Hyvää yötä Mumbo

8

//o7 Queen Jellie

Mumbo kuunteli seinän takaa iloista puhetta. Rikollisporukka oli ottanut jäädäkseen heidän asuntoon, eikä se viiksellistä miestä haitannut. He olivat mukavia, vaikka tekivätkin laittomia hommia. Viiksellinen lipputanko istui simpelin työpöydän ääressä, aivot yrittäen tehdä vielä ylimääräisiä paperitöitä valmiiksi.

Hänen huoneensa oli hyvin minimalistinen, mutta ei hän vaatinut enempää siltä. Yksi iso sänky, jossa pystyi nukkumaan hän ja Iskall ainakin. Sen vieressä yöpöytä, jonka päällä lepäsi suolalamppu ja pari isoa kuppia. Kellertävä valo valaisi huoneen tarpeaksi hyvin Mumbolle. Toisella puolella seinää, lähellä ovea oli työpöytä, jonka ylhäällä oli pieni hylly. Mumbon vaatekaappi mötkötti viimeisellä seinällä. Siellä oli vähintään viisi samanlaista pukua ja pari yöasua.

Mumbo napsutteli rauhallisesti kuulakärkikynää, samalla kun katseli läppärinsä kelloa. Hän odotti kuin kuuta nousevaa että kello löisi 21.21, sitten hän saisi vaihtaa vaatteensa mukavan pehmeisiin sini- valko raidallisiin yövaatteisiin. Olohuoneesta kuului mukava puheensorina, mikä oli vain hyvästä. Mumbo tykkäsi kun asunnossa oli jotain eloa hänen ja Iskallin lisäksi. Viiksellinen mies ei kuitenkaan halunnut liittyä seuraan, hän tykkäsi vain kuunnella seinän läpi kuuluvaa muminaa.

Mumbo heräsi ajatuksistaan, kun kello näytti tarpeeksi. Hän repi innoissaan päivävaatteensa pois päältä, kääntäen housunsa siinä rysäkässä väärinpäin. Viiksellinen mies vaihtoi viuhaa vauhtia pehmeän yösettinsä päälle, sitten tarkasti asetellen myssynsä peilin edessä. Hän jätti pari mustaa hiussuotuvaa roikkumaan myssystä otsalleen.

Mumbo pyöri pari minuuttia ympyrää huoneessaan, odottaen kellon vaihtuvan tasan puoli kymmeneen. Kun aikaa oli mennyt tarpeeksi viiksellisen miehen makuun, hän poistui huoneestaan keittiöön. Mumbo ei välittänyt olohuoneessa asuvista rikollisista sen enempää. Hän kuunteli kuinka porukka mietti uutta ryöstön kohdetta, mutta Mumbo ei ollut varma että kuka olikaan uhri tällä kertaa.

Viiksellinen lipputanko nappasi maitopurkkinsa jääkaapista tottunein liikkein. Hänen äitinsä oli tehnyt lämmintä maitoa Mumbon lapsuudesta lähtien, eikä mies osannut kasvaa rutiinista eroon. Hän oli kuin Herra Hakkarainen, mutta ilman unissa kävelyä. Mumbo kaatoi kattilaan saman määrän maitoa mitä joka ilta. Se tuli jo silmämääräisesti häneltä. Hänet kuitenkin herätettiin ajatuksistaan, kun Iskallin ääni kantautui ystävänsä korviin. "Mumbo? Pystytsä tehä meille kaikille lämmintä maitoo? Ja onks se sulle fine jos kaikki jäis yöks meille? Jellie myös", lämmin ruotsalaisen ääni pyysi. "Juu totta kai. Maito onnistuu ja kyl se mulle käy et muut jää yöks, jos vaan kaikki mahtuu tänne jonnekkin", Mumbo vastasi, samalla heittäen trollilirunsa kattilaan sekaan. "Hurraa!" Iskall huudahti iloisesti.

Hän kolisteli hetken kaapista uuden kattilan, isomman sellaisen. Viiksellinen lipputanko nappasi lisää maitoa jääkaapista ja heitti isompaan kattilaan arvauksella maitoa omiensa sekaan. Mumbo kuunteli rauhallisena kuinka muut keskustelivat nukkumisjärjestelyistä. Heitä olisi yhteensä kahdeksan ja yksi kissa jakamassa ei niin tilavan kolmion. "Me voidaan tehä niin et kolme nukkuu mun sängys, yks ainakin sohvalla ja sit kaks lattialla", Iskall höpisi, saaden Etholta tiedon että hän ainakin voisi nukkua keittiössä lattialla.

"Mun sänky on isompi kun Iskallin", Mumbo sanoi, osallistuen keskusteluun. Kukaan porukasta ei onneksi kyseenalaistanut viiksellisen miehen tietoa asiasta. "Sinne mahtuu mun lisäks hyvin kaks, jotta sit vaan yhen tarviais nukkuu lattilla ja meilt löytyy mukava patja siihen hommaan", Mumbo höpisi, eikä vieläkään ollut luonut katsetta muihin. Olohuoneesta kuului epämääräistä mietintää, mistä Mumbo ei saanut selvää kunnolla. "Keiden kans sä haluut jakaa sänkys? Saat ite päättä ku se on kuitenkin sun sänkys, män", Iskall kysyi, äänestä kuuluen kuinka tiesi toisen olevan hän. "No siis, ööhmmh, varmaan sun ja Scarin? Kanssa jos se on kaikille ok?" Mumbo vastasi, saaden kaikilta hyväksyviä äännähdyksiä.