The Levels of Love

4. luku - Sori mutsi

Sori mutsi

Mä en saanut viime yönä unta, ja sitten kun sain, mä nukuin pommiin. Heräsin kymmentä vaille kymmenen, kun mun ensimmäistä tuntia oli mennyt jo puolisen tuntia. Muutenkin se olisi ollut liikkaa, enkä juuri nyt jaksanut lähteä minnekään pallohallille potkimaan palloa. Lopulta päätin etten mene sille tunnille ollenkaan. Mun ei kyllä yhtään tehnyt mieli mennä kouluun ollenkaan, mutta nousin kuitenkin ja menin syömään aamupalaa. Liikkatunnin jälkeen olisi jo ruokis, joten en syönyt kovin paljoa. Ilmainen lounas kyllä kelpasi, mä söin koulussa aina paljon, koska ei sitä koskaan tiennyt oliko illalla kotona jääkaapissa mitään.

Lähdin kävelemään juna-asemalle puoli yhdentoista aikaan. Syyskuun viimeinen päivä alkoi olla jo aika viileä ja nahkatakki tuntui ottavan kaiken kylmyyden itseensä. Sytyttelin sormet kohmeisena itselleni röökiä ja tutun omakotitalon pihalla nahkatakkiin pukeutunut pitkätukka teki samaa. Se ei kuitenkaan saanut sytkäriä toimimaan, joten huikkasin sille kadulta, että tarviiko se tulta. Ilmari käveli pihan poikki kadulle ja otti kiittäen sytkän mun kädestä.

"Mites sä vasta tähän aikaan oot menossa skoleen?" Illu kysyi multa. "Luulis et teil kakkosil olis viel ihan sikana kurssei joka jaksossa", se ihmetteli ääneen.

"Nukuin pommiin, eikä liikka maanantaiaamuna oikeen nappaa", kerroin sille.

"Okei joo tajuun", se naurahti ja ojensi sytkärin takaisin mulle ja mä laitoin sen takaisin taskuun.

Illu oli ihmeellisen pirteänä, tai sitten se vaan ei näyttänyt mulle olojaan. Se kuitenkin oli ollut perjantaina aika kuoseissa ja Eme oli kertonut, että se oli riidellyt tyttöystävänsä kanssa. Mulle tuli tästä mieleen myös se mitä mutsi kertoi faijasta. Se istui linnassa huumerikosten takia ja mä en halunnut, että Ilmarille käy samalla tavalla. Se oli kuitenkin Eemelin isoveli ja sille tosi tärkee.

Mä en oikeastaan edes tiennyt miksi faija oli silloin häipynyt. Mä olin juuri täyttänyt sinä keväänä kolmetoista kun mutsi kertoi, että faija ei enää tule kotiin. Luultavasti mun porukoilla oli ollut paljonkin draamaa, mutta ei ne meille näyttänyt mitään sellaista, kun mä olin juuri menemässä vasta yläasteelle ja Olivia ala-asteelle. Mä olin jo pitkään pelannut itseni kanssa arpapeliä, kun olin miettinyt syytä faijan häipymiselle. Olikohan se pettänyt äitiä? Tai ollut väkivaltainen sitä kohtaan, tai sitten se oli jo silloin pyörinyt rikollisissa piireissä ja äiti ei enää jaksanut sitä. Mutta äiti oli silti rakastanut sitä. Se oli ikävöinyt faijaa ensimmäisen vuoden, toisena vuotena se alkoi masentua ja kolmantena se joutui saikulle. Neljäs vuosi alkoi olla jo meille kaikille vaikea ja äidin sairaus vaan paheni entisestään. Ja nyt siitä on jo neljä ja puoli vuotta kun faija oli lähtenyt.

"Hei tota, voisinks mä kertoo sulle yhen jutun?" kysyin vieressäni kävelevältä jätkältä.

"Tottakai", se sanoi ja nyökkäsi.

"Mut mä en haluu et sä kerrot tätä kenellekään, et ees Emelle", varmistin ja se nyökkäsi. Mä vedin henkeä ennen kuin uskalsin avata suuni.

"Mä sain eilen kuulla et mun faija on istunu linnassa jo vuoden huumerikosten takia. Mä en oo kuullu siitä mitään melkein viiteen vuoteen ja nyt se oli sit soittanu mun mutsille. Mä vaan sitä, et pliis älä sä sekaannu kamaan. Eme on mun paras kaveri ja sekään ei haluu et sä joudut johonkin ongelmiin", sanoin sille vakavana ja lopuksi vedin kunnolla savua keuhkoihini röökistäni.

"Laura oli varmaan ihan rikki", se totesi.

Ilmari oli Eemelin lisäksi toinen, joka tiesi vähän enemmän siitä, mitä meidän kotona on tapahtunut. Mä olin kerran viime kesänä kiivennyt kännissä paloportaat ylös Eemelin huoneeseen ja Ilmari oli herännyt siihen kolinaan. Lopulta mä olin avautunut niille molemmille siitä, miten tällä kertaa mutsi oli alkanut huutaa mulle, kun olin yksinäni ryypännyt mun huoneessa ja lopuksi se oli vielä lyönyt mua. En mä siitä voinut sille suuttua, koska se ei ollut itsekään oma itsensä. Onneksi Olivia oli ollut kaverillaan yötä sinä yönä, siinä tapauksessa mä onneksi pystyin vaan lähteä sieltä.