The Levels of Love

2. luku - Heaven

Heaven

Soitin Koististen talon ovikelloa ja sen tuli avaamaan hymyilevä Carina. Kaikki muut olivat jo täällä ja ne istuivat keittiön pöydän ääressä. Carina huusi yläkertaan Eemelille, että me kaikki oltiin jo tultu tänne. Nainen tarjosi mulle sämpylöitä ja istuin pöydän ääreen muiden seuraan. Pihla oli tuonut mukanaan jonkun sen kaverin Minean katsomaan meidän treenejä. Se ei luultavasti ollut meidän koulussa, koska en tunnistanut sitä. Laitoin sämpyläni väliin juustoa, kurkkua ja salaattia. Eemeli ilmestyi keittiöön ja me kaikki tervehdittiin sitä kun se istahti mun viereen ja otti itsekin sämpylän.

Eemeli hääti veljensä ja sen bändin autotallista ja me pääsimme aloittamaan. Hetken ne kinasi jostain kitaran kielistä ja tupakan tumpeista, mutta lopulta pääsimme aloittamaan. Senni nousi sohvalta ja jakoi meille kaikille nuotit Bryan Adamsin kappaleeseen Heaven. Se soitti pienen pätkän biisiä enkä mä osannut muuta kuin istua ja kuunnella. Sen laulu oli aina vaan upeampaa ja mä en aluksi edes huomannut, että se oli jo lopettanut.

"Okei, toi kyl toimii ihan helvetin hyvin", kehuin tytölle ja se nousi pianon äärestä hymyillen.

"Kiitti", se sanoi ja vei punaisia hiuksiaan korvan taakse.

Mä menin koskettimien luokse ja kytkin sen päälle. Asetin nuotit nuottitelineeseen ja mietin aluksi päässäni miten biisi menee. Muutkin olivat jo nuottien kimppussa ja Senni tuli siihen mun viereen.

"Mä voin näyttää sulle", se sanoi ja käänsin katseeni siihen. Astuin ihan pienen askeleen sivulle ja se soitti vähän hitaammin melodiaa, että mä sain siitä kiinni.

Soitin saman minkä Senni äsken ja se näytti siitä sitten lisää. Mulla oli t-paita päällä, joten sen hiukset kutittivat mun paljasta olkavartta, kun se seisoi siinä ihan mun lähellä. Iho meni ihan kananlihalle. Se oli mua varmaan kolmekymmentä senttiä lyhyempi. Vaikka mä olin tosi pitkä jätkä, niin se oli silti tosi lyhyt. Itse olin jotain satakahdeksankymmentäviisi senttiä.

Me soiteltiin biisiä yhdessä ja jossain vaiheessa Eemelin isä Jukka tuli kuuntelemaan ja antamaan muutamia vinkkejä. Jukka oli ammattimuusikko ja se oli tehnyt musaa jo varmaan kolmekymmentä vuotta. Se oli tosi hyvä tyyppi ja autteli meitä usein. Ei se kuitenkaan kauhean kauaa jäänyt kuuntelemaan vaan antoi meidän soittaa ihan rauhassa. Yhdeksän aikaan me alettiin lopetella.

"Miten tää aika menee aina näin nopee?" Aleksi ihmetteli pakatessaan skittaansa kitaralaukkuun.

"Niin se aika menee ku vaan unohtuu soittelee", Pihla sanoi sohvalta.

"Millon seuraavan kerran?" Justus kyseli rumpusetin takaa.

"Keskiviikkona, heti koulun jälkeen", Eemeli sanoi tarkistaessaan listalta joka oli teipattuna seinään. "Ja sit seuraavat olis vasta koeviikon jälkeen."

Sen faija oli tosi järjestelmällinen tyyppi ja meillä oli treenivuorot täällä, eikä me koska vaan voitu tulla tänne soittelee. Ilmarin ja Jukankin bändit treenasi tässä samassa autotallissa, joten silloin piti vähän suunnitella asioita etukäteen. Jukka myös piti huolen meidän koulunkäynnistä joten koeviikoiksi se piti autotallin ovet lukittuina meiltä.

"Mä muuten meinasin pitää bileet sit koeviikon päätöksen kunniaks", Senni ilmoitti meille kaikille.

"Miten sun porukat on antanu siihen luvan?" Leevi kysyi ihmeissään.

"No kun ei ne oo. Äiti ja Tuomo on lähössä Pyryn kanssa jonnekin kylpylään koko viikonlopuks ja ne meinas ottaa mutki mukaan, mut mä sanoin et meillä on tärkeet bänditreenit ja se meni niille ihan täydestä läpi. Sanoin vaan et oon sen viikonlopun faijalla. Ja ei Antonistakaan oo siellä riesaa, ku se on menossa sen äitille Tampereelle just sinä viikonloppuna", Senni selitti meille. Pyry oli sen pikkuvelipuoli ja Anton oli sen äidin uuden miehen lapsi edellisestä liitosta. Senni ja Anton olivat saman ikäisiä, mutta kuulemma ne eivät tulleet yhtään toimeen keskenään.