Korjaamaton virhe ||MINSUNG||fin||

37. Jotain pahaa

Jisungin pov

En ole ollut kotona sen jälkeen, kun lähdin Jiminin kanssa kauppaan. Siitä on jo kaksi päivää. En ole myöskään vastannut mihinkään viesteihin tai soittoihin äidiltäni. Olin nimittäin ollut yötä Hyunjinilla sinä iltana, kun muut olivat lähteneet.

Nyt koulu oli jo ohitse ja kaikki lähteneet koteihinsa, paitsi minä. Seison koulun ulko-oven edessä, katsoen valkoista lumisadetta.

Yhtäkkiä tunsin käden olallani. Säikähtäen käännyin ympäri, nähdäkseni matikan opettajani suoraan edessäni.

"Jisung, mitä sä täällä vielä teet?" Hän kysyi.

"Öö.." Sain suustani.

"Onhan kaikki hyvin, ei kai mitään ole sattunut?" Hän vielä kysyi.

"Joo! Tottakai on.." Vastasin.

"No hyvä, mut koulu sulkeutuu kohta, sun pitäis lähteä." Hän kertoi.

"Tiiän.." Vastasin.

"Kuule, jos sulla on jotain ongelmia sun perheessäs tai muuta-" Nainen oli sanomassa.

"Mitä? Ei ei! Kaikki on hyvin, ootan vaan... kyytiä. Niin!" Sanoin äkkiä.

"Hmm. Okei, mut et voi jäädä tänne. Mee vaikka kirjastoon jos et ulkona haluu jäätyä, ei sinne hirveesti matkaa ole" Hän kertoi.

"Mm okei! Kiitti, näkemiin" Sanoin ja lähdin ripeästi ulos.

Kello oli kohta vasta neljä ja koulu menee kiinni jo? Jassoo, kai mä sitten meen sinne kirjastoon, mä ajattelin.

Otin ripeitä askelia koulun viereiseen kirjastoon, joka ei sitten ollutkaan ihan tyhjä.

Menin etsimään jotain kirjaa mitä voisin lukea, kun huomasin jonkun tytön istuvan lattialla yhden kirjahylly välikössä. Katsoin häntä hetken ja päätin mennä puhumaan hänelle.

"Hei anteeks, kui sä siellä istut?" Kysyin tytöltä.

Hän katsoi minua surullisesti ja vastasi: "noku emmä saa tota kirjaa tuolta!!!"

"Ai kui?" Kysyin.

Tyttö nousi seisomaan ja tajusin. Olin yli pään pidempi häntä, enkä ole itsekään hirveän pitkä joten..

"Öö öö mikä kirja? Voin auttaa" Sanoin.

"Ihanku sä yltäisit" Tyttö sanoi.

"Dissaaks sä aina niitä ketkä yrittää olla sulle mukavia?" Kysyin.

"Ei kuka ikin oo" Hän vastasi.

"No en ihmettelekään." Vastasin

"Hei!" Tyttö huusi.

"Sori sori" Sanoin.

"Ni annatko sen kirjan vai et?" Hän kysyi.

"Kerrotko sen kirjan vai et?" Vastasin.

"No mä sanoin jo et se on toi!!" Tyttö kertoi turhautuneena ja osoitti kirjaa ylähyllyllä.

Menin hyllyn luo ja kurotin kirjaan. Sain sen ja katsoin tyttöä. "Tässä" Sanoin ja ojensin kirjan hänelle.

"Kiitos" Tyttö sanoi epäystävällisellä hymyllä.

"Ole hyvä vaan." Vastasin.

Löysin vihdoin jonkun minua kiinnostavan kirjan ja menin jonnekin rauhaisaan paikkaan lukemaan sitä.

_____

Yhtäkkiä mä kuulin kovaa melua suoraan mun pään sisällä. Mitä hittoa, miks mulla oli kuulokkeet korvillani josta tuli musiikkia täysillä.

Otin äkkiä ne irti päästäni ja heitin pois.

"Hei! Ne on kalliitt!!" Tyttö huusi vierestäni ja meni hakemaan kuulokkeet.

"Sinä taas" Sanoin.

"On mullaki nimi" Hän sanoi.

"Joka on?" Kysyin.

"Valerie." Tyttö vastasi.

"Mm, kiva nimi" Sanoin ja jatkoin kirjani lukemista.

"Tiiäks ees mitä kello on?" Valerie kysyi.

"Joo" Vastasin.

"Kello on 11 yöllä." Hän sanoi.

"Mitä?!" Katsoin tyttöä järkyttyneenä.

"Nii kannattiko nukkua" Valerie sanoi.

"Aishhh.... minne mä nyt meen yöksss....." Kysyin itseltäni hiljaa.

"Mitenniin?" Valerie kysyi.

"Ai häh?" Vastasin.

"Eiks sul oo kotia vai?" Hän kysyi.

"Tottakai on ja sinne mä meenki nyt joo" Vastasin ja nousin ylös.

"Aa no okei" Valeria vastasi.

Otin tavarani ja lähdin ulos kirjastosta. Laitoin puhelimeni päälle ja katsoin kelloa koska en uskonut että se oikeasti olisi niin paljon. Mutta se tyttö oli oikeassa!

Kävelin ulkona, vieläkin lunta satoi rajusti. Mietin vaan että missä mä viettäisin tän yön. En todellakaan oo menossa kotiin. Tiiän et Jimin on sanonut mun äitille jotain mikä ei ois totta.

Kävin läpi eri nimiä mun yhteystideoissa, mutta ketään hyvää ei vaan löytynyt. En mä mun kavereita halunnut häiritä tähän aikaan yöstä.

Laitoin puhelimeni pois ja pysähdyin. Olin ihan varma että kuulin askelia takaatani. Mutta kun katsoin, ei siellä ollut ketään.

No, jatkoin sitten matkaani kunnes yhtäkkiä joku kävi kimppuuni ja taisin sitten menettää tajuni.

_____

Valerien pov xd

Lähdin kirjastosta samoihin aikoihin kun se orava poikakin. Huomasin pihalla olevan musta auto, joka käynnistyi heti pojan käveltyä sen ohitse. Ajattelin ensin asian olevan pelkkää sattumaa, mutta kun tarkemmin mietin.. Auto oli seissyt siinä jo kun tulin takaisin kirjastoon kauppasta.

Lähdin kävelemään kotiini päin, joka sattumoisin oli samassa suunnassa jonne poika oli menossa. Tottakai en seurannut häntä vaan menin viereistä reittiä pitkin.

Tässä vaiheessa huomasin auton seuraavan poikaa. Tai jopa minua..

Vaikka meninkin jo kotini ohitse, halusin vielä varmistaa että poika pääsisi turvallisesti omaan kotiinsa vaikka itse joutuisin vaaraan.

Seurailin auton liikkeitä ja huomasin, että se pysähtyi johonkin parkkipaikalle. Sitten mä huomasin jonkun miehen joka oli pukeutunut mustaan tulevan autosta ulos.

Järkytyin tajuessani että mies saisi pojan pian kiinni ja tekisi hänelle ties mitä! Yritin mennä nopeasti pojan luo kun tuo yhtäkkiä pysähtyi, niin minäkin siis.

Katsoin poikaa ihmeissäni. Hän katseli ympärilleen ja jatkoi matkaa. Poika oli ihan varmasti sokea, kun ei nähnyt sitä miestä sen puun vierellä.

Kun poika jatkoi matkaansa, mies sai mahdollisuuden hyökätä hänen kimppuun ja niin hän teki. Olin melko lähellä heitä, oisin ehkä voinut auttaakin, mutta tottakai minä jäädyin paikalleni.

Poika kaatui maahan tajuttomana ja mies yhtäkkiä katsoi minua. Silloin tajusin, että jos en nyt juokse.. En ehkä ikinä tuu näkee päivänvaloa. Mutta ei mun jalat tietenkään kuunnellu mun aivoja, joten siinä mä seisoin ja katoin sitä miestä mustassa tulevan luokseni.

Juuri ennen kun mies oli edessäni, otin pari askelta taakse.. Jolloin törmäsin johonkin takanani. Silloin mä tunsin käden mun suulla ja aloin kiljua. Mutta mitäpä se auttoi, mua vaan lyötiin siitä että hiljenisin...

______

Tää osa tosi random mutta minkäs sille voin😂

Mut kiitos kun luit 🥺❤️