luottomyyjä

626 10 1
                                    

On lauantai päivä kello on varmaa jotain neljä iltapäivällä, ku oon kävelemäs Koskisen kämpälle ostamaa viinaa ja vähä muutaki bileisii. Taas bileet niimpä en tiiä pitäiskö rauhottuu bilettämisen suhtee. Tällä menolla kuolen kolmekymppisenä siihe ku mun maksa lopettaa toimintansa. No kerkeen mä
onneks viel aika kaua nauttii mun ihanasta elämästä. Huomatkaa sarkasmi. Okei elämä on semi fine tällä hetkellä. Joku naapurin poika saattaa olla osana siihe. Mut vaa saattaa en myönnä mitää.

Danielilla meni kaikki hyvin. Se yhen yön yökyläily saatto lipsahtaa kolmen yön yökyläilyks mut nooh pikkuvikoja. Allu ja Benkku oli soittanu mulle joku tuhat kertaa ku saatoin unohtaa mainita et missä oon, hups. No siitähä vasta riemu ratkes ku sanoin olevani Dankulla. Mut kiven kovaa väitin et ollaa vaa kavereita ja et tulin hoitaa Einoo Dankun avuks, ei oikee uskonu. En kiellä etteikö se ois ollu ihanaa herätä sen yhen puristuksista joka aamu, olihan se. Ja Eino se valotti mun sydämme aivan täysin. Vissii mäki sen oon kuulemma sen paras kaveri. Sulosta tiiän. Katottii autoja sohvalla ku se Danielin mini versio nukahti mun sylii. Danielin ilme oli näkemisen arvone se on nii "mustasukkane" siitä ku annan Einolle huomioo enemmä ku sille, mustasukkane omasta pikkuveljestää.

Hetkessä oon Koskisen ala ovella ja painan summeria. Tuntuu et menee ikuisuus et ovi aukee. Astelen sisään tunkkaseen rappukäytävään. Meen portaita, koska minähän en toho hissii astu se on niin pelottava ettei pelottavampaa oo olemassa legit.

Painan ovikelloa ja tuntuu et menee taas ikuisuus ku kuulen askeleet. Ovi avautuu ja oven takaa paljastuu väsyneen näkönen nuori mies.

"Nytkö sä jo tulit." Koskinen kysyy silmät sirissä.

"En kai mä vaa herättäny?" kysyn pahoitteleva ilme kasvoilla.

"Taisit herättää viime yö vähä venähti." Koskinen sanoo ja väistyy oven tieltä. Luikahdan sisälle pimeään ja tunkkasen hajusee kämppään. Koskaha viimeks täälläki on siivottu tai tuuletettu? Ei varmaa ikinä.

"Mont pulloo sä tarviit?" Koskinen kysyy astellessaan olohuoneen puolelle.

"Kolme." sanon ja lähden Koskisen perässä olohuoneeseen.

Koskinen kyykistyy kaapille ja kaivaa sieltä kolme pulloa 32% kossua.

"Se ois 45€ otatsä muuta." Koskinen kysyy kääntyessään mua päin. "Kukkaa?"

Annan Koskiselle rahat käteen.
"Paljo sul on?" kysyn.

"Paljon sä tarviit?" Koskinen kysyy ja avaa kaapin ovet uudestaan.

"Ainaki alkuu 3 grammaa." sanon ja kaivelen taskujani.

"Onks nii paha?" Koskinen kysyy kääntäen katseensa muhun.

"Ei mä oon iha fine." sanon katsellessani seiniä.

"En kysele enempää. 40€ saat alennusta taas." Koskinen sanoo naurahtaen ja läimäyttää minigrip pussin käteeni. Ojennan rahat hänellä.

"Tuutsä illalla?" kysyn ja laitan kädet taskuun.

Koskinen istuu sohvalle ja vetää sormensa hiuksien läpi. "Voisinha mä tulla pistäytyy, eipä mulla mitää muitakaa suunnitelmii oo."

"Mä täst meen pitää viel siivoo ja laittautuu. Nähää." sanon ja lähden kävelemään ovea kohti.

Kerkeen avaa oven kun kuulen huudon. "Näkyillää."

Koskinen on nii luottomyyjä. Se on vähä vahingossa ajautunu noihi piireihi eikä se pääse noist piireist pois. No toisaalt se elättää ittensä tolla bisneksellä. Se on nii symppis käy välillä vähä sääliks ku sillä vois oikeesti olla hyväki elämä. No mikä määrittelee hyvä elämän, en tiiä. Ei mulla omassa elämässäkää oo kyllä hirveesti kehumista. Ollaa tunnettu Koskisen kaa ylä asteest lähtie se myi mulle joskus mun ekoja rööki askeja. Sit tutustuttii vaa ja ysillä se alko ajelehtii väärää porukkaa ja tossa se nyt on. Se on mua kaks vuotta vanhempi ja siit ekast askist lähtie se on ollu mun luottomyyjä. Oon mä sille joskus mun vaikeest elämästki avautunu sillekki on helppo puhuu, ei se auttaa osaa, mut se ei kysele mitää. Koskine on kultanen vaikka se on huumediileri se on silti.

Frozen heartWhere stories live. Discover now