Sydän ei kuuntele varoituksia // bxb

3. Ajatusten mylly

-Milo Rautiainen-

Makaan sängyllä pimeässä huoneessani ja ryven itsesäälissä ja pimeissä ajatuksissani.

Keskustelun jälkeen lähdin vain kotiin enkä mennyt treeneihin ollenkaan. Selitin äidilleni jotain päänsärystä ja painuin huoneeseeni sammuttaen samalla puhelimeni.

Olen piilotellut huoneessani nyt jo neljä tuntia ja kello lähenee yhdeksää eli treenit ovat loppuneet noin tunti sitten eli puhelimeni on luultavasti täyttynyt Ronin ja Luken viesteistä, koska en ilmoittanut edes heille, miksi en ollut treeneissä.

Yksi asia lisää "missä kaikessa olen paska"-listan jatkeeksi.

Olen tosiaan kasannut päässäni listaa asioista, joissa olen huono tai epäonnistunut.

Yksi: Jääkiekko

Kaksi: Kapteenius

Kolme: Ystävyys

Neljä: Toisen kerran jääkiekko

Viisi: Aivan kaikki

Kuusi: Vielä kolmannen kerran jääkiekko

Olen siis epäonnistunut aivan täysin. Vihdoin, kun olin onnistunut kasvattamaan itsetuntoani ja luottamusta itseeni, kaikki romuttuu yhden viiden minuutin keskustelun vuoksi. Koutsi ei varmaan edes tajua, miten pahalta tämä tuntuu minusta. Aivan kuin se kamalasti lohduttaisi, että joo saat kyllä pelata varakapteenina, mutta me ei haluta sua enää meidän kapteeniksi.

Olen aina ollut epävarma omia taitojani ja itseäni kohtaan. Olen aina verrannut itseäni muihin ja yrittänyt muuttaa itseäni sellaiseksi, mitä minulta odotetaan. Enkä ole päässyt tuosta tavasta vieläkään täysin eroon, mutta olen tehnyt sen eteen paljon töitä. Niin paljon töitä. Ja nyt minusta tuntuu, että kaikki työ on mytätty pieneksi ryttyiseksi paperipalloksi ja heitetty roskakoriin.

En edes tiedä viitsinkö näyttää naamaani enää ikinä hallilla. Mitä muutkin ajattelevat? Varmaan, että olen niin iso floppi, ettei minua haluta enää kapteeniksi. Pettymys, epäonnistuja, huono, penkittäkkää vaan suoraan ja ottakaa sen tilalle joku muu.

Kaikki mahdollisuuteni nousta liigaan ovat mennyttä. Evät he halua epäonnistujaa. Pelaajaa, johon ei luoteta.

Ajatuksenjuoksuni keskeyttää kipakka koputus oveen ja samalla sekunnilla ovi lennähtää auki ja äiti tulee huoneeseeni tuoden mukanaan kireän olemuksensa.

"Miksi et oikeasti ollut treeneissä tänään?!" hän kivahtaa minulle ja läväyttää valot päälle huoneeseeni heiluttaen samalla puhelintaan.

Siristelen silmiäni yllättävässä kirkkaudessa ja näytän varmaan hyvin hämmentyneeltä, koska hän jatkaa: "Valmentajasi soitti ja ihmetteli, miksi et ollut treeneissä, kun kuitenkin olit ollut jossain keskustelussa seillä tänään? Että alahan selittää. Ja nyt ei mene mikään päänsärky enää lävitse."

"Ei huvittannu mennä." Mutisen ja samalla myönnän, että valehtelin aiemmin päivällä.

"Ai ei vai huvittanut." Äiti naurahtaa epäuskoisesti, "Sä et vittu tiedäkkään kuinka paljon me tosta sun huvittelusta joudutaan maksamaan, että parempi ois huvitta tai sitten lopetat jos ei kiinnosta." Hän tiuskaisee ja lähtee huoneestani paukauttaen oveni vielä mielenosoituksellisesti kiinni.

Katson oveani tyrmistyneenä ja mietin, että mitä just tapahtu.

Saavun perjantai aamun salitreeniimme ainakin kymmenen minuuttia myöhässä. Ei todellakaan minun tapaistani ja saan kuulla siitä myös Tomakselta. Saan myös valitukset siitä, kuinka en ilmaantunut eilen iltatreeneihin ollenkaan. Mutisen jotakin vastaukseksi ja raahaudun Ronin ja Luken luokse.