Olivia nk
Makaan sängylläni. Aikaa on kulunut jo kaksi kuukautta Cloen juhlista. Aika on mennyt kuin siivillä. Olen viettänyt kaiken aikani Ethanin kanssa sekä hänen kavereidensa. Minulla on ollut mukavaa ja välillä jopa olen unohtanut kaikki ne synkät tunteeni ja ajatukseni maailmasta.
Mutta kuitenkin aina päivän päätyttyä ne tulevat mieleeni uudelleen ja kiusaavat minua. Ensilumi on satanut jo maahan, ehtinyt sulaa ja tehdä pihatiestämme mutaisen ja inhottavan.
Kello on jo kolme yöllä ja valvon edelleen. Uni ei vain tule. Nousen sängystäni ja kävelen ikkunani luokse ja katselen ulos. Jälleen sataa, en tiedä onko tuo vettä, lunta vai räntää. Luultavasti räntää.
Yö on pimeä ja kylmä. Kaikkialla on kylmä. Äidin mukaan se johtuu monesta erisyystä, että minulla on kylmä. Mutta tämä ei ole sitä. Olen aivan jäässä. Tuntuu kuin sydämeni jäätyisi hetkenä minä hyvänsä ja lopettaisi lyömisen.
Menen vaatekaapilleni ja koitan valita sieltä huomisen päivän asun. Valitsen mustat pillifarkut ja ruskean suuren neuleen. Laitan ne pöydälleni ja menen takaisin sänkyyn makaamaan ja toivomaan, että uni tulisi.
xxx
Herätykseni soi. En ole nukkunut ollenkaan, olen vain tärissyt peittoni alla ja odottanut aamua. Nousen vapisevin jaloin sängystä ja puen ylleni yöllä valitsemani vaatteet. Harjaan hiukseni ja laitan hieman ripsiväriä ja sen jälkeen huulirasvaa jo rohtuneille huulilleni.
Minua oksettaa ja huimaa. Voin suorastaan pahoin enkä vain henkisesti. Menen kuitenkin alakertaan keittiöön äidin luokse.
"Huomenta, pupu", äiti sanoo pirteällä äänellä.
"Huomenta", sanon hiljaisesti.
On hetken hiljaista, kunnes sanon äidille: "Voinko jäädä kotiin, en voi kovin hyvin?"
"Olosi paranee, kun syöt jotain ja näet Ethanin", äiti vain vastaa ja ojentaa minulle omenan ja jatkaa pian: "hakeeko Ethan sinut tästä vai käveletkö kouluun?"
"Kävelen. Sillä on jokin meno aamusta", vastaan ja laitan omenan laukkuuni.
"Syöt sitten sen omenan", äiti huomauttaa minulle vielä ennen kuin katoan eteiseen.
Otan paksuimman takin, jonka löydän ja ujutan likaiset converset jalkaani. Huikkaan äidille vielä heipat ja lähden kävelemään koulua kohti. Laitan kuulokkeet korvilleni ja valitsen spotifystä satunnaisen soittolistan ja kävelen sen tahtiin koululle.
Päästyäni kaapilleni tuntuu siltä, että olen kuolemaisillani kylmyyteen. Etsin kaapistani äidinkielen kirjaa ja löydettyäni sen nakkaan turhat tavarani kaappiin. Mukaan lukien sen omenan.
"Olivia", kuulen tutun äänen kutsuvan minua nimeltä. Rayan.
"Hei", sanon ja käännyn ympäri nähdäkseni hänet.
"tsiisus, mitä sulle on käynyt", Rayan kysyy katsoen minua järkyttyneenä.
"En saanut yöllä unta", vastaan kohauttaen olkapäitä ja laitan kaappini kiinni.
"Sen huomaa. Olet ihan kalpeakin. Voitko hyvin", Rayan sepittää huolestuneesti.
"Mulla on vähän huono olo, mutta äidin mukaan se johtuu vain siitä etten ole syönyt kunnolla", sanon.
Lähdemme kävelemää kohti äidinkielen luokkaa, josta Rayan lähtee omalle tunnilleen. Istuudun etupulpettiin ja otan kirjani esille valmiiksi. Jonka jälkeen odotan, että alamme käydä tunnin aihetta läpi.
xxx
"Jokainen palauttaa huomiseksi kirjoitelman aiheesta minä ja haaveeni", opettaja sanoo tunnin päätteeksi.
VOUS LISEZ
Life sucks
Roman pour Adolescents--- Olivia on 17 vuotias naisen alku, joka asuu kaksistaan äitinsä kanssa. Olivia käy lukiota ja saa aina hyviä arvosanoja, hymyilee äidilleen ja lenkittää naapurinsa koiraa. Kuitenkin tuolla tytöllä on omat salaisuutensa. Hänessä on enemmän raitoja...
