiin, mutta näytti edelleen siltä, että oli puoliksi unessa. Likaisenvaalea tukka oli kampaamatta ja silmien alle oli varissut jäänteitä eilisillan ripsiväristä. Sam oli aina ollut laiska pesemään meikkejä kunnolla pois ennen nukkumaanmenoa, Jazz muisti. Se oli ollut superjärjestelmällisen Samin ainoa pahe, ja he olivat kiusanneet ystäväänsä sen takia armotta.

"Paras ollakin, siihen menee yli puolet vuokrastani", Sam sanoi ja haukotteli leveästi. "Tarvitsen kahvia."

Jazz seurasi Samia pieneen keittiöön. Siellä oli yhtä siistiä kuin muuallakin asunnossa. Häntä hymyilytti kun hän näki muoviset mysli- ja kaurahiutalerasiat työpöydän reunalla siistissä rivissä. Hän jäi ovensuuhun seisomaan, kun Sam pyöri lievästi hämmentyneen näköisenä ympäri keittiötä ja laittoi kahvia tulemaan. Sitten Samin jääkaapin ovessa olevat valokuvat kiinnittivät hänen huomionsa.

Ensimmäisessä kuvassa Sam oli hymyilevien lasten ympäröimänä; se oli selvästi otettu hänen työpaikallaan päiväkodissa. Toisessa kuvassa teini-ikäinen Sam hymyili vaivaantuneen näköisenä hiekkarannalla kukallisessa kesämekossa. Hän oli värjännyt hiuksensa punaiseksi, niin kuin kaikki siihen aikaan, ja näytti pikemminkin palaneelta kuin ruskettuneelta. Hänen vierellään seisoivat hänen vanhempansa sekä hänen isoveljensä Jay. Pojalla oli auringonpaisteesta huolimatta huppari niskassa ja kuulokkeet korvissa. Poika näytti synkältä, niin kuin ei olisi voinut kuvitella pahempaa kohtaloa kuin olla rantalomalla perheen kanssa.

"Mallorca?" Jazz veikkasi.

"Joka kesä seitsemän vuotta putkeen", Sam hymähti.

Viimeisessä valokuvassa oli heidän pieni kämppisporukkansa yliopistoajoilta. Kuvassa he seisoivat jonkun tuntemattoman ihmisen keittiössä paperimukit käsissään, kaikki etäisesti humalaisesti virnistäen. Valokuva oli otettu Halloween-bileissä; Jazz oli pukeutunut merirosvoksi, kun taas Sam oli ollut Marilyn Monroen ja zombin sekoitus. Max ja Chard olivat pukeutuneet siamilaisiksi kaksosiksi, ja valittaneet sitten koko illan, että se oli huonoin asuvalinta ikinä – miten ihmeessä heidän oli tarkoitus pokata ketään, jos he olivat koko ajan toisissaan kiinni? Mutta Jazz oli ollut se, joka oli päätynyt lähtemään bileistä kotiin Luke Skywalkeriksi pukeutuneen puolalaisen vaihto-oppilaan kanssa. Hän pyöritti silmiään muistolle. Voima ei ollut tosiaankaan ollut sen tyypin kanssa. Chard oli nauranut ja sanonut, että sen siitä sai, kun meni ihastumaan fantasiahahmoihin. Ja Max...