Frozen heart

painajainen

Viikoloppu meni hujaukses. Eikä ollu ees sunnuntain darraa, koska sattuneista syistä en juonu paljoo paskaakaa. Oon ylpee itestäni et en oo viel miettiny vanhoi juttui Anttonin kaa paljoo yhtää. Huom vielä tai eihän sitä tiiä ehkä mä vihdoi pääsin eteepäin niist. No ei vitus tommosist jutuist pääse ikinä yli. Rakastan mun asennetta noh pessimisti ei pety.

"5min nii lähetää." Benkku kailottaa samalla kun kävelee mun huoneesee.

"Joo ei mee enää kauaa." sanon samalla sutien mun naamaa.

Benkku rojahtaa sängylleni ja kaivaa puhelimen pois taskusta ja alkaa selailemaan sen ihmeellistä maailmaa.

"Eiköhä lähetä." sanon ja pomppaan ylös tuolilta ja puen toppatakin päälleni, koska ulkona on vieläkin tajuttoman kylmä.

"Oho sähä oot nopeempi ku mä." Benkku sanoo ja pomppaa ylös. "Tai sit joku haluu kouluu vaa jonku tietyn jätkän takia." hän jatkaa virnuillen.

"Jos pitäisit ystävällisesti pääsi kiinni ja tulisit." sanon turhautuneesti ja jatkan kävelyä.

***

Oon selviytyny jo puolet päiväst koulus. Dankkuu ei oo näkyny koko päivänä slee jääny himaa nukkuu. Ei mua kyllä sillee ees kiinnosta. Miks valehtelen ittelleni saattaa mua ihan tosi vähän kiinnostaa mut ei yhtää enempää. Saan kuitenki vastauksen ajatuksilleni ku kuulen tutun äänen käytävän toises pääs. Hymy kaartuu naamalleni ja oon jo ottamas askelii Dankkuu päi kunnes ihana bimbo Viivi pyyheltää sen peräs kiehnäten sen kyljes kii. Mun jalat stoppaa tasa siihe paikkaa. Oisha se pitäny arvata et Dankku on kusipää pleijeri.

Siinä se Viivi kikattaa Dankun kainalossa ku viimestä päivää. Danielin käsi menee Viivin takaa harteitten yli toiselle puolelle. Ihan vitun sama pitäkööt hyvänää en ajatellu olla toinen vaihtoehto jos ei kiinnosta sit ei kiinnosta.

Luulen et kumpikaa ei nähny mua ennen ku katoon nurkan taakse. Hyvä vaa jos ei nähny. Melkein juoksen koulun ovista ulos. Miten vitus tää hittaa näi paljo enhä mä ees tykänny Dankust vai tykkäsinkö nyt sil on uus muija. Olin sille ilmeisesti vaa yhe illa juttu. Sytytän röökin kävellessäni kotiin. Se siitä koulumotivaatiosta sitte. Jes.

Ei kauaakaa ku oon kotona kaivan laukusta avaimet ja avaan oven pamautan sen kiinni, heitän kengät jalasta ja melkee juoksen portaat ylös. Rojahdan sängylle ja ei mee kauaakaa ku oon jo unessa.

***

Makoillaan sängyllä ja katotaan Netflixii Anttonin kaa. Kaikki on täydellistä. Vaikka Antton on kohdellu mua huonosti se lupas muuttuu uskon siihen se on hyvä ihminen.

"Mitäs mieles?" Anton kysyy.

"Mietin vaa sitä ku kaikki on tosi hyvin just nyt." Sanon hymyillen.

"Tosi ihana kuulla." Antton sanoo ja painaa pusun huulilleni. Pusu ei kumminkaa jää pusuks vaa se muuttuu suuteluks ja pikku hiljaa kiihkeemmäks ka kiihkeemmäks. Haluun Anttonii iha vitusti. Nousen sen sylii hajareisin ja pädi tippuu lattialle. Molempien päät kääntyvät pädin perään. Naurahdan ja jatkan siitä mihin jäin. Anttonin kieli tunkeutuu suuhuni ja löytää mun kielen.

"Mä haluun sua." Antton sanoo suutelemisen välistä.

"Pääkii ja pussaa." sanon.

Antton tarttuu paitani helmasta ja on vetämässä sitä pois. Estän sen ja irtaudun hänen huuliltaa.

"No mikä vittu sulle tuli luulin et haluut tätä." Antton sanoo kummastellen.

"Ei tänää jatketaaks netflixii?" kysyn.