Monta yötä valvottuani miettien tapahtunutta ymmärsin syyn, mutta en halunnut myöntää sitä itselleni. Isäni ei hyväksyisi sitä... Toisaalta hänelle en kyllä aijokkaa sitä edes kertoa kun en tuolle muutenkaan puhu. Samassa kuulen alhaalta oven äänen kun tuo lähti taas ulos varmaan viina ostamaan. Tuhahdan sillä en enää jaksanut välittää tuo on jo luottamukseni pettänyt ja valinnut tuon tien... Itse hän sen päätti ja pilasi elämänsä mutta ei tainnut tajuta että sinnä meni munkin lapsuus.
Tyttöystäväni spämmi viestejä enkä jaksanut enää joten estin tuon, ei menny kauaa kun tuo siirtyi igseen, snäpchattiin ja sitten yritti vielä soittaa.
Ajatukset virtasivat päähäni kaikki oli yhtäkkiä niin outoa ja hankalaa. En enää tiennyt kuka olen ja kaikki mitä teen tuntui väärältä. Mielialani vaihteli. Raivostuin ja paiskasin puhelimeni sängylle, samassa kaaduin itsekkin siihen.
>>skip 3h>>
Herään kun kuulen alhaalta oven pamauksen ja isäni humalaiset askeleet. Tajusin nukahtaneeni ja aloin etsimään puhelintani. Kello oli 23.27. Tuhahdin sillä en siis olisi saanut nukuttua vielä moneen tuntiin ja huomenna joutuisin taas sinne maanpäälliseen helvettiin. Kouluun.
YOU ARE READING
Kujan kulkijat
RomanceTunsin tuon hellän käden hivuttautuvan paitani alle ja sillon löysin itseni. Vetäisin tuon väden pois ja lähdin pois. Tunsin tuon hämmentynen ja murtuneen katseen selässäni mutta jatkoin matkaa.
