x3x

951 40 10
                                    



3 luku

Olivia nk.

Ethan helvetin Smith puhui minulle 3 tuntia ja 13 minuuttia sitten vapaa ehtoisesti ja tiesi nimeni! Ethan kutsui minua nimeltä. Mä oon niin pulassa, jos Mia saa mut kiinni. Se tappaa mut. Mä tiedän sen.

Leikittelen hetken ajatuksella siitä, että Ethan on urhea prinssi, joka pelastaa minut. Mutta pian muistan, kuka olen ja tajuan, että edes unelmissani se ei olisi mahdollista. Ei hän voisi koskaan rakastaa rumaa ja läskiä.

Jatkan pitkää lenkkiäni koiran kanssa juosten. Koira on naapurini mummon koira. Ella Smith ja hänen koiransa Wil ovat ainoat, jotka ymmärtävät minua edes jotenkin. Ella on jo niin vanha, että ei jaksa ulkoiluttaa itse Wiliä niin paljoa, että se pysyisi hyvässä kunnossa, mutta minä olen lupautunut auttamaan häntä päivittäin.

Juoksen niin, että tunnen sen. Tunnen kuinka jakojani polttaa, kylkeäni pistää ja hengitykseni rähisee. Kuulokkeissani soi 'I hate everything about you', se saa minut jatkamaan eteen päin, vaikka sattuu. Jatkamaan viimeiseen hengen vetoon, kunnes mullan alle meen lepoon.

Olen jälleen Ellan koti ovella. Tällä kertaa valkoisen kauniin talon pihaa koristaa musta auto. -Ellalla taitaa olla vieraita- ajattelen samalla, kun pimputan ovikelloa.

"Hei, anteeksi häiriö, mutta Wiliä toisin vain"; sanon oven avautuessa.

"Hei Olivia", tuttu karismaattinen ääni sanoo edestäni.

Kohotan katseeni ja näen Ethanin. -Onko Ella Ethanille sukua- mietin, kunnes ymmärrän heitä yhdistävän sukunimen. Niinpä tietenkin. Smith.

"H-hei", sanon änkyttäen.

"Ethan älä kiusaa Oliviaa", kuulen Ellan sanvan ja kävelevän tännepäin.

Minä tapaan Ethanin hänen mummonsa luona hikisenä lenkinjäljeltä, en edes halua kuvitella miltä haisen. Ällöttävää. Taidan hävetä silmät päästäni. Miksi vain minulle käy näin?

"Olivia kulta kiitos, että jälleen lenkitit Wiliä. Hän niin pitää sinusta ja juoksemisesta", Ella sanoo ja ottaa Wilin hihnan minulta.

"E-ei kestä", sanon hiljaa katsomatta ylös maasta.

"Tässä on pojan poikani Ethan", Ella esittelee.

"Me käydään samaa lukiota", Ethan kertoo.

"Onpas maailma pieni", Ella sanoo naureskellen ja jatkaa pian: "Tule Olivia meillä on teetä ja kahvia."

"K-kiitos", sanon, kun en viitsi kieltäytyä.

Istumme keittiön pöydän ääressä ja juomme teetä. Katselen kuinka Ethan ottaa vähän väliä lisää ballerina keksejä kulhosta. Voinko minäkin ottaa? -et, sillä 30 grammassa on jo 136 kaloria- mieleni vastaa.

"Miten Olivia on koulu sujunut", Ella kysyy.

"M-me saatiin ne yhteiskunta opin kokeet takaisin", kerron.

"Miten meni", nainen kysyy ja hörppää teestään.

"Mä sain 10", sanon hiukan pettyneellä äänellä.

"Sehän on mahtavaa", Ella sanoo minulle hymyillen.

Olemme istuneet pian kaksi tuntia pöydässä syöden ja juoden. Tai he ovat syöneet, minä tyydyin teeheni. Näen kuinka ulkona alkaa hämärtymään, joten nousen pöydästä. Saman tien, kun nousen pöydästä päässäni alkaa heittämään. Näkökenttäni menee sumeaksi ja siihen tulee pieniä mustia pisteitä.

"Onko kaikki hyvin", kuulen pian Ethanin kysyvän vierestäni. -milloin hän siihen ehti- mietin. Viimein näkökenttäni palautuu ja näen Ethain tuolin olevan maassa kumossa ja hänen ilmeensä on hätääntynyt.

"O-on, taisin nousta vain liian nopeasti", sanon ja naurahdan parasta tekonauruani ikinä.

"Mun täytyy mennä varmaankin tästä kotiin, sillä kello on varmasti paljon", sanon ja lähden kävelemään eteistä kohti.

"Ethan ajaa sinut kotiin", Ella sanoo pian ja tulee perässäni.

"Mä kyllä pä-"

"Ei muttia, Ethan vie sut", Ella sanoo vakavalla äänellä.

Menen Ethanin mustan auton pelkääjän paikalle hänen kiivetessä ajajan paikalle.

"Miksi sä lähdit pois sillon koulussa, kun tulin puhuu sulle", Ethan kysyy käynnistäessään autoa.

"Mia oli sun takana", kerron ja nojaan päälläni kylmään ikkunaan.

"Ei se ois usklatanut tulla siihen, kun mä oisin jutellut sulle", Ethan sanoo ja kaartaa pois pihasta.

"Ei ehkä sillon, mutta myöhemmin", sanon mutisten toivoen, että hän ei kuule minua.

"Miksi se vihaa sua", Ethan kysyy.

"M-mä en tiedä", sanon ja tunnen kyyneleen vierivän poskellani.

Olen säälittävä! Miksen voi olla hyvä? Miksi minun täytyy olla näin paska kaikessa? Jälleen pillitän, vaikka mitään ei ole käynyt. Jälleen kerran minä vain änkytän puhuessani! Vihaan itseäni, vihaan, vihaan ja VIHAAN! Inhoan olla ruma, tyhmä, läski, idiootti paska! Miksi en voi olla, kun Mia? Ethan piäisi minusta varmasti, jos-

Tunnen jonkun lämpimät huulet omillani. Lämpimät ja pehmeät. Hän maistuu suklaalle. Taivaalliselle suklaalle. Niin makealle. En muista milloin viimeksi olisin syönyt suklaata, joten nautin mausta, kunnes tajuan mitä tapahtuu.

Ethan irtaantuu minusta ja katsoo minua kysyvästi, mutta kuitenkin sanoo ainoastaan: "Perillä."

Millainen mies hän oikein on? Hän ryösti juuri ensisuudelmani ja toteaa vaan sen jälkeen, että olen kotipihalla. Katson häntä vihaisesti. Tunnen kuinka kasvoni punehtuvat, mutta se ei johdu vihasta. Olen nolostunut ja hämilläni.

Nousen nopeasti autosta ja kiiruhdan sisälle. Mitä juuri tapahtui? Saavun sisälle ja romahdan ulko-ovea vasten sen sulkeutuessa. Olen hengästynyt ja hymyilen aitoa hymyä. Ethan Smith suuteli minua. Oliviaa maailman huonointa ihmistä.

---

737 Words

---

Life sucksWhere stories live. Discover now