Frozen heart

mäkkäri keissi

Matikan tunti mateli hitaasti eteenpäin, hitaammin kuin yleensä. Tai ainakin se tuntu siltä. En saanukkaan aikaseks jäädä käytävään sluibaamaan.

"Mä en jaksa yhtää tätä paskaa" Allu valittaa samalla laittaen päänsä kiinni pulpettiin.

"Joo emmäkää Juhani on erityisen rasittavalla päällä tänää" komppaan.

"No aijaa, lähetääks vaa pois?" Allu kysyy silmät kirkkaina.

"Luit mun ajatukset, todellaki lähetää!" hihkaisen innoissani.

"No ala tulla jo" Alexandra sanoo ponkaistessaan pystyyn.

"Minnekkäs Ellen ja Alexandra on matkalla?" Juhani kysyy vihaisella äänensävyllä.

"Vittuun täältä." tokaisen.

"Ellen on hyvä ja siivoaa suunsa!" tämä mulkku ärähtää.

"Ja Juhani on hyvä ja lopetta olemasta vitun perseestä." sanon pidätellen naurua.

"ELLEN TÄSTÄ PUHUTAAN VIELÄ!" Juhani ärähtää.

"Voi kun pelottaa ihanaa päivänjatkoa!" sanon purskahtaen nauruun. Allu yhtyy nauruuni. En kerkeä enää kuulemaan mitä se mulkero vastaa minulle, kun paiskasen oven kiinni. Lösähdetään Allun kaa sohvalle makaamaan.

"Mitä meil on ruokana?" kysyn.

"Oisko ollu kalapuikkoi." Allu vastaa. Voin vaa kuulla inhon sen äänessä.

"Yök, taitaa tulla mäkkäri keissi." sanon. Inhoan kaikkea kalaruokaa. Allu todellakin tietää sen.

"Lähetäänkö heti?" Allu kysyy.

"Toki." vastaan pompaten jo ylös.

***

Mäkkärissä ei ole paljoa porukkaa, hyvä niin. Mennään tilaamaan automaatilta, koska ihmis kontaktit ahdistaa. Otan totta kai nugetit, ranskalaiset valkosipuli- ja McFeast dipillä ja pepsi maxilla, niinkuin aina. Näin tekee myös Allu. Mäkkärissä käynnistä on alkanut tulemaan jo perinne. Joka kerta kun on edes vähääkään pahaa ruokaa matkamme käy mäkkäriin. Sama on myös jos haluamme vaan kaikkia karkuun ja puhua rauhassa asioista. Tai jos on tosi akuuttia asiaa jostain esim pojasta. No minulla nyt ei juuri ole poika juttuja ei enää. Alexandralla niitä riittää senkin edestä.
Allu keskeyttää ajatukseni kysymällä: "Mitä teet tänään?"

"Tuskin mitään lahoon varmaa vaan mun sängyssä" vastaan turhaantuneesti.

"Taidan tulla siis lahoomaan sun kaa" Allu tokaisee.

"Tervetuloo vaa mulla on mun sängyssä aina paikka sulle" vastaan naurahtaen.

"Kunnes saat poikkiksen, sit se on varattuna sille" Allu naurhataa.

"Joo no eipä oo paljoo niitä poikkiksia näkyny viime aikoina" vastaan. 

"No ei varmaan kun et huoli ketään Anttonin jälkeen" Allu vastaa hiljentäen loppua.

"Voidaanko puhua jostain muusta?" vastaan vähän ahdistuneesti. En halua puhua Anttonista en sen jälkeen mitä tapahtui. Vaikka siitä on ties kuinka kauan aikaa se ahdistaa vieläkin. En mä siitä oo sen kummemmin kenellekkään puhunu.

"Voidaan, mites ois se uus jätkä joka tulee?" Allu intoilee. Ruokamme tulee juuri ennen kuin kerkeän vastaamaan intoilevalle bestikselleni mitään. Meil on aika pitkä hiljaisuus, kun molemamt vaan mussuttaa omia ruokiaan.

Hetken päästä Allu jatkaa: "Noh mite ois?"

"Ai hä mikä?" vastaan muka tietämättömästi.

"No se uus jätkä mikä tulee." Alexandra sanoo.