x2x

1K 42 1
                                    


Ethanin nk.

On mennyt kolme päivää siitä, kun Liam, minä ja Rayan istuimme Olivian viereen matikan kurssilla. Olen aina pitänyt hänen ulkonäöstään, mutta en todellakaan tiennyt, että jos kosketan häntä hiukan kädelläni sellainen lämmin ja kaunis sähkövirta menisi lävitseni.

En ole saanut ajatuksiani irti hänestä, hänen kauneudestaan ja kauniista heleästä äänestään tai niistä raidoista hänen käsivarsissaan. Hänen sormensa olivat siniset pidellessään kynääni, hänen kätensä oli kylmä, mutta samalla niin lämmin. Hänen huulensa raottuivat, joka kerta hänen hengittäessään.

Tyttö on kaunis kuin enkeli jos ei kauniimpikin. En kuitenkaan voi jutella hänen kanssaan, sillä Mia suuttuisi ja raivoaisi enkelille.

Istun ruokalassa ja etsin jälleen katseellani enkeliä. En kuitenkaan vieläkään näe tyttöä missään. Kolme päivää olen etsinyt häntä katseellani, mutta en siltikään löydä häntä. En koskaan. Alan pian turhautua tähän. Haluan vain nähdä hänet se riittää.

"E, mitä katsot", Rayan kysyy samalla kun Harper istuu vastapäätäni Briannan viereen.

"Etsin sitä tyttöä", kerron. En ole vielä kertonut heille Olivian olevan se minun jokapäiväinen etsintäni kohde.

"Se ei tuu ikinä ruokailuun", Brianna toteaa ja jatkaa syömistään.

"Mistä sä tiedät, ketä tarkoitan", kysyn kulmakarvaa nostamalla.

"Tiikeriä", Brianna vastaa ja katsoo paljasta tyhjää käsivarttani antaen minulle katseellaan vihjeen.

"Okei, okei. Tiedät, kenestä puhun", myönnyn, jatkan pian: "Mistä sä tiedät, ettei se tuu?"

"Se istuu vessassa aina", Brianna kertoo.

"Miksi", kysyn.

"Välttää ruokailun niin, että ei joudu selittelemään kenellekään missä on", Brianna selittää.

Aika ovelaa täytyy toeta, mutta miksi enkeli ei halua tulla syömään? Tosin ei hänellä näytä olevan kauheammin kavereita koulussa, kun Mia ja kumppanit jatkuvasti härkkivät häntä.

"Ootko sä sen kaa samoilla tunneilla", kysyn uteliaana.

"Voitteo keskustella tästä uualla, kun me ei tiedetä, kuka se on", Harper kysyy ja mutristaa suutaan.

"Niinpä, meki halutaan tietää", Liam toteaa.

"No fine, mut ette sit kerro kenellekään", sanon ja kaikki nyökkäävät. "Olivia Nelson", sanon.

"Aww, söpöö", Harper sanoo kovaan ääneen.

"shh!"

"Mm, aika huono mäihä Ethan", Liam sanoo.

"Kui", kysyn nopeasti.

"Olivia ei luota kehenkään", Liam kertoo ja jatkaa: "Ennen kun kysyt miksi niin, koska sitä on kiusattu ala-asteelta asti Mian toimesta eikä kukaan oo koskaan puuttunut asiaan. Se ei usko enää ihmisten hyvyyteen ja ui muutenkin tosi synkissä vesissä. Mm, säin kyyneleen vierähtävän sen poskelle, kun se sai yh:sta 10 tai siis sen sanoin 'vaan 10', meillä ei ollut edes lisätehtävää! Eli se sai parhaan mahdollisen ja sen mukaan se oli vaan kymppi."

"Wow, aika tyytymätön", Brianna sanoo.

"Joo niin on, mutta te ette tiedä sen syytä, niin en tuomitsisi vielä ton perusteella", Rayan sanoo liittyen keskusteluun.

"Olivia ei koskaan oo tavannut sen faijaa silleen, että se muistais sen. Tietty joskus lapsena, mutta se ei muista mitään. Nyt se luulee, että sen faija hylkäsi ne, koska se oli huono lapsi. Olivia ei koskaan oppinut puhumaan thaita niin kun kuulemma sen faija olis halunnut", Rayan kertoo.

"Mistä sä iedät", Brianna kysyy.

"Sen äiti on mun mutsin kaveri. Kuulin sattumalta niiden puhuvan asiasta. Eikä se todellakaan ole ainoa asia, joka vaikuttaa Oliviaan. Mia on kiusannut sitä ala-asteelta asti ja kertonut jatkuvasti sen olevan läski jne. ootte kyllä kuullu, joten vuosi sitten sille todettiin anoreksia, eikä se todellakaan oo mennyt parempaan suuntaan", Rayan kertoo.

"Mä kuvittelin, että ne jutut ei oo vaikuttanu sihen mitenkään, kun se näyttää niin vahvalta", Harper toteaa ja juo vesilasinsa tyhjäksi.

Lähdemme ruokalasta yhdessä. istuudumme aulassa oleviin sohviin, pian näenkin pienen tytön tulevan vessasta ulos silmät punertaen ja jalat täristen. Tuijotan tytön selkää, joka loittonee meistä sekunti sekunnilta. Nyt on tilaisuuteni!

Nousen nopeasti ylös sohvalta ja lähden harppomaan tyttöä kohti. Ollessani tarpeeksi lähellä sanon: "Olivia!" Hän kääntyy minuun päin ja katsoo suurilla surullisilla silmillään minua. Aivan kuin ne pyytäisivät apua.

Hän kuitenkin kääntyy nopeasti ja lähtee kävelemään paljon nopeampaa kuin yleensä. Säikähtikö hän minua?

---

576 words

---

Life sucksWhere stories live. Discover now