Kujan kulkijat

Osa 9

Päätäni särki, enkä saanut silmiäni auki. Pääni löi tyhjää, mutta kuitenkin muistin pian eilisen. Säpsähdän istumaan ja tarkistan huoneeni jonne onneksi olin päässyt, Royn tai muun varalta. En kuitenkaan löytänyt merkkejä kenestäkään muusta.

Huokaisen syvään ja kaadun takaisin tyynylleni, vedän laturin irti puhelimestani ja avaan snäpchatin varmistaakseni etten sinne mitään ollut päivittänyt.. Jaa jotta voin laittaa striikeille snäpit.. Päivityksiä ei ollut, mutta snäpin olin saanut.. Royltä.

En avannut sitä, painoin vain kotinäppäintä välittämättä mistään muusta, kuin suihkuun menemisestä, sillä haisin karmealle ja hiukseni olivat rasvsiset. Laitan puhelimeni pöydälle ja palautan käteni sängylle viereeni. Tuijottelin hetken kattoa syytä tietämättäni, en vain osannut enää tehdä muuta.

Nousin kuitenkin, pelkillä boksereillani kävelin käytävän päässä olevaan kylpyhuoneeseen. Avaan natisevan oven hitaasti, asetan hitaasti varpaani kylmälle laattalattialle päästäen vahingossa kirosanan.. Käännähdän oikealle peiliin päin, siinä minä olin.. Hämmentynyt pörröhiuksinen poika, painota hämmentynyttä sillä sitä minä olin.

Tunteet vyörysivät päässäni samalla kun en kuitenkaan mitään tuntenut. Olin solmussa, mutta silti aivan selvä. Koko tilanne hämmensi minua, ^mitä nyt? Entä seuraavaksi? Entä sitten?^ mietin tuijottaen itseäni.

Teki mieli vain lyyhistyä maahan huutaen apua, mutta keltä?

Tarkkailin itseäni peilistä, kävin päässäni läpi ajatuksia joista en saanut selvää. Olin väsynyt, silmäni alkoivat painua kiinni paikallaan seistessäni. Yhtäkkiä nuo kuitenkin aukesivat täysin katseeni osuessa kaulaani, "ei, ei, ei, eieieiieiei, ei" aloin hokea ääneen jokaisen sanan kohdalla ääneni alkoi säristä enemmän ja enemmän...