Frozen heart

sinkku kinkku

Mun synttärit vittu wuhuu. Ja totta kai Benkun. Ihan paskaa jakaa koko päivä toisen ihmisen kaa. Eivaa on oikeesti ihan jee. Saatiin aamupalaa sänkyy ja muuta. Meille laulettiin joka ei oo niin jee ihan kamalaa olla siinä tilanteessa. Miten siinä pitäis olla?

Mut Dankku on jotenki ollu hiljanen. Ei se oikeen ota muhun mitään kontaktii. Dankku ei ees onnitellu mua. Se on vaan tosi omissa oloissa ja elää jossain omassa maailmassa, vaik mä luulin et me puhuttiin se meijän riita jo. Tai emmä tiiä johtuuks tää siitä riidasta vai onks jotain muuta tapahtunu. Pitäis varmaan puhuu sille, jossain vaiheessa. Oikeestaan mahollisimman nopeesti. Itseasiassa nyt tasan nyt.

"Heii synttäri sankari lähetää uimaa" , mun viereen sohvalle hypänny Sebu kysyy. Säikähän sitä vähän olin nii ajatuksissani.

"Joo, mun täytyy vaa hoitaa yks juttu ekan" , sanon ja nousen sohvalta ylös. Joka on muuten aika vaivalloisen vaikeeta.

"Jotain vakavaa?" Sebu kysyy vähän hämmästyneenä.

"Hope so että ei" , sanon enkä jää kuuntelee mitä Sebu vastaa mulle.

Etin koko alakerran läpi mut Dankkuu ei näy missään. Missä vitussa se on. Oikeestaan en nähny ketään muutakaan. Missäköhän vitussa kaikki muutki on. Samassa tajuun et ne on varmaa menny sinne uimaan. Oiskohan Dankkuki siellä? Voi hyvin olla.

Kipitän nopeesti portaat ylös parvelle missä kaikki me tytöt nukutaan. Nukutaan ylhäällä koska pojat ei kuulemma uskalla kävellä yöllä pimeessä portaita alas. Tai näin mulle kerrottiin.

Pengon mun kassista nopeesti bikinit. En jaksa miettii sen enempää mitkä laitan otan vaa ekat mitkä tulee vastaan. Ne on semmoset pinkit. Ihan söpöt. Repäsen jostain kaiteelta vielä jonku pyyhkeen ja suuntaan takas alakertaan.

Siis nää portaat on kyllä aivan järkyttävät. Ihan pystysuorat. Mähän kuolen jos tulee yöllä kusihätä tai jano tai jotain muuta. Kusen sitte vaikka housuun. Minähän en noita yöllä kävele. Piste.

En jaksa laittaa kenkii jalkaan. Mähän meen uimaan ja toi piha on nurmikkoo joten ei satu jalkapohjiin.

Kipitän nurmikon poikki rannalle ja yritän tiirailla oisko Dankku siellä. Eipä näy. Oikeesti mihin vittuun se on menny. Kaikki muut kyllä täällä on mut ei Dankkua.

"Heii El tuu hypätään synttäri hyppy!" Benkku kailottaa ilosesti.

"Mä mitään synttäri hyppyjä ala sun kaa hyppii" , sanon. Huvittava poika toi Benkku muka niin kova äijä ja ehottaa jotain tommosta.

"Kyllä tasan hypätään!"

"Joojoo hypätään hypätään mut mun täytyy eka löytää Dankku. Mis se on?" kysyn.

"Se tais mennä tonne vierasmökkiin", juuri pintaan nousuu Aaron sanoo. Siis näitten henkinen ikä on ehkä kuus oikeesti. Noh niin on kyllä munki heti ku kosken veteen.

En viitti ees koputtaa vierasmökin oveen painelen vaan sisälle. Ja Dankku ilmeisesti säikähtää mua, ainaki se säpsähtää.

"Mitä sä täällä yksin mökötät? Onks kaikki ok, oot hiljanen" kysyn.

"Emmä tiiä ei vaa oo jotenki fiilistä. Mutsi laitto yöl viestii et mummi on viety sairaalaa" Dankku sanoo surkeena. Parkkeeraan sen viereen istumaan ja otan sen käden mun käteen.

"Apua ihan kamalaa. Mikä sillä on?" kysyn.

"Se oli vissii saanu jonku sydänkohtauksen ja nyt sen tila on kai aika huono. Pelottaa vitust et se kuolee. Se on paras mummi ikinä olin siel aina ku mutsi ja faija riiteli. Joskus lapsena vietin siel kaikki mun kesät, koska en tienny paremmasta", Dankku sanoo ja kuulostaa ihan siltä et se ois alkamassa itkee. Mun sydän oikeesti sulaa. Kaappaan Dankun pään mun syliin ja silittelen sen hiuksia.