The Levels of Love

3. luku - Typerä sydän

Typerä sydän

Yllätyin siitä miten hyvin mun ruotsin koe oli mennyt ja Eemeli oli sanonut samaa hiljaisella käytävällä, kun me oltiin palautettu kokeet lähes samaan aikaan. Kokeen jälkeinen viikonloppu meni Sennin tuutorointiin fysiikassa ja matikassa. Se oli kertonut, että se kävi kyseisiä kursseja jo toista kertaa, kun ei keväällä päässyt niistä kummastakaan läpi. Mä luin sitten yksin mun yhteiskuntaopin, matikan ja uskonnon kokeisiin sunnuntaina.

Ja vihdoin kun koeviikko oli ohi, sain henkäistä helpotuksesta kun kaikki se oli takanapäin. Vaikka siis tämä olikin ollut ehkä paras koeviikko tähän mennessä. Aluksi olin ajatellut, että ajatukseni tulisi harhailemaan Sennin takia, ettei lukemisesta tulisi yhtään mitään. Mä olin kuitenkin lukenut ja oppinut paljon enemmän kuin olisin yksin. Sennin ansiosta mä vihdoin ehkä saisin ruotsista vähän paremman numeron kuin vitosen. Ja sekin oli kiitellyt mun apuja kun sen fysiikan ja matikan kokeet olivat menneet sen mielestä hyvin. Mä en varmaan koskaan ollut viettänyt näin paljon aikaa Sennin kanssa kahdestaan ja musta tuntui, että me lähennyttiin entistä enemmän. Ja mä meinasin vihdoin uskaltaa kertoa mun tunteista sille tämän illan bileissä. Aluksi kyllä ehkä tarviisin pari bisseä pehmentämään mun ajatuksia, ettei hermostuttaisi liikaa.

Tänään mulla ei ollut koetta, niin olin saanut nukkua pitkälle päivään. Heräsin joskus kahdentoista jälkeen ja kaivelin vaatekaappiani normaalia kauemmin. En mä yleensä edes panostanut vaatteisiin, kunhan otin ensimmäiset käteen sattuvat, mutta nyt mä kuitenkin halusin käyttää siihen enemmän aikaa. Lopulta päädyin mustaan Linkin Parkin bändipaitaan, punaiseen flanellipaitaan ja mustiin revittyihin farkkuihin. Flanellipaidan jätin auki. Kiharoilleni en uskaltanut tehdä mitään, koska ne menisivät entistä enemmän sotkuun jos mä yrittäisin asetella niitä.

Neljän aikaan Eme oli laittanut viestiä, että lähdettäisiin ostaa illalle juomia. Tai eihän me saatu niitä ostettua, mutta Ilmari ja Eerika oli lupautunut ostaa meille bisseä ja me lähdettiin kantoavuksi. Pihlan kaksikymmentävuotias isosisko Pilvi oli suostunut lopulta hakemaan meille vähän vahvempaa. Se kyllä tuli maksmaan meille aika paljon ylimääräistä. Pilvi ei olisi muuten suostunut.

"Tossa sulle", Ilmari heitti mulle kaupan pihassa ison punaisen askin tupakkaa. Nappasin sen ilmasta kiinni.

"Kiitti Illu", sanoin pitkätukalle ja otin Eerikalta lavan bisseä kantaakseni sen.

"Allu sano, et voidaan viiä nää niille, ku niillä ei oo porukat himassa", Eemeli kertoi ja lähdimme kävelemään Allulle.

Aleksin perhe asui rivitalossa, eri puolella Tapanilaa kuin mä ja Eme. Jusu ja Leevikin asui tässä ihan lähellä ja ne olivat näköjään tulleet jo tänne. Jätkät huutelivat olohuoneesta tervehdyksiä kun me oltiin vaan asteltu ovesta sisälle ovikelloa sen kummemmin soittamatta. Allu ja Leevi istuivat sohvalla ja tönivät toisiaan samalla kun ne pelasivat änäriä pleikalla. Jusu kannusti niitä äänekkäästi nojatuolista

"Mä taidan tästä häippästä Venlalle", Ilmari ilmoitti meille kun kaivoi taskustaan röökin ja asetti sen huuliensa väliin.

"Mäki lähen Siljalle laittautuu", Eerika sanoi ja kaksoset lähtivät ovesta takaisin pihalle. Me sanottiin Emen kanssa niille moikat ja asteltiin peremmälle.

Jätkät pelasivat pelin loppuun, jonka jälkeen mä pelasin Jusua vastaan. Boston Bruins oli mun vakkarijengi millä mä aina pelasin, Jusu valitsi Carolina Hurricanesin. Pelivastuksena Justus Eloranta oli aika helppo, mutta sitäkin enemmän äänekäs. Jätkä huusi kuin kiimainen simpanssiuros. Kun mä voitin maalein 4-1, me suljettiin pelikonsoli ja alettiin jutella illan bileistä.

"Nii ketä kaikkia sinne on tulossa?" Jusu alkoi kysellä meiltä, kun oli päässyt pahimmasta häviön jälkeisestä kiukusta.

"No Illu ja pojat, sitten ainaki musan Teemu Haukkala, Kristian Sundström ja Niko Junnila, mitä mä nyt tiiän tulevan", Eme kertoi.